Siirry pääsisältöön

Klinikka Mollan ja Lurpan kanssa

Tosiaan tässä on kiirettä pitänyt, joten valitettavasti (vaikka kuinka lupailin heti kertoa!) en ole ehtinyt blogia päivitellä. Itkiessähän tämä aika on mennyt, mutta kiireellisenä tuo nuori herra Rossokin on minut pitänyt! Mutta siis, aloitetaan tosiaan sillä klinikkakäynnillä, niin pääsette suurimman yli (tai jäätte suu auki)! Tosiaan niinkuin aikaisemmin kerroin Lurpan oli oikea etujalka turvotellut ja arkoi taas jännettä. Olen ollut siitä asti rikki ja torstaina vihdoin päästiin klinikalle. Molla yski aamulla räkäklimppejä, joten äiti sitten soitti ja ilmoitti ottavansa neidin mukaan. Niinpä siis molemmat hevoset matkustivat Forssaan Luikon Erkin hoitoon. Itse tulin suoraan koulusta työvaatteet päällä ja pian äiti sitten tulikin perässä hevosten kanssa.

Saatiin heti lupa viedä sisälle ja aloitettiin sitten tutkimukset Lurpasta. Ja niinpä niin.. Ultra ei halunnut toimia, joten kuvattiin astetta huonommalla, mutta toimivalla ultralla. Ja kuten jo aikaisemmin tiesin siellä se oli, hankkarivamma. Mutta se, että se oli paha, tuli minulle ihan yllätyksenä! Hankkarissa oli ihan reikä, siispä 25% jännevamma. Siltä seisomalta sitten sanoin että ostan sille koulusatulan ja kankisuitset ja saman tien purskahdin itkuun. Ei millään pahalla kouluratsastajat, pidän itsekin koulusta, mutta olen henkeen ja vereen este(kenttä)ratsastaja. Siinä sitten yritin hillitä itseäni kuin herralle laitettiin jalkaan uudet prpt ja minähän siinä olin pitämässä jalkaa. Ja pakko jakaa se kokemus teidän kanssa, koska itseänä (jälleen kerran) ällötti kun sitä veriplasmaa tungettiin väkipakolla jänteeseen ja sainpa sitten housuillekin osan. Ja hyi miten veri haisee! Jalka kipsattiin ja nyt 10 päivää karsinalevossa, mutta saa olla tarhassa, koska oli viimeksikin rauhallinen. Siispä sama rumba alusta.

      


Sitten seuraavaksi alettiin tutkimaan Mollaa ja sen räkätautia. Ensin kuunneltiin Mollan keuhkot ja sen jälkeen vielä tähystettiin ja otettiin verikokeet. Ja niinpä niin. Sielläkin sitten oli vaikka mitä.. Hengitystiet olivat tulehtuneet ja henkitorvi oli täynnä räkää. Niinpä Molla laitettiin välittömästi DMSO-nestehoitoon ja määrättiin antibiootti (suun kautta annettava, kuten matolääke), jokin reseptilääke (myös joku limaa irroittava tms.) ja sitten vielä siihen tungettiin jotain ihme ruskeaa töhnää jonka pitäisi saada henki paremmin kulkemaan. Kaiken kukkuraksi Molla sitten sai allergisen reaktion DMSO-hoidosta, joten siihen sitten vielä tökättiin kortisooni piikki. Onneksi oltiin vielä klinikalla silloin! Mutta Molla tulee kuntoon, se ainakin on ihan loistava kuulla! Nyt vain ahkerasti syödään lääkkeitä ja koitetaan saada tamma toipumaan. Tästä johtuen tosin Sunnuntain kisat jouduttiin perumaan, mutta terveys kaiken edelle!

     

Että joopa joo. Nytpä onkin sitten talli täynnä kipeitä hevosia :/ Mollalla nyt 14 päivän sairasloma, Lurpan sairasloman pituudesta nyt taas ei tiedetä.. Tänään herra sitten meni pukkilaukkaa tarhassa ja pomppi pystyyn kun kävin sitä taluttelemassa. Vaivun pian itse epätoivoon kun en saa tuota hevosta paranemaan.. Mutta pikku hiljaa, suunta ylös päin.. Seuraavaan postaukseen (jonka yritän vielä tänään kirjoittaa) olisi luvassa hieman Rossoilua. Eli tosiaan käsin 4 vuotiaalla Millway's Rosec ruunalla nyt parina päivänä ratsastelemassa, niin siitä voimpi jotain pientä kertoa, kuulumisiin! Nyt menen hoitamaan nuo omat sairaat hepat, jospa niistä vielä heppoja tulisi.. 

Kommentit

  1. kiitoksia! Yritän pitää itseni kiireisenä niin ei ehdi niin paljoa miettimään.. Onneksi nytten on ainakin vielä hetken tuo Rosso-herra mitä saa ratsastaa niin ei ihan kokoajan mieti Lurppaa ja sen kohtaloa :(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov