Siirry pääsisältöön

Koulua koulua ja vielä hieman lisää koulua..

Ja ei, en suinkaan puhu opiskelustani yhdistelmäkuljettajaksi, vaan kouluratsastuksesta. Taidan kohta ampua itseäni päähän ja lopettaa tämänkin tuskan, tuntuu etten jaksa nyt enää ruveta kouluratsastajaksi, ARGH! No, kuitenkin, tässä parin päivän aikana on tapahtunut vaikka mitä. Taino, olen ollut Chevaluxilla koulutunnilla, sopinut Rosson omistajan kanssa uudestaan pelisäännöistä ja tietenkin ollut myös valmennuksessa Lurpan kanssa. Kyllä tästä vielä lähdetään ylös päin takaan sen! Mutta alkuun nyt haluan taas purkaa hieman omia tunteitani, joten ihmiset, hypätkää suoraan kolmanteen kappaleeseen jos haluatte välttyä tunne purkauksilta ;)

Tosiaan, aktiivisemmin lukeneet varmasti muistavat, että Lurppa jää täysin kouluhevoseksi jalkansa takia. Ja vaikken sitä niin ehkä näytäkkään, olen oikeasti aivan maassa! En edes voi puhua hyppäämisestä ilman että alan itkemään! Kuulostaa varmaan järjettömältä, mutta kun koko pienen elämänsä on haaveillut kilpailevansa vielä isoissa luokissa esteratsastuksessa tai kenttäratsastuksessa ja kohta kuitenkin hevonen on siinä tilanteessa että sillä voi mennä vain koulua, jos se sitäkään kestää. En vain enää tiedä mitä alan tekemään! Tuntuu että kaikki kerätty valuu pois sormien välistä, kaikki mihin olen joskus tähdännyt kaatuu ja menee pieniksi palasiksi. Ja tätä yritän sitten paikkailla ja tuudittautua sillä että Lurpalla voi vielä mennä koulua.. No.. joo.. Enkä tosiaankaan sano tätä millään pahalla ketään kohtaan, mielestäni perusratsastus ja juuri kouluratsastus on tärkeimpiä asioita, mutta ei, en ole siitä haaveillut. Tuntuu että painajaisiin asti tulee pelkästään Lurpan jalkoja ja muita onnettomuuksia, en vain jaksa enää :( Muutto edessä, hevosten tulevaisuus auki, kaikki tuntuu että menee pieleen. Tunnen olevani rasite kun en pysty käymään töissä vaan opiskelen, tuntuu että minua halutaan rankaista jostain. Ja tuntuu etten osaa edes kouluratsastusta! huoh.. saimpahan purkaa edes jotain, vaikken kaikkea tähän tosiaankaan voi kirjoittaa!

Kenttäkilpailut 2010 - rakastan tuota eläintä <3
Nojoo, mutta mennäänpäs sitten takaisin niihin blogin asioihin! Tosiaan olin viime viikon lauantaina Chevaluxissa ratsastuskoulussa, tarkoituksena olisi alkaa siellä käydä hyppäämässä, kunhan ensin koitetaan estetuntia. Ensimmäinen tunti oli siis tietenkin koulua. Menin Mario niminellä hevosella. Oli kuulemma koulun luottoratsu, pidetyin tuntiheppa. Hieman oli tahmea, mutta liikkui kyllä pyynnöstä ja meni tooosi nätisti :) Tehtiin ihan perusjuttuja, alkuun paljon voltteja ja sitten harjotusravia, ympyrällä laukasta raviin siirtymisiä jne. Mario meni tosi kivasti, mitä välillä yski (oli nyt koitossa tunnilla kun oli ollut vähän kipeä) ja ohjat lensi aina sitten käsistä.. Mutta ihan kivasti tosiaan meni, vaikken sitä videolle enkä kyllä kuviakaan saanut ;) Perjantaina olisi sitten tarkoitus mennä hyppäämään, katsotaan mikä heppa silloin tulee! Ja silloin on kuvaajakin mukana, meinaan Iida! Jes ;)

Sitten lisää kouluratsastusta olikin luvassa Maanantaina, meinaan oli Piken kouluvalmennus! Hoh, on ainakin tullut nyt koulua tuupattua ja on se istuntakin (ainakin hitusen!) parantunut, toivon mukaan! Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä kisoihin ja valmennuksen jälkeen on ihan hyvä fiilis. Jos herra menee noin hienosti niin ei mitään ongelmaa! Meitä oli valmennuksessa poikkeuksellisen paljon, sillä olin Minä, Iida, äiti ja Maiju. No tehtiin ensin ravissa paljon taivuttelua, kaarevia uria ja niin edes päin. Sitten ympyrällä poikitusta käynnissä ja ravissa ja sitten laukannostoja. Ja Lurppa kiskoi laukan aikana aivan _järjettömästi_. Tuntui että kädet paloivat kun herra päätti hieman ottaa vauhtia. Hermostumistahan siinä minun osalta vaan tuli, varsinkin kun laukasta piti suoraan käyntiin ottaa, plaah! Sitten vielä vastalaukka harjoituksia, missä minun paloi totaalisesti käämit ja sitten tulikin pelkkää tappelua. Muutama syvä henkäisy, rauhoittuminen ja uudestaan: TADAA! Täydelliset vastalaukat. Heti kun rentoutti käden heppa meni paaljon nätimmin! Loppuravit meni sitten hyvin eteenalas ja muutenkin oli hieno poika. Nyt sitten kisoissa samalla tavalla ;)

Joten sitten parin päivän päästä lisää kun saadaan kisatulokset, heippa dei ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov