Siirry pääsisältöön

Joulukuun Bonus: Terhi Turisee: Suomenhevonen kilparatsu vai ei?




Rohkeus, varmuus, monipuolisuus. 
Siinä on valttikortti.
Ei pelkästään kilpailun voittaja, vaan myös todellinen ja rehellinen Ystävä. 

”Anna hevoselle mitä se tarvitsee niin se antaa sinulle sydämensä.”
          Terhi, http://terhil.blogspot.com 



Usein kuulee ja näkee juttuja, joista voisi päätellä, että suomenhevoset eivät kuulu kilparadoille. Mikä sen määrittää? Mikä luo sen mielipiteen? Väitämmekö, että suomenhevonen on vain työhevonen, kylmäverinen, raskas, etupainoinen, kapasiteetiton ja kilpailuissa täysi nolla. Ei, emme väitä, sillä tiedämme jokaisen rodun omaavan erilaisia yksilöitä. 

Tänä päivänä suomenhevosia näkee myös kansainvälisissä kisoissa. Tiesitkö, että Johanna Lindblad ja Kain Aapeli, ovat kilpailleet PM-kilpailuissa saavuttaen mitaleita? Suomenhevosten, niin kuin kaikkien muidenkin, omistajat määräävät, onko hevonen harraste-, ”puska-” tai kilpahevonen, vaiko kenties pelkkä ystävä? Meillä on ollut kotona kaksi suomenhevosta, kumpikin täysin erilaisia. Toinen lähinnä harrastehevonen, raskas, työhevostyyppinen kun taas toinen oli sporttimallinen kilpahevonen, kapasiteetikas, kevyt ja elegantti. 

Tällä kaudella olen saanut kilpailla kahdella suomenhevosella. Niistä molemmat ovat urheiluhevosia, kilpahevosia. Tuskin tätä lajia harrastaisin, jos en saisi kilpailla. Siksi koen, että kilpaileminen on hienoa, oli hevosena sitten suomenhevonen, poni tai puoliverinen. Kaikkien hevosten kanssa onnistumisen tunne on mahtavaa. Kaikissa näkee oman käden jäljen, hevosen kehittymisen. Suomenhevonen kilpahevosena on rehellinen, rohkea, monipuolinen, varma ja tasainen. Toki tässäkin yksilön persoona korostuu. Olenkin kilpaillut kahdella kenttähevosella. Rohkeus, varmuus, monipuolisuus.

Terhi ja Molla Este-Jussi 2012

Terhi ja Molla Keravan kenttäkilpailuissa 2012

Kenelle sitten suomenhevonen on hyvä kilpahevonen? Ihmiselle, joka haluaa tehdä töitä rehellisten eläinten kanssa. Niiden kanssa työskentely on palkitsevaa, jollei jopa palkitsevampaa kuin muilla hevosilla. Suomenhevonen tekee yleensä yhteistyötä ratsastajan kanssa. Se ei tietenkään anna mitään ilmaiseksi, mutta antaa enemmän kuin ottaa. Suomenhevonen sopii siis kaiken ikäisille, tasoisille sukupuolta tai kilpailulajia katsomatta. 

Tuleeko suomenhevosen kanssa sitten niin sanotusti katto vastaan? Pystyykö sen kanssa kehittymään niin pitkälle kuin mahdollisesti haluaisi? Ei ja kyllä. Jos tavoitteet ovat Suomen kärkiratsastajana, ei suomenhevosella sinne päästä. Jos taas haluaa pärjätä alue- ja kansallisella tasolla avoimissa He A luokissa, on laadukas suomenhevonen siihen riittävä. Laadukkaat suomenhevoset kilpailevat tänä päivänä myös avoimissa kansallisissa Va B luokissa voittaen ja sijoittuen.

”Tultiin, nähtiin, voitettiin” saattoi olla minun ja suomenhevosen, Mollamarin, motto eräissä kauden kenttäkilpailuissa. Keravalla elokuussa, kilpailimme avoimessa harrasteluokassa 33 muun hevosen joukossa. Siinä joukossa oli puoliverisiä, poneja, suomenhevosia. Voittajana niistä saapui maaliin suomenhevonen. Rohkeus, varmuus, monipuolisuus. Siinä on valttikortti. Ei pelkästään kilpailun voittaja, vaan myös todellinen ja rehellinen Ystävä. ”Anna hevoselle mitä se tarvitsee niin se antaa sinulle sydämensä.”

Onko suomenhevonen sinulle sopiva kilpahevonen?

Terhi ja Pyry kesällä 2012


Terhi ja suomenhevoset kesällä 2012

Kommentit

  1. Suokit on kyllä parhaita :) Itsekin omistanut aikoinaan yhden rusettihain esteillä <3

    VastaaPoista
  2. Kiinnostuksen kivivyöry, mutta Johanna on opettanut mut ratsastuksen saloihin sillon kun aloitin tän harrastuksen :D Asutaan yhä samassa kaupungissa ja kuulutaan samaan ratsastusseuraan ;) Heh. Mutta tosi hyvä postaus. Oon lukenut sun blogia toooosi kauan ja harvoin kommentoin. Kuitenkin aina yhtä innolla luen postaukset loppuun saakka! (:

    VastaaPoista
  3. Toi teksti oli täyttä totta!

    http://venlan-tallielamaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus, ja paljon samoja ajatuksia.
    Itsellänikin takana historiaa useiden suomenhevosten kanssa,
    ja nyt sain ostettua "sen" oman, katsotaan mihin asti päästään :)

    // Pärlahästar , http://emppsi.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. Minusta hevonen kuin hevonen on sopiva kisahevonen jos sillä pääsee sille tasolle millä tahtoo. :) Minä haluan kisata esteillä vain sen kisapäivän fiiliksen vuoksi ja siksi seuratasokin minulle kelpaa kun ei ole edes varaakaan valmentautua enempää, joten säpäkkä mammutti-issikka riittää hyvin. Jos haluan joskus edes yrittää pidemmälle niin sitten ostaisin kyllä ehkä sporttisuokin, en oikein ikinä ole mikään puokki-ihminen ollut.

    Hieno postaus hienolla ajatuksella!

    VastaaPoista
  6. tosi hyvä teksti!
    ja hei senni: miten oot saanu tuonne oikeeseen sivuun ku on nuo 'etusivu' 'hevoset' 'senni' ym. -kohdat niin tuon merkin joka tulee ainakun laittaa hirren jonkin nuista päälle :)? tai missä olisi edes ohjeita tuohon(:?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koodaamalla ne sinne. Hirmu vaikea selittää, mutta googlaa Menthal27, sieltä löytyy paljon koodiapua myös tämä :) Itse joskus virtuaalihevosteluaikoihin tehnyt niin paljon ulkoasuja että vain jäänyt mieleen :D Linkit saa tuonne sivuun liittämällä uuden HTML/JavaScript gadetin :)

      Poista
  7. kyllä suomen hevonen on kisahevonen niin ratsuna ja ravurina.Itselläni on jo pappa-ikään ehtinyt sh-ruuna, joka on kaikessta huolimatta (isopäinen, etupainoinen, ravisukuinen) SE hevonen, joka on ollut minulle tärkein ja luotettavin kaveri kaikissa lajeissa ratsastuksessa ja vieläpä kärryilläkin.Suomenhevonen on rehellinen ja työtätekevä hevonen.kaikilla pitäsisi olla yksi suokki :)

    VastaaPoista
  8. KIITOS kaikille teksipalautteesta :)

    VastaaPoista
  9. Hei!

    Luen blogiasi usein ja tarkkaan, ja nyt oli pakko kommentoida tähän. Itsellä on 8-vuotias sh-ruuna, jonka kanssa juuri päästy kenttäratsastuksen aluevalmennusrenkaaseen. Hepalla takana ammattiratsastajan antama koulutus ja kisakokemusta koulussa avoimissa helppo A-luokissa 65 % tuloksilla. Sitten pari vuotta taukoa ja nyt meillä yhteistä taivalta takana tämä vuosi. On kisattu sen verran esteitä ja koulua seura- ja alueluokissa, että on saatu hiukan yhteistä kokemusta. Kävimme kesällä Laineen Sepon valmennuksessa ja pitkälti siitä syystä, mutta myös sinun innoittamana, päätimme lähteä kokeilemaan myös kenttäratsun "uraa". Hevosessa on ainesta varmasti suokkiluokkien kärkeen (on laatuarvosteluvoittaja) ja toivottavasti myös ratsastajan rahkeet riittävät ;-) Pointtina oli, että mielestäni suokilla pääsee niin pitkälle kuin itse haluaa, jos käytössä on oikeilla lahjoilla varustettu suokki. Kiitos ihanasta blogistasi, sitä on mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oi, kiitos mukavasta kommentista ja ihanaa että pidät! :)

      Poista
  10. Kyllä ne tänä päivänä tosiaan pistävät kampoihin urheiluhevosina ratsuinakin, jos nyt eivät siellä ihan kovimmassa kärjessä niin useimmille ratsastajille riittävän korkealla tasolla kuitenkin. Enemmän se on minunkin mielestäni kiinni yleisestä asenteesta ja halusta panostaa, kouluttaa hevosta. Siinä onkin tultu aimo harppaus eteenpäin, jos mietitään että 70-luvulla oli joidenkin lukemieni artikkeleiden mukaan suorastaan häpeä ratsastaa suomenhevosella eikä kukaan itseään kunnioittava ratsastaja siihen ryhtyisi... Järjetöntä. Niin mukavia kun vielä ovat!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov