Siirry pääsisältöön

Pitkästä aikaa valmennuksessa!

Alunperin piti mennä neiti Lehmällä, mutta koska potilaana kun tällä hetkellä tuo pieni eläin on, otin valmennukseen totta kai luottoratsu-Pyryn! Suuntahan oli Koskelle Merjan Tallille ja Kari Nevalan valmennukseen.


Poikkeuksellisesti liitinkin jo videon ennen tekstiä. Se nyt jo ihan sen takia, että siinä näkyy oikeastaan koko tunti taas, tai siis kaikki mitä hypättiin. Olen viimeksi hypännyt valmennuksessa reilu kuukausi sitten ja se todellakin näkyi. En löytänyt aluksi rytmiä, paikkaa eikä hevonen ollut ihan jalalla. Loppua kohden alkoi kuitenkin olemaan taas pienen pieni käry siitä miten siellä hevosen selässä mennään ja ollaan. Lopussa jopa meille vaikea ja pitkä okseri - okseri välikin onnistui superhienosti.

Nyt toivotaan että hepat pysyy tämän Allin sairasloman jälkeen kunnossa niin päästään aloittamaan kisakausi. Kisakalenteria on hieman tutkailtu ja siitä pitäisikin tehdä ihan oma postaus. Kausi olisi kuitenkin tarkoitus avata muutaman viikon päästä Somerolla Kisamatkalla Springcupin yhteydessä olevissa kisoissa. Saa nähdä kuinka suunnitelmat onnistuvat, tällä hetkellä näyttää ihan hyvältä, mutta nyt olen tottunut pitämään pienen varauksen, joten peukut pystyyn!


Kommentit

  1. Tosi paljon oon nyt valmennusvideoilla nähnyt juuri tuota harjoitusta millä aloititte. Vaikuttaa kivan haastavalta tehtävältä :) Hyvältä näytti teidän valmennus!

    Toivotaan että Alli paranee pian, se on niin upea! Odotan innolla mitä teistä vielä tuleekaan :) Meinaatko startata sillä tänä kesänä Niinisalossa mikäli terveys sen sallii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ja kun se tuosta nytten tokenee niin kyllä sillä olisi tarkoitus myös Niinisaloon tulla :) Jos siis alkukauden kisat menee putkeen niin eiköhän keskikesän Niksula meitä kutsu ;)

      Poista
  2. Hienolta se teidän meneminen näyttää! :) Toivotaan, että Allin jalka alkaa parantumaan ja pääsette kisailemaan ym...! :))
    http://suomenhevostamma.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov