Siirry pääsisältöön

Onko se vika omassa päässä?

Vai onko se paljon suurempi ongelma. Kumpi tuli ensin selkäongelmat jotka johtivat jalkaongelmiin, vai jalkaongelmat jotka johtivat selkäongelmiin? Vai onko kaikki vaan omassa päässä? Tai kenties hevosen päässä?


Olen nyt viimeisiä päiviä, viikkoja, ollut kamalassa tilanteessa. Jälleen kerran on aika mennä klinikalle, jälleen kerran on aika tuntea epätoivoa ja pelkoa siitä, kun ei tiedä mikä on. Jälleen on aika toivoa ja uskoa siihen että on hoitanut hevosensa mahdollisimman hyvin.

Silti.. Aina on se pieni mutta, se pieni kavala siemen jonka joku joskus on sinne pääkoppaan laittanut. "Et osaa, olet huonot. Et hoida hevosiasi, et välitä". Onko se tosiaan niin? Olenko minä sokea, olenko välinpitämätön? Vai olenko vain liian lähellä tilannetta, nähdäkseni sen kokonaisuutena. Suuria kysymyksiä, vailla kunnollista vastausta.

Ja kyllä, nyt puhutaan Allista. Tuosta pienestä, kirjavasta minulle erittäin rakkaasta kaviokkaasta, joka on taas menossa klinikalle. Maanantaina klo 12.30. Olen epätoivoinen ja sitäkin enemmän peloissani. Olen menettämässä toivoani ja en enää tiedä mitä teen asian kanssa. Olen kokoajan itku kurkussa, puristan itsestäni hymyn ja hoen päässäni: "kyllä se siitä". 

Kyllä se siitä.. Vai?

Koko tämä epäonnen rumbahan sai alkunsa siitä typerästä pelästymisestä ja sen seurauksista. Syytän jo siitäkin tilanteesta itseäni. Avasinko oven liian nopeasti? Käyttäydyinkö jotenkin normaalia äänekkäämmin? Miksen vaan voinut herätä vaikka tuntia aikaisemmin? Tästä aivan järjettömän turhasta ja hämmentävästä tilanteesta seurasi 2 tikkiä ja muutaman päivän saikkuaminen.


Kaikki oli mielestäni aika hyvin. Maastossa tamma oli niin innoissaan että se yritti heittää minut selästä, koska en antanut sen laukata puttejen ohi. Nauroin, nautin ja elämä hymyili - jopa niistä kahdesta tikistä huolimatta. Tuntui siltä että kevät aurinko lämmitti mieleni ja odotin jo suurella innolla tulevaa. Kun vain olisin tiennyt mitä se tuo tullessaan, en olisi ehkä juuri sillä hetkellä hymyillyt.

Muutamaa päivää ennen tikin poistoa hevoset ottivat ilon irti tarhassa. Ne riehuivat, pomppivat, pukittivat, laukkasivat.. Tarjottiin kaikkea äkkilähdöistä rollbackkeihin ja sliding stoppeihin. Tämä karuselli kesti aikansa. Oma pääni kesti katsoa ja rauhoitella hetken, mutta pian sydän meinasi pysähtyä tästä keväisestä riemupyrähdyksestä, että päätin mennä pois - oman mielenrauhani takia, riehukoot nyt kerran kuin alottivat.

Seuraavana päivänä tikit pois. Haava oli hyvä, jalka parantunut. Ja hevonen ontui. Ontui, vaikkei koko tuona aikana ollut ontunut. Se oli epäpuhdas mielestäni joko vasen etunen tai oikea takanen. Äidin mielestä vasen takanen. Olisiko se sittenkin se oikea etunen? Kylmäystä, kävelytystä, tilanteen seuraamista. Pieni pala kurkussa, musta varjo peittämässä kevät aurinkoa.

Seuraavana päivänä lähdin kevyesti ilman satulaa liikkeelle. Ihan vain tsekatakseni ontuuko, että varmasti tunnen jokaisen liikkeen. Ei mitään ontumaa, ei epäpuhtautta. Täysin puhdas. Ei edes kaarevalla mitään lyhyempää askelta. Kotiin päin tultiin oikein näyttävää pitkää lisättyä. Seuraavana päivänä äiti kävi Allin kanssa pienellä lenkillä. Oli käynyt kentällä nostamassa laukat. Ei ollut oikea laukka noussut. Ei kuitenkaan mitenkään epäpuhdas, liikkui mielellään ja taas tultiin leijuvaa ravia kotiin.

Mietin, ajattelen, tutkin. Käyn koko hevosen läpi, jalat, selän, pään, kaulan. En löydä mitään. Lähden maastoon Alli on normaali. Oikeassa laukassa pukittelee, mutta kun saa edetä siinäkin laukassa omaan tahtiin ei mitään ongelmaa. Korvat hörössä, leijutaan kotiin. Salaa hymyilen selässä, onneksi ei ollut sen pahempaa.


4.3.2015. Ajattelin että käydään maneesilla hyppäämässä, mennään sunnuntaina kisoihin. Kaikki näytti hyvältä. Maneesilla pari ympyrää ravissa, ei tunnu normaalilta. Ontuu? Liikkeessä ei näy mitään, liikkuu hyvällä sykkeellä mielellään. Ei ole kuitenkaan normaali. Hyppään alas, käyn kaikki läpi. Ei mitään. Takaisin selkään. Kevyessä laukassa yrittää singota minut maistelemaan hiekkaa. Kysyn tuhat kertaa äidiltä näkeekö se sen. Sen ettei se ole normaali. Äiti juoksuttaa, minä katson: ei liikkeessä mitään vikaa, kaikki on symmetristä, juoksee hyvin, puhtaasti ja koko kroppaa käyttäen. Nieleskelen ja hoen vaan kokoajan ettei se ole kunnossa.

Otan satulan pois, menen selkään. Liikkuu hieman paremmin. Päästän sen juoksemaan irti, laukkaa innoissaan, pukittelee, piehtaroi. Muttei mene mieluusti oikeaa laukkaa. Menee kyllä molempia laukkoja, vaihtaa niitä puhtaasti, mutta laukkaa mieluusti vasempaan kierrokseen. Liikkeessä ei näy mitään vikaa, täysin puhdas. 

Mutta se ei ole normaali.

Olen niin epätoivoinen. Hakkaan päätä seinään, etsin jotain vikaa. Satula? Jalat? Selkä? Maha? Idiootti omistaja? Kopeloin tuhannen kerran koko hevosen läpi, etsin vikaa suurennuslasilla. Onko se hieman lihakseton? Onko ylälinjan lihakset kadonneet? Onko se satula sittenkin epäsopiva? Puristaako se lavoista? Onko sittenkin kintereissä ongelmia? Satuttiko se oikein etujalkansa pahemmin siinä epäonnisessa tarhaepisodissa? Satuttiko se itsensä tarhassa riehuessaan? Koska se muuttui omituiseksi, koska se aloitti tekemään asioita x. Onko se muuttunut jotenkin luonteeltaan? Onko ruokinta vaihtunut? Onko jotain tapahtunut ylitpäätään? Onko se ollut jo kauemmin kipeä?

Piiskaan ja rankaisen itseäni siitä että olen epätietoinen. Kylven mieleeni siemenen siitä miten huono hevosenomistaja olen, miten välinpitämätön ja huoleton surkea hevosihminen olen. Kuinka en piittaa hevosistani, kuinka laiminlyön niiden hoitoa. Kierin itseäni säälien miten minulla voi olla näin uskomattoman huono tuuri, kuinka minulle aina käy näin. Samalla sisälläni varjo on peittänyt kevään toivon ja tilalla on vain mustaa sydäntä riipaisevaa pelkoa: mitä nyt on edessä?


Asian ottaminen blogissa esille on suuri kynnys. Odotan jo että joku tulee sanomaan "mitäs minä sanoin!!". Olinko väärässä kokoajan, teinkö typeriä ratkaisuja? En ole edes viitsinyt laskea kuinka paljon rahaa olen käyttänyt tamman klinikkalaskuihin. Viime vuonna tutkitutin sen päästä varpaisiin keväällä ja syksyllä. Useammalla klinikalla. "Se on terve". Aina sama vastaus, kun ei mitään löydy. Nyt kuitenkin pelkään kokoajan että se jokin löytyy. Olisihan se helpottavaa ja vielä parempaa jos se olisi hoidettavissa. Mutta rehellisesti sanoen, tämä on yhtä epätoivoista toivomista paremmasta huomisesta.

Teksti aloitettu kirjoittamaan yöllä 5.3.2015. Sitä on paikkailtu ja kirjoitettu lisää pikku hiljaa ja mietiskellen, kunnes se on päätynyt oranssin Julkaise-napin kautta koko kansan luettavaksi. Se on alkusoitto varatulle klinikkakäynnille, joka on 9.3.2015.

Kommentit

  1. Minusta on ihanaa että joku uskaltaa olla se mitä minä en uskalla!

    Itse olen aivan samalainen, tunne on että kaikki ei ole hyvin mutta mistään ei löydy mitää...

    VastaaPoista
  2. Joo, tosi paska hevosenomistaja oot kun koko ajan käytät polleas klinikalla ja kaivamalla kaivat siitä jotain vikaa.. Sillä on varmaan luulotauti niinkuin sullakin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tai sitten se olikin tosissaan kipeä kuten oletin ^_^

      Poista
  3. Olen sitä mieltä että omaan tunteeseen kannattaa luottaa. En usko että tuo "se ei ole ok"-tunne tulee tyhjästä. Toivottavasti selviää mikä hevosella on ja se saadaan kuntoon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  4. Tuollaisia hevosia on, paljonkin, vaikka se tietysti tuntuu että itsellä on ainoa ja että itsessä on vika... Olet tutkituttanut hevosta klinikalla ja hoitanut sitä ell:ien ohjeiden mukaan, et olisi muuta voinut tehdä. Ostit sen aikuisena ja epämääräisellä historialla, kyllähän siellä voi olla vaikka mitä piilevää vikaa, joka vanhemmiten alkaa oireilla.
    Tsemppiä! Epätietoisuus on pahinta, ja se voi jatkua vaikka kuinka kauan :( Monesti diagnosointi on todella vaikeaa ja hidasta.
    T. Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuo on niin totta että epätietoisuus on pahinta! Toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin :)

      Poista
  5. Huono hevosenomistaja ei tekisi mitään, vaikka olisikin tunne siitä, että kaikki ei ole ok. Sinä tutkit ja hoidat hevostasi. On olemassa myös asioita, mihin ei pysty vaikuttamaan, vaikka kuinka haluaisi.

    Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
  6. Tsemppiä! Usein "se tunne" on ihan vakavasti otettava asia ja itse valkkaan ainakin "turhan" klinikkareissun mieluummin kuin sen, että tahkoan epätietoisuudessa kummallisen hevosen kanssa. Toivottavasti joku syy löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta, itse kanssa mielummin käytän jopa turhaan klinikalla!

      Poista
  7. Minä hoidin samallalailla epämääräistä hevosta melkein 2 vuotta. Sitten oli pakko viheltää peli poikki. Ikuisesti ei voi vain stressata ja miettiä että ontuuko ja mikä on vikana. Siihen väsyy sekä ihminen että hevonen.
    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  8. Kuullostaa niin tutulta, tuo ajatusvirta pääkopan sisällä. Meillä oli oman suokin kanssa vuosia samaa vetvomista ja epävarmaa ihmettelyä kun tänään on hyvä ja huomenna ei. Hevoset on niin taitavia peittelemään vikojaan.. Raskasta ja koettelee kyllä omaa päätä.. Tsemppiä. Kuuntele hevosta ja luota itseesi, sinä sen elukan tunnet kuitenkin parhaiten!

    VastaaPoista
  9. Hyvänä hevosenomistajana olet huolestunut, pohdit ja tutkit itse, annat muiden tutkia, ramppaat klinikalla, mietit pääsi puhki oletko unohtanut tarkistaa jonkin asian jne. Mun mielestä kaikki edellä mainitsemani asiat kertovat siitä kuinka hyvä hevosenomistaja olet! Välität hevosistasi, et halua että ne ovat kipeitä, teet asialle jotakin! Joku olisi voinut tuossa tilanteessa todeta "ei se ole normaali, mutta koska päälle päin ei näy mitään, hevonen on terve. Jatketaan treenaamista" tai jotain muuta yhtä älykästä, mutta sinä teet kaikkesi löytääksesi syyn outoon tunteeseesi.

    Tsemppiä ja pikaisia paranemisia Allille, toivotaan että vihdoin selviää mikä tammaa vaivaa ja pääsette taas nauttimaan yhteisestä ajastanne yhdessä, terveinä! :)

    VastaaPoista
  10. Onko Allin selkäjännettä koskaan ultrattu? Entinen hevoseni oireili juuri samalla tavalla kuin Alli nyt, ja selkäjänteestä löytyi vamma. Hevonen toipui tästä täyteen kisakuntoon. :)
    Et ole huono hevosen omistaja saatika hevosihminen. Huono hevosihminen ei olisi huomannut mitään, saatika vaivautuisi tutkituttamaan hevostaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa ei ole ultrattu, laitetaan myös listalle tämä! kiitos :)

      Poista
  11. Mietin itsekin tuota selkäjännettä, sillä mun hoitohevosella meni selkäjänne kun se kaatui laitumella ja sen ratsastettavuus & liike muuttui - etenkin toiseen suuntaan laukat hankalampia, askel muuttui töksöttävämmäksi (tuntui usein alkuun vähän epäpuhtaalta, muttei sitten kuitenkaan ontunut) ja muutenkin hevonen "ei ollut normaali". Vaiva löydettiin vasta myöhemmin, ensin epäiltiin hiekkaa vatsassa, sitten ellri päätyi tsekkaamaan jalat ja vasta sitten kun ei apua löytynyt, tutkittiin selkä. Humma on nykyään täysin kunnossa, mitä nyt jumiutuu vähän helpommin lanteen alueelta. :) Tsemit Allille ja sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa kyllä ihan meitin allin omituisuudelta..! Kiitos :)

      Poista
  12. Olen niin pahoillani. Epätietoisuus on pahinta, epäilys kun yleensä kalvaa mieltä aivan liian syvältä. Huono omistaja ei välittäisi, ei tutkisi, ei huolehtisi. Ja vaikka asia onkin ikävä, niin on ihana huomata kuinka paljon välität. Tsemppiä molemmille, sekä Allille että sinulle.

    VastaaPoista
  13. Onpa inhottava tilanne! Tiedän kyllä tuon tunteen, on tosi nurinkurista toivoa että hevosesta löytyy jotain vikaa, jotta tietäisi mitä hoitaa. Tsemppiä salapoliisintyöhön.

    VastaaPoista
  14. Jos mahollista, niin liikuta hevostasi mahollisimman rankasti ennen klinikkaa, jotta oireet näkyisivät siellä selkeästi ja vika paikannettaisiin jos sellainen on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  15. Nämä sinun tekstit on kyllä niin hyvin kirjoitettu. Pohdintaa ja mietteitä, laittaa itsekkin ajattelemaan sen mitä lukee. Toivottavasti Allilla ei löydä mitään ihmeempiä, toisaalta jos jotain löytyisi tietäisi mistä viime aikojen ongelmat ovat joutuneet ja miten niitä hoitaa, niinkuin tekstissä totesit. Voi näiden nelijalkaisten kanssa, saa päänsä puhki miettiä, mikä mahtaa olla se oikea ratkaisu ja vastaus kaikkeen? Itsekkin syytän aina ensimmäisenä itseäni, mitä olen tehnyt, miksi, miten? Ikuiset kysymykset pään sisällä. Toivottavasti saatte selvyyden asiaan! Tsemppiä teille klinikalla, kaikki menee varmasti hyvin!
    Loppuun pakko heittää postaus idea jonka sain tekstiä lukiessa: olisi kiva jos kertoisit mielipiteesi/kokemukset yms ilman satulaa ratsastuksesta, samalla olisi mukava kuulla millaisia sinun hevosesi on ratsastaa ilman satulaa ja millaisen eron huomaat ilman satulaa ja satulalla, ja tottakai kuvia (ja videoita) olisi kiva nähdä :)
    Tsemppiä Sennille ja Allille!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos postausideasta, pitää jossain vaiheessa koittaa toteuttaa! :)

      Poista
  16. Eikös tällä todettu kinnerpatti? Kuulostaa ihan siltä ja sehän sitten heijastuu sinne sun tänne.. Näitä samanlaisia hevosia kun on omalle kohdalle sattunut useampikin ja nykyisellä tallilla on pari tapausta. Toinen on niin jäykkä etten itse sillä enää ratsastelisi (vanhempi pv ruuna) vaan pistäisin sen jo pois.. Toinen nuori iso pv tamma, jota ei saisi seisotella, mutta omistaja ei ehdi sitä tarpeeksi liikuttaa ja se näkyy huonona liikkumisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todettiin, mutta tällä kertaa ei ollut kinnervaivaa :)

      Poista
  17. Tsemppia. hevonen on niin monimukainen elain etta vaikea on paikantaa ongelmaa. Uskon itsekin etta omistaja usein tietaa parhaiten jos tilanne ei ole 'normaali'. Tsemppia.

    VastaaPoista
  18. Ahh, voi että :'( Ihan ensin kiitos ja hatun nosto rohkeudestasi ja rehellisyydestäsi. Olen joskus ennen Allin tuloa seuraillut blogiasi ja nyt ihan sattumalta pitkän tauon jälkeen ajauduin tänne. En yleensä koskaan kommentoi mihinkään mitään, mutta nyt oli pakko. Ihokarvani nousivat pystyyn ja mahanpohjaani kylmäsi, kun selailin aiempia postauksia ja sitten luin tämän uusimman. Niin samoja tunteita ja ajatuksia täällä kelataan oman herkän tamman kanssa ja koko ajan mieltä painaa onko kuitenkin jokin isosti vialla. Tsemppiä teille, mitä ikinä klinikalla selviääkin tai jää selviämättä, niin on varmaa, että teet ja olet tehnyt kaikkesi mikä on tehtävissä tavallisen ihmisen osassa. Päätökset joita teet, olet tehnyt ja joudut tekemään, ovat varmasti niin kuin niiden pitää olla. Aina ei kaikkea voi eikä pysty ennakoimaan tai tietämään. On vain mentävä hetki kerrallaan. Tuli mitä tuli. Tsemppiä vielä ja voimia.

    VastaaPoista
  19. Onko hevosen lantiota tutkittu? On kuitenkin tamma ja onko varsnout. Meillä löytyi Hallalta pitkällisen tutkimisen seurauksena lantiosta revähtymä(ilmeisesti tullut synnytyksessä) joka aiheutti hyvin epämääräisiä oireita. Hevonen kuvattiin läpikotaisin mutta noita lantion ongelmia ei nää röngtenillä yleensä.

    VastaaPoista
  20. Mitä on mahtanu löytyä, kun ei blogia oo päivitetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogia ei ole päivitetty koska olen niin kiireinen ollut töissä ja sieltä päästyäni niin väsynyt etten konetta jaksanut avata, pahoittelut siitä! :)

      Poista
  21. Olet yrittänyt paljon enemmän mitä monet muut käymällä tiheään klinikalla etsimässä syytä! Moni voisi jatkaa treeniä vaikka hevonen tuntuisikin oudolle. Tämä jos mikä on huonoa hevosenomistamista.

    Tuli mieleen, jos jossain selän alueella olis hermo jumissa? Tai nikama pois paikaltaan. Ne aiheuttaa pirullista kipua ja voi oireilla monella eri tapaa. Suosittelen ottaan yhteyttä alueesi kiropraktikkoon tai hevosfysioterapeuttiin. Ne osaa korjata erilaisia lihas/ hermo ongelmia ja näkee ns. "pintaa syvemmälle" hevosen lihaksistoon ja rakenteeseen.

    http://www.horsewell.fi/Equiterapia.html

    Yhden löysin läheltä sua pikaisella googlaamisella. Hinnastoa ei ollut, mutta ne menee varmaan tapauskohtaisesti. Jos päädyt käymään alan ammattilaisella, niin kannattaa muistaa tulosten näkymisen/ tuntemisen huomaa usein parin kerran jälkeen. Pitkän aikaa käytyä huomaa usein merkittävän eron tai jos on jäänyt vähäiselle kiropraktikon käynnit, niin tuntuu olevan pahemmin jumissa.

    Stemppiä! Toivotaan tilanteen helpottuvan pian! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :) Olenkin ollut muutamaan fysioterapeuttiin yhteydessä, katsotaan mitä saadaan aikaan ! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov