Siirry pääsisältöön

Pientä estetreeniä

Loppupääsiäisen kunniaksi pakattiin kaikki hevoset autoon ja suunnattiin keskustaan tekemään pientä estetreeniä. Mukana siis minulla Alli ja Pyry ja Jenna treenasi puolestaan Mollan kanssa. Kaikista postauksen kuvista kiitos Pilville ja Aleksille!


Allilla on ensi viikon perjantaina uusinta piikitys, mutta on saanut liikkua kutakuinkin normaalisti jos tuntuu hyvältä. Muutenhan tamma on tuntunut oikein hyvältä, liikkuu paremmin ja isommin kuin aikaisemmin, mutta nyt se pirulainen on keksinyt pukittamisen. Ennen se potkaisi vihaisesti taakse, mutta nyt kuumiessaan se koittaa ensin ylös, mutta kun ei pääse sinne vetää kunnon pukkeja. Siis oikeasti kunnollisia koko selän läpi vetäviä pukkeja. Olen ollut pari kertaa niin lähellä tulla sieltä alas, mutta olen jotenkin saanut itseni apinoitua takaisin selkään..
Tänään sitten lisäjännitystä toi valjakot. Valjakoilla oli maratontreenit ja ne menivät kenttien läheisyydessä. Alli otti aivan järjettömästi kipinää niistä. Tosin kotonakin se oli niin intona että se juoksi traileriin. Meinasin tosissani jäädä jalkoihin haha. Keskustassa se oli kuin lentoon lähdössä, puhisi ja pörisi ja puhkui. Eipä montaa kierrosta päästy alkuraveja kun se "pelästyi" ja heitti kynttiläksi. Tuli niin puskista että onnistuin menettämään tasapainoa ja jalustin irtosi satulasta kun siihen tuli liikaa painetta. Jalustin takaisin ja tamma hommiin. Sitten alkoikin kunnon rodeo, kun valjakko meni kauempaa ohi, päätti Lehmä vetästi kunnon pomput siihen väliin. Onnistuin sitten lyömään pääni Allin kaulaan ja ihan varmasti on huomenna silmä mustana kun on sekä oikea kulma että poskipää kipeä.. Jonkin asteinen aivotärähdys, haha.


 Hieman alkuun jännitti.. Kokoajan oltiin lentoon lähdössä!

Laukattuaan hetken Alli hieman rauhoittui, mutta oli edelleen aivan hullun jäykkänä valjakoista. Pienikin rasahdus ja pidäte tai pohje se sinkaisi johonkin suuntaan. Aloitettiin ihan linjalla jossa oli ravipuomit ja niiden jälkeen laukka ja pienet korotetut puomit - ympyrä - uudestaan puomit. Tuntui että kaikesta tammakin otti kipinää, pieni pidäte sai sen vetämään kunnon herneet. Pakko oikeasti myöntää että välillä itseäkin vähän jännitti mihin suuntaan se sinkasee. Pari kertaa saatiin vielä pienet rodeot, mutta loppua kohden oli vain muutama pieni kiukun tapainen stoppailu, mikä loppui heti kun päästiin jatkamaan.






 
Kun puomeja oltiin tultu molemmista suunnista, äiti teki pienet ristikot ja tultiin kerran kavaletti - kaksi laukkaa - okseri jumppa ja sen jälkeen minimaalinen rata. Rata löytyykin videolta. Tamma kävi aivan järjettömän kuumana ja hypätty on viimeksi... En edes muista koska. Valjakot oli pelottavia ja muuta mukavaa. Siihen nähden meni näiden pikkuesteiden hyppääminen ihan kivasti! Toivottavasti ensi viikon piikityksen jälkeen päästään taas kunnon treeneihin. Tosin sanoin äidillekin ihan vitsillä etten enää ikinä hoida sen kipuiluja kun mitä enemmän hoidan ja terveemmäksi se tulee niin sen hullumpi se on! Ei meinaan ole koskaan tuollaisia pukkeja vedellyt ennen selän hoitamista.. heh. Tosin pistän kaiken nyt sen treenaamattomuuden piikkiin, tammalla on menohaluja (vaikkei väkirehuja saa nimeksikään) muttei vielä ole kunnon treenissä. Pikku hiljaa!

videolla kuuluvat kannustushuudot ovat siis valjakkoajajista lähtöisin, en hoputa tammaa!



Lopussa tamman mielestä kaikki olikin vaan niin kivaa!
 
Allin jälkeen hyppäsin Pyryn selkään ja katsoin samalla sivusilmällä Jennan ja Mollan radan. Pyryn kanssa tein ihan perusverkan, ravia, kevyttä laukkaa, muutaman kerran ravipuomit molempiin suuntiin ja laukassa päädyin korotetut puomit molempiin suuntiin - ensin kahdella ja sitten kolmella askeleella. Pyry tuntui verkassa jotenkin vetelältä, yhtä ponnettomalta mitä nyt koulukisoissakin on ollut. Puomit herra ylitti niin tärkeän näköisenä että kuskiakin alkoi vaan naurattamaan. Herra nosteli koipiaan tosi tosi totisesti ja se oli jotenkin huvittavaa! Muutamat pienet verkkahypyt ja sitten äiti alkoi rakentelemaan esteitä - tai siis yhtä estettä - paremmiksi.



Kun äiti oli saanut ruotsalaisen okserin säädettyä paikoilleen, tultiin muutaman kerran kavaletti okseri. Ensin ihan pienenä (about 80 cm) ja sen jälkeen äiti nosti noin kolme reikää. Tulin sen vielä pari kertaa ja sitten hyppäsin radan. Ensimmäisellä radalla oli (esteet samoissa paikoissa kun Allin videolla): Ruotsalainen okseri, kavaletti - okseri, pysty ruotsalainen okseri linja (7 askelta), kaaripysty ja viimeiseksi tuo tavallinen pysty. Tulin noin metrin ratana ekan kerran ja toisella kerralla lyhennettynä niin että jätin ekan ruotsalaisen okserin pois ja kavaletti - okserista nostettiin okseria noin 120 cm. Ensimmäisellä kierroksella ratsastin liikaa kädellä pystylle minkä takia tuli puomi, mutta tajusin sen itse ja pystyin korjaamaan sen loppuradasta ja seuraavilla kerroilla.

Seuraavaksi pystyillä menin liian nopeasti ylävartalolla mukaan ja hypyt paranikin heti kun muistin itse olla pystymmässä. Pyryn alussa tuntunut yliletkeys hävisi kyllä heti kun alettiin hyppäämään ja saikin olla jo vähän rauhottelemassa. Ensimmäisiä kertoja kun näin "yksinhypätessä" on pois lähtiessä oikeasti hyvä fiilis, pystyin korjaamaan omia virheitäni ja saatiin tosi hyviä hyppyjä. Pyry oli tosiaan ihan pantteri!










Oli kyllä erittäin kiva lopettaa onnistuneeseen fiilikseen, niitä tuntuu saavan aivan liian harvoin yksin hypätessä! Nyt sitten isolla tsempillä kohti kenttäkisoja! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus sunnuntaina lähteä treenaamaan Niinisaloon, jos vain siellä on jo maastot sulanut ja kuivat. Jos ei niin mennään hevosmessuille! 19.4. startataan auto kohti Forssaa ja mennään taas käymään koulukisoissa, jälleen tuttu ja turvallinen KN Special. Tällä kertaa ihan vain sen takia kun ei ollut vaikeampiakaan luokkia ;)

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, Hyvää alkavaa viikkoa!

Kommentit

  1. Haha, mä kattelin siellä omaa vuoroa odotellessa et tutun näkönen heppalauma juhliksella ja sanoin meiän kuskillekkin et ihan varmaan on senni ja alli :D

    T. yksi maratongroomeista

    VastaaPoista
  2. Onpas kivoja kuvia, superkivat värit!

    VastaaPoista
  3. Voi Lehmä... :D En itse kyllä pysyisi kyydissä. Ja Pyry on niin upea jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jooo, määki mietin et miten ihmeessä oon pysyny sen kyydissä :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sepä se, minun mielestä ainakin näyttää kipeälle

      Poista
  5. Muistakaa lukea postaus :)

    -S

    VastaaPoista
  6. hyvin osaat suitset ainakin laittaa :D.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tänään joku typerien kommenttien päivä? :D

      Poista
  7. Voin vaan kuvitella miten Allin kokoinen ja sen ketteryydellä varustettu hevonen pukittaa... Huh, miten siellä voi pysyä! Olehan varovainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan varovaisia! :) Oon tosiaan itsekin niin monta kertaa nyt miettinyt miten olen siellä pysynyt.. Ja myös että kun alas tullaan niin tullaan vauhdilla! Ehkä sen takia tuo selässä pysyminen on ollut nyt niin tärkeää, tuntuu että jos tipun sieltä niin tosiaankin se sattuu :D

      Poista
  8. Millä kameralla ja putkella noi kuvat on otettu? ihan sika kivoja kuvia! Pyry on kyllä niin hieno, ja Alli tietysti myös mutta erityisesti tykkään pyrystä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alhaalta löytyy Pilvin vastaus tähän kamera kysymykseen :)

      Ja Pyry kiittää! :)

      Poista
  9. Runkoina vaihtelivat Canon 7D ja 70D, objektiiveina Canon 70-200mm f/2.8 ja Canon 55-250mm f/4.0-5.6 :)

    -Kuvaaja

    VastaaPoista
  10. Tulipas kipeesti mieleen, itsekkin oon saanut useemman kertaa keulivalta hevoselta turpaan..... kerran lähti taju kun niin hyvin kallot kohtas


    Mut kiva postaus, tekstin sisältö ei kuullostanut jotenkaan ihan sulta mutta kiva kuitenkin :) . Kuvat ja videot hyviä, niinkuin aina ja hepat♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, sattu kyllä melkosesti! Oon pari kertaa onnistunu väistään tilanteessa, nyt tuli niin puskista et löin naamani.. Hetken näky kyllä tähtiä! :D

      Poista
  11. Ei ainakaa mee Allin kanssa meno liian helpoksi :D ja hyvin meni pyryn ja myös allin kaa :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov