Siirry pääsisältöön

Viimiset estetreenit ennen kisoja

itsenäistä hyppäämistä 18.4.


Olin onnistunut täysin missaamaan Karin valmennukset tänä viikonloppuna ja koska huomenna ollaan koulukisoissa eikä tälle päivälle saatu enää ryhmään minua sopimaan (koska tosiaan heräsin tossa perjantai aamuyönä sillain "ei hitto, Karin valmennus") mentiin sitten Pyryn kanssa keskustaan hyppäämään. Silmällä pidettiin ensi viikonlopun kisoja jossa hypätään 100 ja 110. Ajattelin että jos tämä hyppykerta on aivan kamala niin sitten olisin mennyt tiistaina Karin valmennukseen, mutta koska tänään jäi hyvä fiilis, päätin olla menemättä ja toivon että selvitään hengissä! Ensi perjantaina on kuitenkin vielä maastoestevalmennus ja en halua ottaa liikaa hyppyjä nyt aika raskaan toukokuun lähestyessä.

Oltiin sovittu Pilvin kanssa että se tulee nostelemaan ja vähän kuvailemaan samalla. Sovittu kellonaika oli 12.30, mutta heräsin sitten kotoa tasan 12.. Olin siis yön ollut töissä ja en ollut herännyt aamulla herätyskelloon joten pistin viestiä etten ihan ehdi puoleksi, mutta vähän jälkeen yhden olisin kentillä. Olinkin melko nopea, sillä olin jo tosiaan muutaman minuutin yli yksi kaartanut pihalle! Pilvikään ei ollut vielä ehtinyt paikalle, joten ehdin hyvin käydä katsomassa mitä juhlakentällä oli ja suunnitella rataa ja vähän alkuverkkailla.

Idea oli mennä vähän kun kisoissa, eli avut ja askellajit läpi, muutama pienempi pysty, isompi pysty ja okseri. Sitten pienempi rata, esteet ylös, muutama verkkahyppy ja lopuksi isompi rata. Ja tässä onnistuttiinkin aika hyvin, eli tein melko nopean ja tehokkaan verkan ja siitä muutama hyppy ja sitten ensimmäinen rata.





Ensimmäinen pikkurata oli ihan kamala. Siis oikeasti sanoinkin radan jälkeen että täähän menee hyvin persiilleen. Ei se nyt mikään katastrofi ollut, mutta sellainen puolikkaiden askeleiden tai kaukaa liitelemisen taidonnäyte. Pari ihan hyvää hyppyä ja ei puomeja, ihan semmonen perus pieni rata. Tulin muutaman kerran linjan uudestaan testaten ensin ottaa yhden askeleen lisää, mutta lopulta palasin siihen aina viidellä askeleella. Välissä joutui hieman ratsastamaan eteen, mutta muuten se sopi Pyrylle huomattavasti paremmin kun liikaa taaksepäin ratsastaminen.

Toiselle radalle nostettiin esteitä 3-4 reikää, eli ne olivat suunnilleen 110 cm. Tässäkin tein ensin muutaman verkkahypyn, eli muutama pysty ja kertaalleen okseri, kuten kisoissakin. Pyry oli viime hyppykertaa nähden niiin paljon kivempi, eteni paljon paremmin omalla moottorilla ja hyppäsi paaaaljon terävämmin ja sain vain olla tukemassa ilman että jouduin pyytämään eteenpäin enempää. Huomattavasti siis helpompi hypätä, hah!

Isompi rata lähti vähän vaikeasti käyntiin. Ensimmäiselle otettiin heti puomi, kakkos-kolmonen vähän haparoiden. Linjan ensimmäiselle pystylle tuli taas hieman liian pieni pysty, joten jouduin ratsastamaan aavistuksen isommin eteen ja jäätiin silti hieman kauas okserista. Pyry kuitenkin skarpistui hurjasti ja loput kolme estettä olikin huikean hyviä ja siitä jäi tosi hieno fiilis kun tehtiin yhdessä hyvä loppurata!

Videolla ei siis näy viimeisiä hyppyjä mitkä sain onnistumaan






 
Radan jälkeen jäin hieman kaivamaan verta nenästäni ja otin kolme ekaa pystyä uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan. Ja lopulta se alkoi mennä siihen että aloin liikaa jännittämään pystyä ja nypin lähelle, joten kun sain viimeiselle pystylle hyvän ja puhtaan hypyn, jätin sen oikein hyvällä fiiliksellä siihen. Jotenkin harmittaa näin jälkeen päin kun oli pakko yrittää saada puhtaasti ja sitten aloin itse liikaa säätämään. Onneksi herra Pyry oli kokoajan menossa ja hyvällä tsempillä ja tajusin ennen lopullista omaa päänsisäistä romahtamistani lopettaa hyvään hyppyyn!

Koska treenit menivät kuitenkin näin hyvin, päätettiin olla lähtemättä sitten tiistaina Karin valmennukseen. Uskon että kyllä me nyt yhdestä 110 cm radasta selvitään, kuitenkin tekeminen oli helppoa ja heppa paaljon taas parempi viime hyppy kertaan verrattuna. Ehkä vähän turhan varomaton ja kuskilla välillä liian nopea ylävartalo, mutta nyt iso tsemppi päälle niin me kyllä pystytään siihen!

Huomenna tosiaan suunnataan koulukisoihin, joten nyt menen vielä putsaamaan loput varusteet ja heittämään hevosille yösapuskaa naaman eteen. Ei muuta kuin huomiseen ja toivotaan että herra olisi hyvällä fiiliksellä myös huomenna kouluaitojen sisällä.

On se herra vaan niin super, päivästä toiseen! ♥

Kommentit

  1. ihan sika hienoja ja ihania kuvia!
    ja hyvältä näyttää teidän meno :)

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kuiva. Ei laiha :) ja sekin jo työn alla, joka keväinen ongelma.
      - S

      Poista
  3. Hienosti menee! Ja kivoja kuvia :) Sinusta ja Pyrystä saan motivaatiota työskennellä oman hepan kanssa, toivon että meilläkin menisi joskus yhtä hyvin! Luulen tosin että se jää vaan haaveeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos ja oi miten kiva kuulla! :) Kyllä se sieltä teilläkin tulee, takuulla teistä tulee vielä yhtä hyviä (jos ei parempia)! ;)

      Poista
  4. Makeen väriset ridapöksyt sulla, tykkään! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov