Siirry pääsisältöön

Hoitopäivä

Eilen olikin suhteellisen tapahtumarikas päivä, kun heti aamusta lähdettiin ponin kanssa koipikontrolliin. Mollahan loukkasi keväällä jalkansa ja sitä on nyt hoidettu ensin kävely + kylmäys ja sen jälkeen prpllä. Vamma oli onneksi pieni, mutta tammalla on kuitenkin jo kiitettävät 18 vuotta ikää, joten paraneminen kestää aikansa.

Klinikalle oli varattu aika klo 11, joten aamulla äiti hätyyttili minut ylös hieman ennen kymmentä. Söin puoliunessa aamiaista ja vietiin hevosille aamuruuat samalla kun haettiin Molla. Perkule kun laitumella taas huomasi että Allin jalka oli pahempi taas, joten sovittiin että hepat tulee nyt kotiin siksi aikaa että saadaan tamman impparijalka täysin laskemaan. Pääsivät siis pitkästä aikaa yöksi sisälle! Aamuruokien jälkeen Molla tamma traikkuun ja kohti klinikkaa!

Klinikalla ei kauaa mennyt, tutusti jalka klipattiin ja ultrattiin. Ja kerrankin positiivisia uutisia kun lähdetään klinikalta: jalka oli parantunut odotetusti eli hyvin! Se tarkoittaa sitä että nyt saa hiljaalleen alkaa rasittamaan sitä, aluksi mahdollisimman kovalla pohjalla ja tietenkin aina kylmäten. Tästä alkaa Mollan kuntoutusjakso, jipii!

Kiirehdittiin sitten kotiin ja Molla pääsi tarhaan kun lähdin hakemaan muita hevosia laitumelta. Ensin hain Allin ja kotona klippasin impparijalan karvattomaksi. Oli muuten todella kamalassa kunnossa, aivan täynnä rupea ja ihottumaa. Ei siis mikään ihme että tämmä sitä ontuu.. Oli hieman lämpöinen, mutta ei enää onneksi tulikuuma, turvoksissa edelleen. Kylmäsin jalan ja tamma sai jäädä sisälle kun sille olin varannut Kraniohoidon tälle päivälle. Lapa oli vasemmalta jumissa ja lanneranka ja risti oikealta puolelta, mutta veikattiin hyvin vahvasti sen johtuvan tuosta impparijalasta kun se on sitä jo viikon tässä varonut. Positiivista kuitenkin että tamma selkeästi tällä kertaa nautti hoidosta ja ei ollut mennyt missään tapauksessa huonompaan suuntaa. Jee!

Pyryllä oli puolestaan raspaus vuorossa. Se on nyt ollut sen verran omituinen ja vahva että uskotaan sillä taas olevan piikkejä. Haluan sen myös kraniohoitoon, mutta ei voitu ottaa molempia samaan aikaan. Pyry pitää myös esirauhoittaa, koska kun eläinlääkäri tulee kotiin se ei muuten anna laittaa rauhoittavaa. Kerran edes 7 rauhoittavan jälkeen se oli niin adrenaliinipöllyssä ettei koko raspaamisesta tullut mitään.. Sain yllättävän hyvin esirauhoittavan sille ja se sai jäädä nuokkumaan Allin karsinaan siksi aikaa kun Alli hoidettiin käytävällä. Eläinlääkärin tullessa laitettiin Pyrylle ensin rauhoittavaa. Esirauhoittava oli onneksi vaikuttanut niin hyvin että saatiin kohtuu helposti itse rauhoitus. Kunnon päiväkännit Pyryllä!

Sitten keräiltiin raspaustavarat ja takaisin talliin. Pyry siellä nojasikin jo päätään seinään väsyneenä, joka oli toisaalta helpottavaa koska sen kanssa on kamala yrittää tapella. Yllätykseksi kuitenkin raspauksen alkaessa se sai jonkin asteisen virtapiikin ja lopulta päätettiin antaa vielä pieni tujaus lisää rauhoittavaa. Tiedä sitten onko sille joskus jotain tuossa raspatessa käynyt, niin paljon se sitä pelkää.. Suusta löytyikin ihan kohtalaisia piikkejä ja poskiin oli ehtinyt tulla vähän limakalvovaurioita. Lisäksi sillä oli muutama "hammaskoukku" jotka myös raspattiin siistiksi etteivät päässeet ärsyttämään limakalvoja. Ihan uusi juttu oli minulle kun ell tarkisti myös etuhampaat! Ei ole ikinä tämän 4 vuoden aikana kukaan katsonut heppojen etuhampaita, aina vaan se rautahärveli suussa ja siitä hampaat raspattu. Yksi etuhampaista oli isosti lohjennut - olen aina miettinyt miksi Pyry tiputtelee aivan mahdottomasti väkirehua, mutta jos olisi vilkaissut sihen oikealle eteen olisi nähnyt että iso pala hammasta puuttuu - ja eläinlääkäri kehoitti käydä näyttämässä sitä hammasspesialistille varmuuden vuoksi.

Lisäksi olin vähän hämmästynyt kuin Ell sanoi että Pyryllä on sudenhampaat. Ollaan sitä joka raspauskerralla kysytty ja varmistettu ja kaikki eläinlääkärit on sanonut ettei sillä niitä ole. Olen kuitenkin aina ollut siinä uskossa että ne tulevat nuorelle hevoselle, eikä niiden luulisi niinkään enää kasvavan vanhemmalla iällä? Joka tapauksessa ollaan nyt etsimässä jostain hyvää klinikkaa mihin päästä tarkistamaan kunnolla koko suu ja toivotaan ettei sieltä löydy mitään sen pahempaa!

Kesälaitumella nautiskelemassa aurinkoisesta illasta

Kommentit

  1. Juti vermossa ainoa oikea

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kun jaksat panostaa sun hevosten hoitamiseen noin paljon :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Sunkin hevoset saa niin mahtavaa hoitoa että! :)
    Edelliseen postaukseen viitaten, määkään en jaksa käsittää sitä p**kan määrää mitä sun niskaan kaadetaan!!
    Tommosessa tilanteessa ei tiedä mitä voi toiselle sanoa. Koeta jaksaa? Mitäpä muutakaan sitä voi :)
    Mulla on kans elämässä (taas) tilanne missä rapaa tulee ovista ja ikkunoista.
    Mitä pahaa olen tehny, sitä en osaa sanoa. Koittanu olen kattoa peiliin mut en tiedä...

    Mut sulle ja hobusille kaikkea hyvää ja ihania päiviä yhdessä! :)
    Sehän nuilla luusereilla, ketä jauhaa koko ajan, eniten ahistaa ku jatkat vaan eteenpäin ja naurat niille päinnäköä! Buah! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos! :) ja toivottavasti sullakin loppuu kurat pian!

      Ja parhaat hepat vaativat parasta hoitoa ;)

      Poista
  4. Mikä mollalla oli siinä jalassa ? :/

    VastaaPoista
  5. Oliko siinä Kisamatkalla cupin toisen osakilpailun uusinnassa metrin esteet ? :)

    VastaaPoista
  6. Kuka sulla kävikään hieromassa allia? Voitko suositella jotakuta hyvää hevoshierojaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä käy hierojabemerkraniohoitaja joka pääasiassa hoitaa kraniolla minun hepat. Nina Paloposki, aivan huippuhyvä! :)

      Poista
  7. Hampaita näyttämään ehdottomasti Jukka Holopaiselle! Tekee tarkasti ja löytää vaivat oikeasti.

    VastaaPoista
  8. Onko ne sudenhampaat poistettu Pyryltä nuorempana? Meillä oli jonkun aikaa muutama vuosi sitten poni, jolta poistettiin sudenhampaat 6-vuotiaana. Siihen asti ei suoraa muovikuolainta kovempaa voinut suuhun laittaa, poiston jälkeen hyväksyi mukisematta metallisen kolmipalan.
    Omistajan mukaan ei kukaan aikaisempi ELL ollut edes puhunut sudenhampaista mitään. Nää on niin näitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyselin kasvattajalta ja hän ei muistanut yhtään! :D joten en osaa sanoa, luulisi kuitenkin ellien sanovan jos siellä oikeasti olisi kun vielä sitä on aikaisemmin kysytty.. Melkoinen pommi ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov