Siirry pääsisältöön

Ennen, Keravalla ja sen jälkeen

Päätyessäni suunnitelmaan B, toivoin hartaasti että saisimme Keravalla kaipaamamme puhtaan maaston. Keravan kilpailut olivat siis viime viikonloppuna - tarkemmin ottaen yhden päivän kilpailuna sunnuntaina -, jossa starttasimme Pyryn kanssa tutun ja turvallisen tutustumisluokan (Helppo C - 90 cm - 90 cm). Halusin ottaa varmanpäälle, sillä Niinisalossa oli tullut se yksi pieni kielto maastossa ja se oli muutenkin tuntunut todella vahvalta. 

Lauantaina Pilvi tuli pitkästä aikaa kuvaamaan. Alunperin piti tulla kuvaamaan Lehmää, mutta ehdin ratsastamaan sen jo ennen kun Pilvi ja Aleksi pääsivät paikalle ja koska en saanut aikatauluja sopimaan kouluvalmennukseen, menin pyörimään myös Pyryn kanssa kentälle. Koska Pyry oli vieläkin hieman heikko ratsastettavuudeltaan, en viitisinyt kovasti sitä prässätä, vaikka halusinkin avut läpi sunnuntain kisoja ajatellen. Tein vain paljon kaaria ja väistöjä ja yritin sitä kautta saada siihen hieman letkeyttä. Pyry tuntuikin tosi kivalta ja kentällä emme kauaakaan viihtyneet. Vaikka se sai kulkea melko vapaassa muodossa enkä vaatinut siltä korkeampaa muotoa olin ihan tyytyväinen työskentelyyn. Himpun verran se oli jo jalasta reippaampi kuin aikaisemmin eikä onneksi enää töksäyttänyt siirtymisiä. Toisaalta toivoin sen pysyvän hieman "flegmaattisena" sillä yleensä se on silloin helpompi ratsastaa kouluradalla rennoksi ja pidemmälle kaulalle. Jännittyessään se kun vetää itsensä ihan nippuun...




Lauantai iltana pakkasin vielä pitkälle puoleen yöhön tavaroita, sillä matkaan lähdettiin Pyryn kanssa aivan kaksin. En ole vielä ikinä ollut herran kanssa kisoissa täysin kaksin, yleensä on vähintään äiti tai kuvaaja mukana. Tällä kertaa kukaan ei kuitenkaan päässyt ja hieman jännityksellä odotin mitä tuleman pitää. Viime Niinisalon reissu ei ainakaan antanut kovin suuria odotuksia..

Levottomasti nukutun yön jälkeen hoisin aamutallin ja lähdettiin Pyryn kanssa kohti Keravaa. Matka taittui sujuvasti, perillä oltiin hyvissä ajoin ja ennen kaikkea 10 pistettä Pyrylle miten mallikkaasti se käyttäytyi! Koko reissun aikana ei tarvinnut kertaakaan hävetä sitä kun se oli niin kiltti. Tietenkin lahjoin sen porkkanoilla jotka ostin matkan varrelta heh!

Kisapaikalla ehdin hyvin käydä kansliassa, vessassa, jutella tuttujen kanssa ja tehdä kaikkea muutakin ylimääräistä ja turhaa ennen kun kiiruhdin takaisin laittamaan Pyryä kuntoon. Pyry oli kiltisti koko hokituksen ajan ja varustaessakin se vain seistä möllötti. Oltiin taas ennätysajassa valmiita, kun olin tosiaan varautunut taisteluun ja siihen että kaikkea pitkää spuukailla ja kytätä ja kokoajan pyöriä. Noin 45 minuttia ennen starttiamme lähdettiin kävelemään kohti kisa-aluetta, joka siis oli tällä kertaa samalla peltoalueella missä maastoesteratakin oli.

Verkka-aikaa minulla oli hyvin, joten käytiin ensin rennosti kaikki askellajit läpi ja sitten aloin tekemään paljon siirtymisiä ja väistöjä. Ohjelmanahan meillä oli - niinkin turha - tutustumisluokan kouluohjelma lyhyellä kouluradalla. Siinä on varmaan joku 11 arvosteltavaa kohtaa ja pienestäkin rikkeestä jää heti alle kuudenkymmenen prosentin. Minulla ei siis radan suhteen ollut suuria odotuksia, vaikka tietenkin parhaamme teimme, kuten aina kisoissa. Noin kolme ratsukkoa ennen minua tein vielä aika paljon laukka työskentelyä, paljon väistöjä ja sulkua. Mielestäni Pyry tuntui ihan hyvältä, tosin ainut huono puoli oli siinä, että se alkoi ottamaan hieman kipinää kun pääsi nurmikentälle laukkaamaan - vaikka kyseessä oli ihan mummoilu laukkaa kun kouluradalle oltiin menossa..

kuvasta kiitos Jennin isälle!

Sitten olikin jo aika mennä radalle. Radalla sen piti tietenkin ensin hieman puhista, mutta sain sen mukavasti rauhoittumaan. Ravi oli ihan ookoo, mutta tunsin heti ettei tämä nyt ole kuitenkaan sitä ykköslaatua mitä voisimme parhaassa tapauksessa tarjota. Äänimerkin saatuamme lähdettiin radalle, Juuri kun olin kääntämässä pituushalkaisijalle, Pyry sai jonkun ihme hepulin ja alkoi riuhtomaan päätään kuin mielipuoli, mutta onneksi sain vielä pelastettua tilanteen voltilla. Sitten vaan jalka kiinni ja matkaan! 

Kuten sanoin, ohjelma oli lyhyt ja vähän mitään sanomaton. Koitin keskittyä vain 110% tekemään vaaditut asiat tietyissä pisteissä. Jostain kumman syystä Pyry kuitenkin alkoi kuumimaan kouluradalla. Keskiravin jätin sen takia vähän vaatimattomammaksi, sillä siinä vaiheessa Pyry oli hieman tulisella päällä ja ennakoin ettei se riko laukalle. Käyntiin kun piti siirtyä sieltä koulukentän takaa (mistä siis ei pitänyt hevosten kulkea) tuli kaksi hevosta mitä tietenkin Pyryn piti ihmetellä ja sen takia alas päin siirtyminenkin meni pienessä epätasapainossa. Siitä jatkettiin laukalla, joka olikin radan katastrofi. Pyry alkoi kuumimaan ensimmäisestä nostosta lähtien jolloin kaikki se pyöreys hävisi ja laukka nousi vain ylöspäin. Koitin vielä varovasti lyhyellä sivulla kannuksella tökkästä sitä pyörimään, mutta siitä se ainoastaan otti lisää kipinää ja lävistäjällä etujalat viuhtoikin vaan ylös eikä yhtään eteen. Ja lopulta se rikkoi raville keskellä lävistäjää eli ihan liian aikaisin. Mielessäni hieman kirosin tilannetta. Loppurata kuitenkin kunnialla, tosin hieman kuumalla hevosella loppuun. Mutta malttoi kävellä! Ja seistä lopputervehdyksessä, eli jotain edistystä! Koulukokeesta saimme "hurjat" 62,2% joka on virhepisteinä -56,7 ja tällä tuloksella sijoituimme hännille 30/38.

Esteradalle rynnättiin melkein samantien (tietenkin vaihdoin ensin takin ja laitoin turvaliivin ja suojitin Pyryn sekä otin hokit pois). Mitään materiaalia ei esteiltä ole, mutta tasainen varma nolla sieltä tuli (sija nousi hieman 21/38) ja eläinlääkärin tarkastuksestakin juostiin hyvin läpi. Sitten ei muuta kun hevoselle voimajuomaa ja syömään heinää koppiin. Ja minä tietenkin vaihtamaan kuulumisia kavereiden kanssa ja kävelemään Lotan kanssa maastorataa! Katso maastoesteiden kuvat täältä.

Maastorata oli tosi kiva ja simppeli. Siellä ei oikeastaan ollut mitään mistä minun pitäisi ottaa kummempaa stressiä. Pikemminkin aloin stressaamaan juuri sitä, että mitä jos siellä onkin jotain ongelmakohtia, meillä kun ei pitäisi niitä tämän tasoisella radalla olla. Lähdettiin maastoon hyvissä ajoin, sillä köpöteltiin pellolle päin Lotan seurassa joka starttasi olikohan numerolla neljä. Sadekuurokin yllätti, mutta onneksi se kesti vain muutaman minuutin ja olimme Pyryn kanssa puiden suojassa. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin juoksi, sillä huomaamattani oli jo numero 14 lähtenyt radalle!

tästä kuvasta jälleen iiso kiitos Jennin isälle

Verkassa Pyry oli aluksi ihan kiva, mutta siinä jossain keskivaiheilla se veti jotkut ihme sekoamisen. Silloin kun Lotta lähti Sagan kanssa alkoi Pyry vetämään laukkapiruetteja ja hyppyihin se lähti kun nato-ohjus. Muutaman kerran kävi mielessä että mitähän tästäkin tulee kun malttamisprosentti huiteli pakkasen puolella.. Yhtäkkiä oltiinkin jo seuraavana lähdössä, otin vielä viimeisen isomman laatikon ja mentiin käymään lähtökarsinassa. Kävin siis vain näyttämässä karsinan ja tulin vielä hetkeksi pois, mikä oli aivan tosi huono juttu. Siinä vaiheessa kun käynnistyi 10 sekunttia, menin karsinaan ja Pyry ei yksinkertaisesti meinannut pysyä siellä. Se venkuroi ja poikitti ja kaksi kertaa yritti sieltä kymmenen sekunnin sisään pois. Lähtö olikin melko riipaiseva kun otettiin vähän laudasta vauhtia heh.

Hitsi mikä fiilis! Nyt taas muistui mikä ihmeessä tätä kenttäratsastusta harrastan. Koko rata oli aivan todella todella helppoa. Ensimmäinen kolme estettä mentiin niin täydellisesti, neloselle hieman toin turvallisempaan lähelle, vitonen tosi hyvin. Vino sarjalle hieman myöhässä lähdin lyhentämään ja viimeinen askel oli pieni. Seiskalle taas hieman lähelle paikka. Kasi tosi hyvä ja sitten olikin radalla uusi penkkieste loivaan ylämäkeen. Sanoin vielä radan kävelyssä että pitää ratsastaa tarkasti tarpeeksi oikealle. Mutta mitä minä tein, tajusin siinä kolme askelta ennen että perkele, tulen aivan liian vinossa ilman mitään järkevää paikkaa! Se mikä Niinisalosta oli muuttunut, oli se että tällä kertaa hevonen pelasti tilanteen! Se teki siis siihen oikein mielenkiintoisen hypyn, mutta tsemppasi aivan 110%! Siitä loppurata vielä todella sujuvasti maaliin asti ajassa. Että olin onnellinen!




kaikki neljä kuvaa kuvannut http://suvililja.net/, kiitos!


Ja tittiditii! Puhtaalla maastolla nostettiin hieman lisää sijoja ja lopulta sijoituttiinkin sijalle kahdeksan ja saatiin vihreä ruusuke kotiin vietäväksi! Aivan uskomattoman hieno fiilis ja tähän on hyvä hetkeksi jättää kenttäkisat ja palata vielä kerran syksyllä kisoihin! Hyvä super Pyry!

Keravan jälkeen Tiistaina Pyrylle koitti myös ensimmäinen kraniohoito. Jännitin sitä jotenkin todella paljon, sillä Pyry on kuitenkin ykköstykki ja pelkään kokoajan että joku on vialla. Pyryä - tietenkin - jännitti tosi paljon, joten Nina otti aluksi hieman kevyttä pintahierontaa ennen kuin aloitti kranion. Pyry antoi tosi hyvin hoitaa ja sillä ei ollut muuten suuria ongelmia, mutta sen pää oli aivan jumissa. Siis kaikki sen kallosta oli niin jumissa, että se kuulemma voi vaikuttaa ihan kaikkeen, näkemiseen, syömiseen ja jopa sen laukkaan. Kaikkia ei sieltä saatu vielä ihan täydellisesti auki, mutta huomattavasti saatiin kuitenkin suuhun lisää kuolaa ja sitä kautta leukaa liikkeelle. Lisäksi oikea lonkka poksui kokoajan, mutta se ei ollut yhtään kipeä, eli emme saaneet siihen aivan suoraa vastausta mistä johtui. Pieni lukko oli vasemmassa takajalassa, mutta sekin aukesi helponlaisesti.

Eli kunhan pää tuosta saadaan auki niin hyvä tulee! Seuraavaksi kuitenkin alkaa ankara suunnittelu kohti Tuurin kisoja, joten peukut pystyyn että saadaan sielläkin kaikki nappulat kohdilleen! ;)

Kommentit

  1. pysyykö pyry hyvin trailerissa kisapäivän ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivästä riippuen. Kaveri jos on mukana ei voi sitä kopissa pitää yksin, mutta yksin kun on liikenteessä ja lastaa vaikka sen odottamaan seuraavaa luokkaa on siellä _yleensä_ nätisti :)

      Poista
  2. Ketä sulla käy hieromassa sun heppoja ja ketä voisit suositella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei erikseen käy hierojaa, kraniolla hoitaa Nina Paloposki, jota suosittelen lämpimästi :)

      Poista
  3. Nyt on Pyryn miehisyyttä koeteltu pinkillä huovalla..:D
    Tää onnistuminen tuli varmast aivan oikeaan aikaan! Hienoa! Tsemppiä jatkoon!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi miehet pukeutuu pinkkiin nääs ;) kiitos!

      Poista
  4. Nähdään Tuurissa tulen sinne la ja su kuvaileen. Meillä on mökki Ähtärissä.

    VastaaPoista
  5. Osaatko sanoo, että miksi siun postaukset näkyvät vielä hippolan sivuilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska blogi on edelleen hippolan blogilistauksessa :)

      Poista
  6. Siis sähä oot kisannu ton oman hevoses kaa kenttää jo vuosia niin mite vast ny sait eka ruseti :----D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sainkin tästä hyvän postausidean malta sinne asti :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov