31. elokuuta 2015

Ruusukejahdissa

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa kisapostaukset kiinni! Eli nyt olisi luvassa postausta 23.8. 3-tason esteratsastuskilpailuista Tuomarinkylässä, missä hyppäsin Pyryn kanssa prix de suomen hippos 100 cm ja avoimen 110 cm, sekä 29.8. 1-tason koulukisoista Forssasta, jossa menin Allilla Helppo C Aikuismerkin kouluohjelman ja Pyryllä Helppo B:0. 

kaikki Tuomarinkylän kuvat kuvannut © Mediatuotanto Suvililja / suvililja.net, kiitos!

Helsinkiin lähdettiin ajelemaan aamulla hyvissä ajoin. Mukana oli siis ainoastaan Pyry ja äiti oli auttamassa. Olin Tuurin reissuun jollain asteella pettynyt, vaikka sieltä metrissä sijoitus otettiinkin. Jotenkin se prix de Suomen Hippos luokan yksi typerä puomi jäi kalvamaan mieltä ja kun kerran tässä oli seuraava hieman matalampi hipposluokka tarjolla, olihan sinne pakko mennä. Samalla ajattelin ottaa vielä valmistelevaa treeniä 110 cm radalta.

Perillä oltiin sopivasti, käytiin vessassa ja sen jälkeen laitettiin Pyry kuntoon. Verkassa oltiin hyvissä ajoin, kävelin radan rauhassa ja hyppäsin selkään. Olin katsonut että starttasin aivan loppupuolella, jossain kymmenentenä. Olin siinä ravaillut ja taivutellut paremmin muutamia kertoja kun luokka alkoi. Ja minut kuulutettiin valmistautumaan neljäntenä. En ollut tajunnut edes tarkistaa equipesta lähtönumeroani ja se oli melkoisen rajusti noussut ylemmäs. Tuli hypättyä sellaiset pika verkkahypyt jotka olivat jotain aivan kamalaa ja sitten juosten radalle valmistautumaan. Hieman oli ahdistunut olo siinä tilanteessa..

Tuntui että oli vain hetki siitä kun olimme kaartaneet auton parkkiin ja nyt olin jo puolihuolimattoman verkan jäljiltä radalla. Muistelin rataa mielessäni ja olin kirjaimellisesti vähän paniikissa. Koska verkkahypytkin olivat olleet laatua kamikaze ja oltiin rämmitty niistä tuurilla yli, en odottanut mitään mainetta tältä radalta. Lähtömerkin jälkeen vedin hieman rauhoittavaa ilmaa keuhkoihin ja sitten radalle. Nyt tavoitteena oli vain yksi asia: ratsastaa ajatuksella. Tuurissa jäin helposti vain ajelehtimaan, mikä kostautui puomilla hippos luokassa. Nyt siis päätin ratsastaa. 

Ykkönen meni hyvin. Sitten kaarroin kakkoselle ja pidätin. Ja pidätin, ja pidätin. Jatkoin vain sellaista pientä käsittämätöntä taaksepäin ratsastusta ja minulla ei ollut mitään ajatusta mitä teen. Onneksi Pyry oli siinä tilanteessa meitä fiksumpi ja kun aivan okserin juurella tajusin että perkele se pysähtyy, herra mennä loikkasi yli. Ihan täysin kuskin moka, mutta onneksi hevonen pelasti tilanteen! Sen jälkeen tuli sellainen, "nyt perkele Senni etene, ei taakse" - fiilis, uutta laukkaa kokoon ja kolmoselle. Sitten tulikin se seuraava ääripää kun mennä tuuppasin sen lennättäen okserille. Onneksi taas hevonen oli kuskia skarpimpi ja piti puomit ylhäällä. Neljännelle kaartaessa kirosin mielessäni edellisen esteen typerää vauhdikasta tuuppausta ja yhtäkkiä kaikki alkoi menemään nappiin. Ratsastin rauhassa kohti esteitä ilman painetta. Vitosen (punainen pysty) jälkeen unohdin että kutonen olikin ihan siinä vieressä ja luojan kiitos jälleen hevosen, se oli hereillä. Tuollaisesta napakäännöksestä harva hevonen on ottamatta nokkiinsa, saatika hyppää vielä puhtaasti okserin. On se mahtava! Loppu perusrataa vaivattomasti. 

Yhtäkkiä tajusin päässeeni uusintaan, missä oli vain neljä estettä. Siellä ei ollut paljoakaan mahdollisuuksia käännellä, mikä on aina hieman huonompi vaihtoehto meille. Tein kuitenkin melko lyhyet tiet ja vähän painoin tarvittaessa kaasua. Ja Pyry oli taas ihan 110% messissä! Kaikki se teki aivan super hyvin ja maaliin tultiin 0-0 tuloksella! Fiilis oli aivan huippu, koska mielestäni tämä rata oli taas kymmeniä kertoja Tuurinkin metrin rataa parempi jos alun kangertelua ei lasketa! Aivan viimeisiin ratsukkoihin asti saatiin jännittää tulosta ja lopultahan meille sitten tuli koko luokan voitto. Herranen aika miten ylpeä olenkaan Pyrystä!







Palkintojen jako oli vasta luokan 2b jälkeen, mutta siinä ei ollut niin paljon lähtöjä että olisi kannattanut laittaa Pyryä traikkuun odottamaan. Sitten taas startattiin luokassa 3 vasta puolessa välissä.. Eli oli tooodella pitkää odottelua ja turhautumista ja kävelyä ja välillä seisomista. Kunniakierroksella Pyry oli elementissään, tosin nyt se ei riehunut kun pääsi ekana laukkaamaan, mutta vauhtia ainakin piisasi!

Seuraavaan luokkaan halusin verkata huomattavasti paremmin. Kuitenkin oli havaittavissa ettei enää Pyry ollut sellaisessa iskussa ja verkan pohjakin oli jo huomattavasti huonompi, vaikka se kyllä huollettiin taas välissä. En saanut oikein mitään tatsia Pyryyn, laukka ei enää rullannut, se vaan jäi pomppimaan ylöspäin ja nyki ohjia käsistä. Ensimmäisen kerran se kielsi verkkaokserille.. Äiti sanoi että se näytti vetelältä ja näin jälkikäteen ajateltuna kyllä se vähän sellainen olikin. Ehkä pitkä odottelu oli saanut sen väsähtämään mene ja tiedä.. Fiilis ei kuitenkaan parantunut yhtään, hypyt olivat vähän mitään sanomattomia.

Ja radalla olikin sitten katastrofi. Oikea Tuurin lauantain flashback. Ratsastin itsekin varmaan hieman turhan paineella, mutta taas korostaen että mielestäni ratsastin kuitenkin huomattavasti paremmin kuin Tuurissa. Kakkoselle otin hyvin kiinni, mutta päästin sen viimeiseen askeleeseen turhan pitkäksi, minkä takia tuli puomi. Kolme ja neljä hyvin. Vitoselle ratsastin paikan kauemmas, mutta en todellakaan mahdottomaan paikkaan ja sieltä taas puomi. Kutonen oli sarja todella lyhyellä välillä, joten ratsastin hyvin takajaloille, ja sisään hyppy oli super. Mietinkin siinä a-osalla että nyt tuli kyllä super hyvin sisään lyhyeen sarjaan että on helppo b-osa. Mutta ei, ihan melkein kirjaimellisesti yläpuomista läpi ja kolmas puomi. Sitten aloin jo itse hieman hermostumaan kun en saanut Pyryyn tuntumaa. Viimeinen linja okserille paikka hieman lähemmäs (mikä toimii Pyryllä) - puomi. Sitten kuski laittoi asteen liikaa painetta pystylle - puomi. Hitto mikä ärsytys.. 20 vp.. 




Ärsytti ja harmitti taas tosi paljon radan jälkeen. En ymmärrä kun ne esteet ei todellakaan olleet isoja tai vaikeita sille. Ja todellakin Pyry oli ihan samanlainen ratsastaa kun Tuurissa lauantaina - siihen ei saanut oikein mitään tuntumaa ja se ei ollut yhtään mukana. Metrissä se oli täysin messissä, mutta kympissä ihan kuin sitä ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa.. Lopulta päädyttiin siihen että molemmissa, sekä nyt Helsingissä, että Tuurissa oli tosi pitkät odottelut, mitkä ei vaan sovi Pyrylle. Koska Tuurissakin seuraavana päivänä 110 cm meni tosi hyvin pois lukien yksi kuskin puomi.. Eli nyt ei auta muuta kun toivoa että se tosiaan on vain toisen luokan väsymystä ja ensi viikolla mestaruudet menee putkeen!

Jännittää kyllä aivan mielettömästi jo tulevan viikonlopun mestaruudet. Meiltä jäi vielä viimeistelytreenit välistä, kun emme saaneet Karin kanssa mitään aikatauluja sopimaan. Hoen kuitenkin aktiivisesti päässäni Karin neuvoja ja toivotaan että ne tuottavat tulosta! Ainakin kokoajan on menty vaan eteenpäin, vaikka aikaa on ollut vain kuukausi!

Viime viikonloppuna lähdin vähän extempore koulukisoihin Forssaan. Aluksi minun piti mennä vain Allilla Helppo D ja Helppo C, mutta sitten Aliisa ilmoittautui kans halukkaaksi tulla kisoihin, joten päätin ottaa Pyrynkin mukaan. Lopulta siis Aliisa meni sekä Pyryllä ja Allilla Helppo C aikuismerkin kouluohjelman ja minä menin Allilla saman ja Pyryllä Helppo B:0. Pakko sanoa että molemmat ohjelmat eivät todellakaan kuulu suosikkeiheni, aivan järjettömän oloinen tuo aikuismerkki ja B:0 oli täynnä keskiaskellajeja, jotka eivät Pyrylle niinkään sovi kun sillä ei niin näyttävät keskiliikkeet ole, heh.

Ensinnäkin oli töissä pe-la välisen yön (kisat olivat siis lauantaina) ja kaikki meni enempi vähempi pieleen ja lopulta olin kotona vasta kahdeksan aikaan. Suomeksi tämä tarkoitti sitä, ettei siinä kovasti tullut unta laitettua palloon, vaan suoraan menin talliin ruokkimaan hevoset, syömään nopean aamupalan ja vaihtamaan vaatteet. Matkalla kisoihin nopeasti kertasin ratoja. Voitte siis kuvitella että oma keskittyminen oli jotain todella hyvää sillä hetkellä ja se kyllä heijastui ratoihin!

Perillä oltiin taas hyvissä ajoin, maksettiin lähdöt, moikkailin tuttuja ja mentiin laittamaan heti hevoset kuntoon. Päästiin hyvissä ajoin verkkaamaan. Alli oli verkassa aivan järjettömän hieno! Se oikein oli sellainen "katsokaa minua" - fiiliksellä, kaikki avut meni kerrasta läpi ja se kulki tasaisesti ohjan ja pohkeen välissä. Olin ihan sillain wooow, siellä selässä, niin uskomattomalta se tuntui. Kuvasin Aliisan ja Pyryn radan, mikä oli sinänsä vikatikki, koska sen jälkeen päästiin valmistautumaan kisaradan viereen ja Alli oli päässyt sitten jo vähän kylmettymään. Eli se kaikki WOW hävisi kun tuhka tuuleen. 

Rata oli epätasainen, siellä oli tosi hyviä pätkiä ja sitten sellaisia missä kuskilla paloi käämit. Kun verkka menee niin hyvin ja yhtäkkiä radalla onkin kangerteleva ja apuja karkuun juokseva kuuro tamma, tulee sellainen pieni ärtymys itselle. Mitä ei saisi tulla, sillä Allilla on kouluratoja todella vähän takana ja se tarvii niitä lisää pystyäkseen radallakin esittämään yhtä hyvää pätkää kuin verkassa. Lisäksi menin vielä unohtamaan radan, kun ratsastin lopputervehdyksen keskelle, enkä viimeiseen kirjaimeen. Siitä siis -2. Lopulta saimme prosentteja tasan 60% (oli melko tiukahko arvosteluluokassa) ja sijoituimme 2. sijalle! Jälkeenpäin katsoin niin hävittiin 0,5 pistettä voittajalle, eli jos olisin ollut itse virkeänä ja hereillä, olisi neiti Lehmä saanut sinivalkoisen ruusukkeen.. Sijoitus lämmitti kovasti mieltä ja tuomarilta tuli paljon kehuja, miten hienot liikkeet tamma omistaa, kunhan vielä saa tasaisuutta. Nyt siis itselle malttia ja aikaa, tamma on kuitenkin vasta taas palaillut saikulta kisaradoille!


Kuvat koulukilpailuista kuvannut Petri Volanen, kiitos!

Heti radalta päästyäni tehtiin Aliisan kanssa hevosen vaihto ja aloin verkkaamaan Pyryä seuraavaan luokkaan. Pyry vaikutti ihan kivalta, tosin se sai jonkun sätkyn (= pelästyi puskaa) ja sen jälkeen se alkoi vähän juoksemaan alta. Koitin tehdä paljon väistöjä ja siirtymisiä, vastalaukkaa ja keskiaskellajeja. Tiesin jo nyt että keskilaukat me ainakin tullaan rikkomaan, sillä Pyry oli sen verran herkällä päällä että otti rikkoja jo kulmaan ratsastaessa. Ei auttanut muu kun yrittää parhaansa!

Lähdettiin luokassa ekana, joten kun kello iski 12.30 mentiin radalle. Ravattiin pari kertaa koulurata ympäri ja alkoi hieman tihuttamaan vettä. Ukkonenkin jyrähteli. Tuomari vihelsi ja istuin alas ja saman tien alkoi satamaan kun ämpäristä kaataen. Pyry poikitti heti perseen tuulta vasten, mistä vähän sitä maanittelin liikkeelle, Sain käännettyä sen lävistäjälle, kunnes alkoi kamala raekuuro ja Pyry veti ihan poikittain ja siihen se jäi. Tuomari huitoi siellä että saan alottaa alusta kun kuuro loppuu. Mentiin pienen puun alle hetkeksi suojaan - sitä ennen oltiin kastutta jo aivan läpi märiksi.. - ja viidessä minuutissa kuuro oli ohi. Kenttä oli kastunut aivan lilluksi. Kiersin uudestaan radan pari kertaa ja tuomari kysyi että olenko valmis. Ja ei muuta kun radalle.

Nojaa. Mitähän sitä radasta sanoisi. Sellainen ihan ookoo. Keskiravit sain jopa ihan hyvin, ehkä saisi edelleen venyä enemmän. Niistä kuitenkin saatiin hienosti 7 ja 7,5! Laukkalävistäjät rikottiin ja peruutuksessa mentiin vähän kättä vasten, mutta kokonaisuutena ihan tasainen ja varma rata. Tosin ratsastin taas väärin, mutta huomasin erheeni ennen kuin tuomari edes ehti sanoa mitään. Siitä kuitenkin -2. Mutta kuitenkin melko tasainen rata. Mikä oli tosiaan ihme moisen raekuuron jälkeen! Herkempi hevonen (kuten tässä tapauksessa Alli) olisi saattanut ottaa niin itseensä ettei olisi enää mennyt mihinkään radalla! Ällistyin hieman kuullessani että saatiin 65,4% ja luokkavoitto. Kyllä nyt on Pyry kerännyt sinivalkoisia ruusukkeita!


Heti kun olin loppuverkannut pakattiin hevoset autoon suojaan sateelta. Mentiin odottelemaan luokan loppua kansliaan ja palkintojen jaon jälkeen lähdettiin kiireen vilkkaa kotiin. Hevoset hoidettiin ja ihana Aliisa siivosi tallin niin pääsin nukkumaan. En saanut nukuttua kuin vain muutaman tunnin päikkärit, joten voin sanoa että sunnuntai oli kyllä yhtä sumua. Tänään kuitenkin olin ihmeen virkeänä töissä. Sunnuntaina käytiin siskon kanssa maastossa hepoilla, ihanaa luksus aikaa huippu seurassa!

Mutta huh. Sellaista kisarintamalla. Nyt jännitetään vielä pari päivää ja sitten onkin jo estemestaruudet. Olen jo viikon jännittänyt niitä, nyt tarvitaan paljon onnea matkaan ja toivotaan että ne menisivät hyvin!

8 kommenttia:

  1. Hienosti menit, kiitos vielä kivasta päivästä ! ^^

    www.alliheppailee.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Oi, onnea sijoituksista ja voitoista! :)

    VastaaPoista
  3. Vieläkö Alli keulii? Miten olet saanut kitkettyä tapaa pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se ole aikoihin keulinut. Hoisin sen kuntoon, epäsopiva satula vaihtoon ja paljon klinikalla ramppaamista ja säännöllinen kranio :)

      Poista