Siirry pääsisältöön

Tuuripeliä

Postaus sisältää luvattoman paljon laaduttomia kännykkäkuvia, pahoittelut!

Miljoona Hevonen 2015 alkoi meillä perjantaina kun matkustimme Tuuriin. Olin ollut töissä to-pe välisen yön, joten vaikka kuinka teki mieli, en päässyt starttaamaan perjantain suomenhevosille avointa luokkaa. Niinpä starttasimme lauantaina kaksi aikaratsastusluokkaa (A.2.0) 100 cm ja 110 cm ja sunnuntaina Suomenhevosille avoimen 110 cm luokan. Liikkeellä oli kunnon seurue kun äiti ajoi Katariinan ja lasten kanssa matkailuvaunun ja itse ajoin Pyryn traikulla Tuuriin.

perjantaina ei ihan Tuuri potkinut kun Tretornitkin päättivät tehdä lopullisen kuoleman...

Itse majoituimme aivan kisapaikan läheisyydessä Karavaanialue Onnelassa. Tosi kiva paikka, niinkuin koko Tuurin alue itse! Voin jo nyt ylistää miten kivat kisat kokonaisuudessa oli, ihan huikeaa että tälläisiä järjestetään, jos vaan ensi vuonna on luokkia, aivan varmasti lähdetään kisaamaan.

Pyry puolestaan majoittui Rintamäen Hevoshotellissa Alavuodella. Ja seuraava pätkä sisältääkin pelkkää ylistystä, sillä en keksi mitään valitettavaa kyseisestä paikasta. Aivan huikean hieno paikka, viimisen päälle siisti paikka ja omistaja aivan järjettömän mukava ihminen. Siellä oli aivan viimisen päälle hoito, hevoset saivat olla koko päivän pihalla ja ennen kaikkea, Pyry sai mennä jopa laitumelle! Minun ei tarvinnut huolehtia ruokinnasta eikä karsinan siivouksesta, vaan kaikki hoidettiin tallin puolesta. Huolehdin vain hevosen perushoidosta ja kisojen jälkeisistä pesuista ja jalkosen hoidosta. Sen jälkeen pystyin aivan huoletta jättämään hevosen hyvään hoitoon ja keskittymään loppupäivään siskon ja lasten kanssa. Aivan huikean hieno paikka ja todellakin suosittelen kaikille! Matkaa kisapaikallekin oli vain alle 15 minuutin matka.. Melkoista luksusta sanoisinko!

Ah, tästä hehkutuksen määrästä voitte jo kuvitella miten huikea koko reissu oli. Ja ennen kaikkea Pohjanmaa on halpa! Kisat oli vain 10+10 tai 10+15, mikä on todella halpaa verraten tuonne etelämmäs mennessä.. Pyryn supermajoittuminenkin maksoi vain 30€/vuorokausi.. Tälläistä saisi olla enemmänkin!

Pyry nauttimassa luksus majoituksestaan Hevoshotellilla.

Itse kisaurakka alkoi Lauantaina. Olimme molemmissa luokissa noin puolessa välissä ja 100 cm ei ollut aivan ensimmäinen luokka, eli ei tarvinnut ihan aamusta olla tallilla. Oltiin silti hyvissä ajoin jo laittamassa herraa kuntoon. Letin sen rauhassa tallilla, pakkasimme auton ja otimme suunnan Tuuriin. Kisa-alueella hevonen kuntoon ja kunnolla kävelyä. Jossain vaiheessa kävin kävelemässä radan ja se oli todella kiva, kuten myös radan pohja vaikutti juuri meille sopivalta. Radassa oli tosi paljon mahdollisuuksia tehdä lyhyempiä teitä ja äidille ääneen pohdinkin viitsisikö hieman edes kokeilla ratsastaa aikaa lyhyillä teillä. Kuitenkin tämä nyt oli vain tämmöinen "hälläväliä" verkkaluokka, joten en tässä nyt mitään menettäisi, pääluokka kun olisi vasta Sunnuntaina suokkien 110 cm. 

Jo verkkaan tullessa Pyry oli kuin mikäkin kuningas. Jalat nousi oikein ylös ja se kulki kunnolla rinta röttingillä. Hieman siinä nauratti kyydissä kun se selkeästi elvisteli muille. Taitaa olla mennyt mun ja äitin kehut perille kun niin piti tötteröidä koko verkka. Kaikki verkan hypyt onnistui aivan super hyvin ja lähdin tosi hyvillä fiiliksillä radalle.

Ratavideosta näette suurimman osan, mutta ykkönen puuttuu ja kakkonen on hieman osittainen ja sen jälkeen pikkaisen heiluu kamera. Äidillä oli kädet kirjaimellisesti täynnä kun samaan aikaan vahti Katan kersoja heh. Joka tapauksessa, olin suunnitellut tekeväni melko lyhyet tiet, mutta pitäen temmon kuitenkin aika tasaisena. Ja onnistuin muuten aika hyvin, kyllä tuolle meidän Pyrylle vaan sopii tuollainen rata missä saa kääntää. Pyry oli ihan 110% mukana juonessa ja tehtiin tosi tasainen ja nopea nolla. Tuloksella yletettiin ihan kärkikahinoihin asti ja siirryttiin sillä hetkellä neljännelle sijalle. Loppupeleissä tiputtiin pykälän verran alemmas ja lopullinen sijoitus oli 5./68. Eli ei todellakaan mikään huono sija edelleenkään ja päästiin vielä kunniakierroksellekin, huippua!

(vielä allekirjoittaneen huomio: täysin tyytyväinen en ole kuitenkaan rataan, tuntuu että kaikki se superfiilis mitä sain verkassa hävisi kuitenkin radalla johonkin, vaikka se hyvin menikin. Onneksi on hevonen joka noin kiltisti oli mukana menossa!)



tämä ja loput kuvat kuvannut Annika Mäenpää, kiitos!

Seuraavaa luokkaan odoteltiinkin hieman pidempi tovi, sillä lähdin vasta luokan puolessa välissä ja siinä oli myös radan pohjan kunnostustauko. Kuitenkaan aikaa ei ollut niin pitkää, että olisi hevosta ollut kannattavaa laittaa traileriin odottamaan. Niinpä vain juotin Pyryn hyvin ja seisoskeltiin ja käveltiin sen verran kun Pyry halusi. Verkkaan päästiin hetkeksi ravailemaan ennen huoltotaukoa. Kiire tuli sitten ottaa kuitenkin hypyt, joten hieman oli hätäinen fiilis jo radalle mentäessä.. Tuntui että edes se hitunen taistelutahto ja yhteistyö mitä meillä edellisessä luokassa oli hävisi. Ensimmäinen este vähän löysästi räpeltäen, trippeli hyvin. Kolmoselta puomi, nelostelta puomi. Sitten vaan toistelin mielessäni ettei se haittaa, 8 vp on vielä ihan ookoo hyvä suoritus meille. Vitoselta tuli taas puomi ja sitten alkoi jo hieman itseänikin hermostuttamaan. Vielä seiskalta otettiin puomi ja sarjakin rämmittiin semmoisella tyylillä - kylläkin puhtaasti yli - että alkoi hävettämään. Häpeillen loppuverkkasin Pyryn ja poistuttiin suosiolla takavasemmalle.

Pyry pääsikin loppupäiväksi laitsalle ja meillä menikin sitten melko nopeasti loput päivästä syöden, uiden, saunoen ja lasten kanssa touhuten. Itse kisoja en kyllä yhtään ehtinyt katsoa! Tästä radasta ei ole nyt videotakaan kun muistin että olin ladannut sen nettiin ja poistin tabletilta. Mutta ei, en ollut ladannut. Mutta lupaan ettette paljosta paitsi jäänyt!


Sunnuntaina olikin meidän pääluokka melko aikaisin aamusta. Mentiin siis jo seitsemän aikaan tallille laittamaan Pyry kuntoon ja pakattiin kaikki loput tavarat autoon. Minulla oli jotenkin paineita tästä päivästä, sillä Pyryn omistaja oli myös tulossa katsomaan. Tiedän ettei Johanna vaadi minulta mitään suurta menestystä ja tiedän että se on ylpeä Pyrystä jo nyt, mutta silti olisi niin kiva pärjätä ja näyttää että mekin oikeasti ollaan ihan hyviä!

Verkassa Pyry oli jo hieman vaisumpi kuin lauantaina, mutta ei missään nimessä huono. Verkkahypyt oli jälleen aivan superhyviä, mutta verkka kokonaisuudessa jäi aivan surkean lyhyeksi. Lähdin luokassa jo kolmantena ja radalla oli aina kolme ratsukkoa - yksi hyppäsi ja kaksi valmistautui. Meidän luokkaa oli ensin aikaistettu 5 minuutilla ja vielä toisen luokan loputtua toisella viidellä minuutilla. Ennen meidän luokkaan oli kenttien huolto, eli verkkaan huollettiin silloin kun odoteltiin radan kävelyä ja kun päästiin - vihdoin - kävelemään rataa, verkka oli valmis. Vaikka puolijuosten meni radankävelyn, silti jäi vain 7 minuuttia verkka-aikaa.. Siihen ei todellakaan mahtunut niin paljon kuin olisin halunnut. Ensimmäinen lähtijä ei ehtinyt ottamaan varmaan yhtäkään ratakorkeudella olevaa estettä. Lienee muuten tämä ainut asia mistä keksin Tuurin kisoissa valitettavaa, muuten oli tosi kivat kisat!

Pian sitten tulikin minun vuoro. Halusin nyt ottaa tosi rauhaksiltaan, sillä tuntui siltä että itse vähän hermostuin eilisessä kympissä ekan okserin nähdessäni ja pistin liikaa painetta -> siitä ensimmäinen puomi. Joka tapauksessa. Ykkönen ihan ookoo, mutta heti kakkoselle.. Jäin vain matkustelemaan ja yritin olla "tekemättä mitään" ja hyppykin oli sen mukainen, vähän löysä ja ponneton.. Ja sieltähän tuli puomi. Loppuradan sitten skarppasin ja ratsastin hieman ajatuksella loppuun, mutta se puomi harmitti aivan mielettömästi. 100% varmuudella oltaisiin sijoituttu puhtaalla perusradalla. Hitto mikä moka! Kyllä siinä sai taas nieleskellä pettymystä. Rata oli silti varmaan tuhat kertaa parempi kuin lauantaina, eli joku siinä lauantaina sai herra Pyryn (tai kuskin) keilailemaan enemmän ja vähemmän. No, ensi kerralla paremmalla onnella!


tämä kuva lauantain 110 cm luokasta

Tämän jälkeen meillä tosiaan oli taas Nevalan valmennus ja viime sunnuntaina käytiin hyppäämässä Tuomarinkylässä Suokkien 100 cm ja avoin 110. Niistä tulossa piakkoin omaa postausta. Tällä viikolla on vielä torstaina estevalmennus molempien heppojen kanssa ja sen jälkeen katsotaan otetaanko vielä sunnuntaille yksi valmennus vai mennäänkö sitten mestaruuksiin asti sillä meiningillä.. Nyt on siis paljon tulossa kisapostauksia peräjälkeen, koitan saada pian kirjoitettua jotain muutakin teille ettette vallan kyllästy! Nyt kyllä syyskuu on melko menevä kuukausi kun on Este-SM, este aluemestaruudet ja kenttäratsastuksessa aluejoukkuemestaruudet. Eli kolme viikkoa olisi putkeen kisoja, huh! Jos kaikki menee hyvin niin ensi viikonloppunakin on kisat. Mutta niistä en viitsi vielä iloita mitenkään, sillä kaikki voi vielä sen suhteen mennä täysin pieleen.. Kuullaan siis taas pian!

Kommentit

  1. Oletko katsonut Tuulia Nelimarkka gallerian? :) En ole katsonut millaisia kuvia teistä löytyy, mutta Tuulian kuvat ovat yleisesti laadukkaita, hinta niillä 1,50€/kuva. Tuo teidän eka luokka näytti ainakin mun silmään hyvältä, tarkoitus oli myös tulla katsomaan sunnuntaina tuota suokkiluokkaa mutta aikaistetun aikataulun vuoksi en ehtinyt.. :d

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen katsonut, mutta tällä hetkellä ei ole yhtään rahaa ostaa kuvia :(

      Poista
  2. Jos haluat kuvia nighthorse01@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Tää oli kiva postaus! :)

    VastaaPoista
  4. Ai pyry ei siis oo sun oma?? Oon luully koko ajan :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. puoliksi. Edelleen sen omistaa myös kasvattaja Johanna :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov