Siirry pääsisältöön

Ken on heistä kaikkein kaunein..

Viikot on uhkaavasti vierineet eteenpäin, mutta nyt on silti aika palata lokakuun viimeisenä päivänä vietettyihin Miinan rotunäyttely debyytteihin. Olen niiin onnellinen ja iloinen miten Miina sai hyvän arvostelun, vaikka kylläkin neiti oli hieman liian menossa tällä kertaa ja esimerkiksi seisominen oli täysin.. mahdotonta!

Kaikkihan alkoi jo perjantaina, jolloin illalla käytiin Herkun tallilla pesemässä poni. Siellä se oli helpompi kestä kuin kotona, koska kotona tulee vain kylmää vettä ja pesupaikka on pihalla. Pesu meni kuitenkin tosi myöhäseksi, mutta saimme kuin saimmekin sen puhtaaksi! Aluksi mieitin että pitääkö sitä pestä ollenkaan, mutta heti kun auringon säteet osuivat siihen se oli ihan likalaikuissa. Seuraava huoli meillä oli, että ehtiikö se kuivumaan aamuun mennessä. Kuitenkin jo melkoinen karvapallero tuo poni, joten hieman jänskätti.

Aamulla kävin tekemässä aamutallin ja samalla vilkaisin Miinan tilanteen. Pieni "iik" siinä pääsi kun se oli edelleen hieman pyllyn päältä karvat kosteat. Kuivailin  sitä pyyhkeellä ja harjailin karvaa hieman sekaisin että se kuivuisi. Sitten kipittelin aamiaiselle ja siitä takaisin talliin laittamaan hepat pihalle ja Miina koppikuntoon!

Perillähän oltiin todella hyvissä ajoin, koska ei ollut mitään käsitystä miten loppupeleissä tuolla hommat valuvat eteenpäin. Oltaisiin voitu tulla paaaljon myöhemminkin, mutta oli ihan kiva seurailla aikaisempia luokkia ja valita sieltä omaan silmään kivoja poneja. Kun sitten luokkien näyttäessä siltä, että mekin voitaisiin jossain vaiheessa päästä kehään, mentiin laittamaan Miinaa kuntoon. Otettiin se ensin alas trailerista ja kävin sen kanssa kävelemässä koko raviradan ympäri ja otin samalla hieman ravia. Hitto se muuten ravasi hienosti! Siis oikeasti todella hienosti ja olin itsekin ihan että WAU

Sen jälkeen vielä loppupuunausta, pehmeällä harjalla ja mahdollisesti vähän vielä showshineä pinnalle. Tosin ei se sitä paljoakaan tarvinnut kun kiilteli ihan muutenkin. Sen jälkeen itse juoksin vielä vessaan ja siitä kehän puolelle. 

Meidän luokassa oli viisi ponia ja me oltiin siinä keskimmäisenä eli kolmantena esittelyvuorossa. Mikä oli ihan hyvä juttu, sain hieman vilkuilla miten siinä kehässä toimitaan. Ensin käveltiin kaikki ponit ympäri ja sen jälkeen arvosteltiin poni kerrallaan. Miina ei suostunut seisomaan sekunttiakaan, vaan kokoajan hössötti johonkin suuntaan. Käynti tuli kovin hätäiseksi ja ravissakin otettiin loppukiri laukalla. Höh, että harmitti! Mutta ei se mitään, kyllä me vielä ehditään tätä harrastamaan! Kun kaikki oli juossut, mentiin vielä kaikki ravissa ympäri ja sen jälkeen palkittiin. Miina oli luokassaan neljäs ja sai hienosti II-palkinnon! Ei siis todellakaan huonosti olen siitä niiiin ylpeä!

Kuvat kuvannut Laura Taimioja, kiitos!



Mites fiilikset sitten noin ylipäätään? Itseasiassa ihan hyvät! Saatiin etukäteen vähän varoittelua siitä, että siellä saattaa olla hieman sisäänpäin kääntynyttä porukkaa (tosin missä ratsastuksen lajissa ei näin olisi) ja meno voi olla kuin koiranäyttelyissä. Meillä on aikaisempaa kokemusta koiranäyttelyistä jonkun verran ja avoimin mielin lähdettiin liikkeelle. Olihan siellä hieman sellainen ulkopuolinen olo, mutta kyllä meille aina vastattiin jos jotain sanottiin. Ja eräs kasvattajaporukka oli ainakin tosi ystävällisen oloista ja omistivat kovin söpöjä ponejakin.

Ainoastaan yhdessä kohdassa meinasi silmät tippua päästä kun kehässä yksi esittäjistä (oli siis esittämässä kehässä ponia "odotteluvuorolla") puolikovaan ääneen (siis sen verran kovaa, että noin kahden ponin päässä seistessäni kuulin) arvosteli milloin mitäkin. Jossain vaiheessa se höpötti jotain väärälaisesta juoksutyylistä, raipanasennosta tai ponien partakarvoista. Jäin suuauki tuijjottamaan ihan suoraan päin enkä tajunnut edes kääntää katsettani pois vaikka katsottiin takaisin. Heh, nooo, ei onneksi ollut maailman loppu, jotenkin vain hätkähdyttävä tilanne ja tuli sellainen olo, että teinköhän jotain väärin.. :D

Mutta Super-Miina on nyt debytoinut ensimmäiset näyttelynsä ja ensi vuonna sitten näytetään kaikille! Pian Miina klipataan (kunhan kaulakappale tulee postissa) ja sitten ei tarvitse enää murehtia sen kaameaa hikoilua. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksi hyvin kerättyä massaa ja sitten.. näytetään kaikille mistä Miina on kotoisin! 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov