Siirry pääsisältöön

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko.

Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua?

Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan alle ei saa koskea. Joskus kiukuttaa kaulan harjaaminen ja toisinaan pitää muutenkin olla kuin talviunilta herätetty karhu. Talvisin se on yleensä kunnon sähköjänis kun kesällä se osaa jo hieman ottaa lunkimmin. Joskus. Ehkä.

*) tosin tähän on pakko sanoa pienenä välihuomautuksena, että asian kanssa on edistytty pitkälle. Nykyään ei tarvita enää turvakenkiä (mitkä ovat kyllä klippaukseen parhaimmat) eikä kypärää ja nyt viime kerralla saatiin jopa maha klipattua ja pään rajat siistiksi. Eli kaikkeen tottuu!

Mutta kaikkeen tottuu. Ja pian kun tamma on ollut minulla jo kaksi vuotta (mihin tämä aika oikein kuluu?) olen oppinut kokoajan paremmin lukeamaan tammaa. Koska se on sellaista tammamaista kiukuttelua ja koska mennään sille puolelle että on paha olla. Joskus kuitenkin tulee olo, ettei ole ihan varma itsekkään mikä on vai onko mikään. Edelleen odotan sitä että se hevonen voisi suoraan sanoa sattuuko vaiko eikö. Välillä vain turhauttaa yrittää olla niin viisas että ymmärtäisi kaikki pienet vihjeet ja osaisi lukea 110% hevosta. Hysteerikko herää sisällä jälleen kerran.

Kuukauden sisällä olen pohtinut taas rankalla kädellä tätä tammaa ja sen tekemisiä. Kun se muutamia viikkoja sitten alkoi kentällä ratsastaessa jäkittämään laukannostoissa, pukittelemaan hurjasti maastoillessa ja muutaman kerran suureksi hämmästyksekseni hyppäsi jopa pystyyn, tilasin sille kraniohoidon, mistä saimme vähän siihen suuntaan viittaavaa faktaa mitä odotinkin; eli satulaa pitää hieman fiksata. Seuraavana päivänä - kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin - matkustimme kohti Hipposportia hevosen ja satulan kanssa. Sunnuntaina palautui fiksattu satula.

Kentällä oikeastaan kaikki on edelleen hyvin. Tamma liikuu todella kivasti, antaa vaikuttaa itseensä, hakee tuntumalle ja on muutenkin tosi kiva. Ja laukannostotkin parantuivat, ei pukiteltu eikä hypitty pystyyn. Mutta maastossa kevyessä laukassa pukittelu jatkui ja välillä heräsi pieneen mieleen se sama kysymys; onko se taas jostain kipeä?

Kraniossahan ei mitään löytynyt, itseasiassa se oli oikein hyvässä kunnossa ja lihakset kasvamaan päin. Satulan pitäisi olla nyt kunnossa. Liikkuu hyvin ja mielellään, ollaan jopa maastossa nyt menty entisen olympiakuolaimen sijaan oliivilla, jarrut ja kaasu toimii. Tämään kun tultiin kentältä kotiinpäin, mentiin sellaista rodeota hetki, että pitkästä aikaa kuskin tasapainoa koeteltiin. Sen jälkeen suunta oli kahdella jalalla ylös ja sitten keinuhevoslaukkaa kohti kotia. Kyllähän se kiinni siitä antoi, mutta pidättäminen aiheutti taas suntaa ylös tai sivulle. Auton tullessa takaa alkoi jo hieman kauhistuttamaan että mihin suuntaan singotaan seuraavaksi.

Koska syytän aina kaikesta satulan päällä istujaa (ja sitten myös sitä satulaa ja sen jälkeen katsotaan mitä syyttävä sormi osoittaa), olen koittanut kiinnittää erityisesti kevyen laukan pukittelussa huomiota omaan istuntaani; en romahda liian eteen, paino pysyy jalalla ja jalka paikallaan. Joskus kun se jalka heilahtaa väärään kohtaan tai oma painopiste horjahtaa tamma siitä hieman suutahtaa. Vähän kuten laukanvaihdoissa se saattaa joskus olla kovin kevyt takapäästään.  Mutta kun se on ollut aina sitä, niin onko tämä vain sitä mitä kutsutaan tammamaisuudeksi?

pohkeenväistö pukkilaukka on tamman bravuuri. Ihan jo monen vuoden takaa.

Tammamaisuus käsitteenä on taas mielestäni ihan puuta heinää. Tai joo on se tamma. Oikea nainen ja ihan varmasti jos se olisi ihminen se olisi minun peilikuvani. Se on omanarvonsa tunteva neiti eläin, joka ottaa kyllä nokkiinsa jos siltä alkaa liikaa vaatimaan. Kantapään kautta opittu fakta sekin. Mutta kun tänä vuonna on sitä hyysännyt ja tarkistanut, uutta satulaa ostanut, fiksaillut ja hoitanut niin klinikalla kuin kraniolla, herää kysymys: oliko se jo minulle tullessa kipeä?

Minähän en voi tietää kuinka kipeä se on ollut jo aikaisemmissa paikoissa ollessaan hankala. Tiedän sen sitä olleen. Jo rakenteellisesti se kipeytyy todella herkästi lantiostaan, joten voin jollain asteikolla olla varma että ainakin jossain määrin ja pienesti se on ollut kipeä. Tai jos ei kipeä niin ainakin sen kipeys on voinut muhia ja odottaa sitä hetkeä, että sillä aletaan enemmän tekemään. Jolloin se tuli kipeämmäksi. En väitä että epäsopiva satula olisi asiaa ainakaan auttanut.

Huoh. Tästä asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Kun sitten taas käännetään hieman korttia ja tutkitaan vielä toista laitaa. Yhtenä päivänä menin sitten ilman satulaa. Tuttuja maastoja ja tuttuja vauhteja mitkä sisälsivät myös laukkaa. Yleensä jos on ollut kyse epäsopivasta satulasta tai muusta kiputilasta, on ilman satulaa ratsastus ollut avain löytää se ongelma. Tällä kertaa kuitenkin kotiin käännyttäessä koeteltiin kuskin tasapainoa. Ei pukittaessa vaan kahdella jalalla. Eihän se - luojan kiitos! - pomppaa enää noin korkealle, mutta se antaa sellaisia vihjeitä, että pienellä provosoinnilla sen saisi tekemään isompiakin loikkia. En testannut. Ihan vain tiedoksi.

Huoh. Olisipa se hevosen omistaminen joskus vain helppoa. Kun vaihtoehtoja kyseiselle käyttäytymiselle on paljon. Onko se viilenevät kelit, klipattu karva, tammamaisuus, kipu tai mistä nyt kenkä puristaa? Vai onkohan tällä tädillä vaan ponnari liian piukalla ja viime klinikka reissusta liikaa aikaa. Otappa siitä sitten selvää..

Kipu vastaan kettuilu. Sitä me jäämme taas pohtimaan.

Kommentit

  1. Mitenkäs maha? Mahahaava, hiekkaa, tulehdus suolistossa? Tuollainen kosketusherkkyys tuntuu aika oudolta, ja yleensä mahastaan kipeät oireilevat nimenomaan laukassa tai laukannostoissa. Hyvä kun mietit, hoidat ja tutkit! Vaikea tilanne kun varmasti saat myös vinkkejä tai vihjailuja että pitäisi vaan "ottaa luulot pois tammalta" tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosiaan hyvä kun otit puheeksi, en muistanutkaan postauksessa mainita! :) Tietty myös kaikki mahaonkelmat mieltä kalvavat, toisaalta mitään muita oireita tietynlaisen kärttyisyyden lisäksi ole ole ilmennyt ja kentällä aiheutuneet laukkaongelmat hävisivät satulan fiksauksen myötä. Kliseinen "ei sillä ole mitään aikaisemminkaan ollut tähän viittaavaa", mutta totta kai pidän kaiken suhteen kokoajan mieleni avoinna ja jos tilanne jossain vaiheessa todellakin kärjistyy siihen, että näen paremmaksi viedä tarkempiin tutkimuksiin. Voisihan sitä ottaa sen joka syksyisen psylliumin ja katsoa tuoko se apua tilanteeseen :)

      Tosiaan tuo tamman kosketusarkuus ei ole pelkästään mahan seudulla, vaan ihan koko kropassa, sellaista ihoherkkyyttä. Se ei tykkää yhtään ylimääräisestä "lääppimisestä" ja joskus tuntuu että se oikein kärjistyy. Onhan sillä erityisen epämiellyttäviäkin paikkoja, kuten juuri takamaha ja nälkäkuopan kohdalla olevan pyörteen alue. Mutta nämäkin ovat todellakin todella toisaikaisia. Joskus sitä voi painella ihan reilusti ympäri kroppaa (mukaan lukien nämä "herkät" alueet) ja toisena päivänä pehmeällä harjalla kaulan harjaaminen tuottaa sellaisen kiukkukohtauksen, että pitää itsekin tömäyttää jalkaa maahan ja sanoa että kuules neiti. Ei se luonteeltaan paha ole, mutta joskus vain vähän.. Nainen? :D

      Yksi asia tosiaan kävi mielessä nyt iltatallia äidin kanssa tehdessä kun otettiin ne sisälle. Se oli tosi kiukkunen taas, ihan sillain yleisolemukseltaan. Piti oikein sen olla yli kiukkuinen muillekin hevosille, luimia käytävällä ja nostella takajalkoja kun otin loimea pois. Äitikin sanoi että on nyt koko viikon ollut jotenkin tosi kärttyisä. Toisaalta se on ollut ratsastaessa tosi hyvä, varsinkin kentällä, tekee kaiken mukisematta ja vielä paremmin, maastossa nyt sitä ihmeellistä käyttäytymistä saattaa nähdä ja sekin yleensä tilanteissa jossa vaadin jotain tai istunta horjahtaa tai jalka osuu liian taakse. Tai muuten vaan kiukuttaa.

      Tämmöisiä kärttyviikkoja tulee silloin tällöin, muutaman kerran keväällä ja ilmojen kylmennyttyä. Mieleen juolahti, että voisikohan sillä olla kiima? Se ei näytä kiimojaan oikeastaan mitenkään (kuten meidän Molla, joka on tyrkyttämässä takapuoltaan aitaseipäällekin...) ja toisaalta toisilla hevosilla kiimat voivat jopa aiheuttaa todellakin kipuja.

      Tosin alkoihan ne vesisateetkin ja vaikka tarhassa omat ruokakaukalot onkin, kyllähän ne sitä maata möngertää... Äh, mene ja tiedä! Jatketaan tarkkailua! :)

      Poista
  2. Entä jos se vaan provosoituu jostain tai tekee ilopukkeja? Toivottavasti ei ole mitään pahempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todellakin, ettei ole mitään pahempaa! :)

      Voi hyvin pitkälle olla juuri provosoitumista ja ilosta ja innokkuudesta johtuvaa riehumista. Varsinkin kuin suurin osa tästä möheltämisestä tapahtuu kotiinpäin tultaessa tai silloin kun en anna sen mennä niin kovaa kuin se haluaa tai teen laukanvaihtoa maastossa.. Eli voidaan kyllä jollain asteella syyttää kuskiakin, onhan se tietynlaista provosointia kun vaatii neidiltä maastossa asioita. Pitää koittaa ensi maastolenkillä ihan vain olla vaatimatta mitään ja mennä ihan tamman mielen mukaan ja katsotaan olisiko siitä jotain avain ratkaisua! :)

      Poista
  3. Kannattaisiko kuitenkin tutkia se vatsa? Ja etsiä jotain mahdollisiin kiiman aiheuttamiin oireisiin? Olisi ainakin suljettu pois :) Itse ainakin uskon, että kaikelle on aina syy ja hevonen harvemmin tekee kiusaa, varsinkin kun on noin kausittaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisessä vastauksessa sanoin jo, että tutkitaan jos tilanne sitä vaatii :) Se että hevonen suorittaa kuitenkin paremmin kuin aikoihin on ristiriidassa sen kanssa että se on hävyttömän kipeä. Kuten sanoin tarkkailu jatkuu, kunhan purin ajatuksiani blogin puolelle :)

      Poista
  4. Luotan täysin arvostelukykyysi, mutta sanoisin liki suoralta kädeltä, että sillä on vatsahaava. Se on kumminkin niin yleinen juttu, ja itse olen hoitanut omaa mahahaavahevosta nyt niin kauan, että oireet on tosissaan kyllä samat. Meilläkin hevonen on koko ajan suorittanut hyvin, joten sitä se ei sulje pois.
    Itsekin pyrin aina saamaan tuon mainitsemasi mielenrauhan, niin kyllä sen saisi myös mahatähystyksen jälkeen ja siinä samalla otetut hiekkakuvat eivät tuo käytännössä juuri mitään lisähintaa.
    Jos se nimittäin olisikin mahahaavaa, niin sen hoitamisella saa kyllä parannettua hevosen elämänlaatua aika hurjasti, ja tämän sanoessani tiedän mistä puhun. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoita tätä toitottaakseni, mutta kuten sanoin, jos tilanne jotenkin kärjistyy tai näyttää siltä, toki tutkimme tamman kaikin puolin :)

      Poista
  5. Kiima, varsinkin silloin jos on yleisesti kärttyisä... Jotkut tammat on vaan tammoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tämä kävi joo mielessä, varsinkin kuin on siis muille hevosillekin nyt jotenkin erityisen kiukkuinen ja kaikki muutkin toiminnot ovat olleet erityisen "hankalia". Ja ei ei ole ollut oikeasti hankalia, mutta sellaista pientä nyppimistä nyt enemmän kuin normaalisti :)

      Poista
  6. Minä suosittelisin myös tutkituttamaan mahan :) .. Olen itse aika hälläväliä-tyyppi aina hevosteni kanssa ollut, enkä näin ollen tykkää päteä ja neuvoa tällaisissa asioissa muita, mutta monia mahahaava-hevosia tuntenut ja moni niistäkin käyttäytyy hyvin eri tavoin.

    Yksi tuttu tamma oli nimenomaan yleiskiukkuinen. Loimittaessakin tuli niin vikkelästi sekä hammasta että kaviota, että työvuorossa ollessani olin aina se joka sen puki ulos.

    Tämä tamma oli ylipäätään ratsastaessa aika omalaatuinen, sellainen diesel - vähän hitaasti lämpenevä. Pukitteli ja pomppi välillä mutta sitä se oli tehnyt aina. Sitten kun se alkoi keulimaan paljon ja protestoimaan sillä, vietiin se tutkimuksiin (mahahaava). Syy sieltä sitten löytyikin ja hoidolla se saatiin taas tyytyväiseksi.

    Tottakai on olemassa myös "tammatammoja". Yksi omistani oli yksi tällainen. Varjeli ruokaansa ja "omaa tilaansa" ekä siedä esimerkiksi karsinansa ohikulkevia hevosia vaikka ulkoillessa viihtyy parhaiten kaverin kanssa. Ratsastaessa sen työmotivaatio on huipussaan, eikä kiukuttele koskaan.
    Sitten taas toinen tamma(ni), tämän aiemman vastakohta. Kaikki käy ja tee mitä vaan niin mikään ei haittaa. Ratsastuksia vaan korostaa turhanpäiväiset lapsellisuuskohtaukset kun kentän kiertäminen käy liian tylsäksi.

    Tsemppiä ja toivotaan teille hyvää, ehjää kautta 2016 myös Allin kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten ylempänä olen useaan kertaan sanonut, toki tutkitaan jos tilanne sellaiselta näyttää :)

      Tamma on ollut aina tamma ja on juuri karsinassa kuin lohikäärme. Mutta ratsastaessa se on tällä hetkellä ollut todella hyvä, parempi kuin aikoihin varsinkin satulan fiksauksen jälkeen. Poislukien tietenkin se maastossa pelleily, mutta kuten sanoin, pitää ensin testata onko kyseessä ihan vain innostusta vai voiko se olla muusta johtuvaa. Suurimmat pöhelöinnin tulevat aina kotiinpäin kääntyessä, mikä viittaa tälläiseen ylimääräiseen innostukseen :)

      Poista
  7. Hiekka mahassa ja mahajutut yleensäkin ovat yleensä kovin yksilöllisiä ja joskus vaikeita tunnistaa. Oireena voi olla pelkästään esim herkkyys mahan alueella tai ongelmat laukassa JA ne voivat tulla ja mennä päivän mukaan.
    Kannattaa harkita, jos ei klinikalle vie, että syöttäisi varmuuden vuoksi psylliumkuurin ja katsoisi väheneekö kiukkuisuus ym. pikku oireet. Toinen, mitä saa ilman reseptiä apteekista, on mahansuojalääke Antepsin. Ihan vaikka parin-muutaman päivän kuuri, jonka aikana kyllä huomaa jos oireet helpottavat ja silloin mahassa todennäköisesti jotain on (luultavasti mahahaava tai sitten hiekkaoireisiinkin se voi helpottaa). Näitä voi syöttää myös yhtä aikaa (antepsin+psyllium).

    Itse en usko, että mikään hevonen on kärttyisä tms "luonnostaan". On toki hevosia, jotka ovat olleet esim joskus kipeitä ja vaikka olisivat nyt terveitä, yhdistävät jonkun asian kipuun ja käyttäytyvät kuin kipeinä. Voihan Allillakin olla jotain tuollaista tai sitten se stressaa heti mahallaan esim. kiiman tms aikaan ja oireet menevät pois, kun stressaava asia poistuu.

    Joo, mutta nuo ihan vain vinkkinä, kokemusta on nimittäin useammasta mahavaivaisesta ja tunnistan kyllä itsenikin tekstistäsi - hysteria vain kasvaa, kun tieto lisääntyy :D On hyvä, jos tutkitte viimeistään silloin kun tilanne kärjistyy, mutta toisaalta, kannattaako sen antaa kärjistyä? Mahavaivatkin ovat tuplasti paljon helpompia hoitaa, kun ne huomaa ajoissa.

    Tsempit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukava kun jaatte kokemuksia, kiitos! :)

      Kuten sanoin aikaisemmin, toki tutkimme jos tilanne vaatii. Tällä hetkellä en kuitenkaan vielä koe että olisi sellainen tilanne. Tilanteen kärjistyminen ei minun tapauksessani tarkoita tilanteen huononemista, vaan jo pelkästään se, että jotain tiettyä toimintoa jatkuu tietyn aikaa, silloin tsekataan se :) Tällä hetkellä vaikka postaus antaa huolta ymmärtää en ole vielä kovin huolissani tamman pöhköilyn suhteen. Se on kieltämättä tamma, vaikka tiedän etteivät hevoset ole "kärttyisiä" tai "ilkeitä".

      Katselen aina hevosta yksilönä, niin myös Allin tapauksessa :)

      Poista
  8. Mun tamma on hyvin samantyyppinen tuon kosketusarkuuden suhteen. Kiimojen aikaan se on pahimmillaan, mutta tämä myös sairastanut lievän vatsahaavan tai ollut hiekkaa mahassa (ei ole tähystetty, mutta psylliumin ja ruokinnan muutoksen avulla "parani"). Samalla kun mahakipuilu hävisi, hävisi kosketusarkuus. Vaikka siis tälläkin kosketusarkuus oli ihan koko hevosessa, ei pelkästään mahan alueella. Olen päätellyt, että kipu (johtui se sitten mahasta tai kiimasta) saa mun hevosella aikaan kosketusarkuutta. Olipa sekavasti selitetty, mutta toivottavasti ymmärsit :)

    VastaaPoista
  9. Olisiko skintti mitään? Siitä ainakin näkyisi kaikki mahdolliset ongelmat esim. selässä/jaloissa. Ja lisäksi mahan tähystys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe vielä tarvetta lähteä suurennuslasilla etsimään vikoja. Niitä on takuulla jokaisessa hevosessa. Tamma suorittaa asiat kentällä todella hyvin, paremmin kuin tänä kahtena vuonna minulla ikinä. Tutkimme jos tilanne sitä vaatii.

      Poista
  10. http://www.otehoitokeskus.fi/index.html

    Suosittelen kokeilemaan tuota. Auttaa myös kiimakipuihin. :)

    VastaaPoista
  11. Siis häh, kerroit olevasi hysteerinen ja raahaamassa tyyliin impparista hevosta klinikalle ja et ole tutkinut noinkin selkeästi paistavaa asiaa kuin maha ? :D ottaisin myös vatsaultran, saattaa löytyä jotain erikoisempaa. Tsemppiä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se etten kirjoittanut sitä postaukseen ei tarkoita ettei sitä olisi tutkittu. En ole _nyt_ viemässä sitä mahatutkimuksiin, on se aikaisemmin tutkittu, ihan läpikotaisin :)

      Poista
  12. Ensimmäisenä kommentoinut anonyymi täällä vielä. Minäkin olisin kyllä sillä kannalla, että mahahaava kannattaa sulkea pois mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tiedät varmasti itsekin että Gastrogard on sikakallis lääke jo lyhyellekin ajanjaksolle. Miettisin myös siltä kannalta että Allin oireilu on melko vaarallista, ettet vain loukkaisi itseäsi.

    Omani oireili mahahaavan (&hiekan jota oli tod.näk. syönyt helpottaakseen mahahaavan tuottamaa kipua) "liiraamalla" ratsastuksessa, potkimalla loimen pukemista ja poisottoa sekä levottomalla käytöksellä kaulaa ja etujalkoja harjatessa. Luulin että nämä ovat "herkkähipiäisyyttä" ja huonoja tapojakin. Mutta kun kipu saatiin pois ja PITKÄ kipumuisti selätettyä, ei vastaavaa käytöstä ole esiintynyt.

    Jos rehellisiä ollaan, olen monesti aiemminkin miettinyt Alli-videoiden pohjalta että mielestäni sen poukkoilut eivät ole terveen hevosen poukkoiluja ja että minun silmääni se näyttää mahakipuiselta. En missään nimessä sano tätä pahalla tai arvostellakseni sinua, mutta nyt kun nostit Allin käytöksen esille niin halusin kommentoida. Ilmeisesti en ole yksin ajatusteni kanssa koska moni muukin kommentoi samansuuntaisesti. Minä saattaisin jopa hakea epäpuhtauksiin syytä herkästä mahasta, ja maha/suolistovaivat voivat vaikuttaa myös ravintoaineiden imeytymiseen ja sitä kautta kavion laatuun. Ruuansulatusjärjestelmällä on valtavan suuri vaikutus hevosen kokonaishyvinvointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä silti pitää nostaa kissa pöydälle ja kysyä että mikähän alli-videon poukkoilu? Viimeisimmät estevideot tai kouluvideotkaan eivät käsittääkseni sisällä mitään poukkoiluja? Tässäkin puhun lähinnä maastossa pöhköilystä ja mieleen ilmenneestä yleisestä kiukkuisuudesta, mikä on sillä ollut aina joskus ja jouluna.

      Halusin kirjoittaa vaan postauksen koska minulla oli asiaa. Kirjoitan blogia silloin kun tekstiä tulee ja nyt sattui allista tälläinen fiilis olemaan kun se käyttäytyi kentältä kotiin päin tultaessa ihan super huonosti. Kentälle mentäessä ei ollut mitään ongelmaa.

      Eläinlääkäri on sitä katsonut ja olen konsultoinut ja ei ole tarvetta tällä hetkellä jos tilanne ei kärjisty tutkia. Kaikkiin epäpuhtauksiin on ollut syyt ja ne on hoidettu. Samoin Alli on hyvässä lihavuuskunnossa, karvakiiltää ja sen kaviot ovat tätä nykyä vahventuneet.

      En enää tiedä miten monta kertaa pitää sama asia sanoa. En halua myöskään olla ilkeä mutta koitan selvitä tästä täällä olevien tohtoreiden ja ihmisten kanssa. Tiedämpä jättää kaikki vastaavat pohdiskelut jatkossa ihan omiin tiedostoihin :)

      Poista
    2. Mielestäni sinulle on kommentoitu ihan ystävällisesti ja omia kokemuksia jakaen, ei kai ole syytä jättää tällaisia pohdintoja kokonaan blogista pois. Etenkin kun välillä olet miettinyt sitäkin, miksei blogiin tule kommentteja. Nämä asiat kiinnostavat lukijoita ja herättävät kommentoimaan. Ihmettelen voimakasta puolustuskantaasi - itse kirjoitit että olet tarkka ("hysteerinen") tutkituttamaan mikäli epäilet ettei kaikki ole kunnossa. Nyt kuitenkin torppaat kovin voimakkaasti ihan ystävälliset kehoitukset miettiä, olisiko käytöksen syy mahassa.

      Allin poukkoilulla en viittaa mihinkään yhteen tiettyyn videoon vaan kautta linjan sen liikkumiseen ja tapaan jäädä toisinaan paikoilleen hyppelemään vähän pystyyn ja/tai pukittamaan. Kerrot myös silloin tällöin teksteissä että Allilla on "mennyt herne nenään" jostain asiasta, ihan näistä päättelen että ko. käytös ei ole ihan niin harvinaista kuin nyt sanot. Totta kai on helpompaa ajatella että se on vaan "tamma" ja pistää huono käytös sen piikkiin - olen vain yllättynyt siitä että suhtaudutkin tähän asiaan noin ettei ole tarve tutkia ennen kuin tilanne kärjistyy. Minulle pystyynhyppivä hevonen on yhtä kuin kärjistynyt tilanne.

      Karvan kiillosta tai lihavuuskunnostahan ei voi mitata onko mahahaavaa vai ei, ja myös vapaalla heinällä olevilla hevosilla voi olla mahahaava jne jne. Ihmettelen myös eläinlääkäriä joka sanoo ettei ole tarve tähystää mahaa. Yleensä eläinlääkäreillä on juuri se tieto että mahahaavaa ei näe päällepäin ja se voi aiheuttaa todella monenlaisia oireita.

      Poista
    3. Torppaukseni alkoi siinä vaiheessa kun jokainen on 110% varmalla diagnoosilla tulossa kertomaan minulle mikä sillä on OIKEASTI on, kuitenkaan OIKESTi tuntematta hevosta. Jo ensimmäisessä viestissäsi kerroin asiallisesti kantani, joten en ymmärrä miksi sitä myöskään pitää jankuttaa. Olen tietoinen, ja tiedostanut sen jo ennen kuin ketään tähän kommentoi, mutta se etten ottanut sitä puheeksi postauksessa ei tarkoita ettei sitä olisi tutkittu. En vain jaksa 30 kertaa sanoa samaa asiaa; tutkimme jos tilanne kärjistyy. ja kärjistynyt tilanne ei välttämättä tarkoita vuosien katselua vaan ihan oikeasti sitä hevosen käyttäytymisen seuraamista parin päivän - viikon ajan.

      En ole myöskään kommenttien puutteesta syyttänyt ketään muuta kuin itseäni. Olen ollut epäaktiivinen ja tiedän, ettei silloin lukijatkaan ole aktiivisia. Tietenkään, miksi olisivat. :)

      Alli ei hypi pystyyn. Kun aloin kirjoittamaan tekstiä minulta vain tuli se teksi enempää ajattelematta sanavalintaa ja muotoa. Koko teksti on hieman jopa liioiteltua, on totta että se saattaa ottaa jossain tilanteissa enemmän nokkiinsa, jos vaadin siltä asiaa ja se haluaisi vain "mennä" tekemättä mitään. Ymmärrän sen. Ja tiedän, että saan tästäkin lisää sanomista, mutta sen takia myös en ole kovin huolestunut, sillä tätä ei esiinny muilla ratsastajilla; silloin MINUSSA on pakko olla jotain vikaa. Alli on viimeksi hyppinyt oikeasti pystyyn tammikuussa 2015. Tekstissä pomppiminen on lähinnä keinuhevosen laukkaa - silloin kun mennään kotiin päin.

      Luotan eläinlääkäriini ja kuten sanoin, tutkin jos tilanne siltä vaikuttaa. Mutta senhän olenkin jo sanonut monta kertaa - ihan ystävällisesti.

      Poista
  13. Mä voisin epäillä jotain kiimahäiriötä. Arvailuja vain. Hevosilla ja muilla elukoilla pitäisi olla semmoinen lasikoppa minkä läpi näkisi aivojen toiminnan ja ne asiat mitä sisällä liikkuu. Tsemppiä Allin kanssa!

    VastaaPoista
  14. siis sä kirjotat tekstin ja sitten sua ärsyttää kun ihmiset tulee kommentoimaan, kertomaan omia kokemuksia yms? onkohan tämä bloggaus ihan oikea harrastus sinulle? opettele vastaamaan hieman ystävällisemmin kommentteihin, jotka on kirjotettu ystävällisesti. edellä oleva anonyymi on kommentoinut nähneensä epämääräistä koikkelointia videoilla, sinä taas et. minä näen samat, videoita en jaksa linkata mutta lähes kaikki videot kun lähes kaikilla alli koikkeloi/nousee pystyyn/menee paljon ristilaukkaa/pukittelee ja potkii. Onko allilla koskaan mennyt kukaan kokenut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et jaksa linkata, eli toisin sanoen vuodelta 2015 niitä ei löydy. Huvittavaa :)

      Bloggaus on minulle oikein kiva harrastus ja aijon jatkossakin jatkaa sitä. Lisäksi en ole missään sanonut että minua ärsyttäisi kommentointi tai kokemusten jako, päin vastoin ylempänä siitä ihan kokreettisesti kiitin. Viesteihin olen vastannut asiallisesti ja perustellut kantani. Mitä vielä haluat? :)

      Poista
    2. Okei, kunhan avaan tietokoneen (huome tai la) niin linkkaan missä
      Vähänkin epämäärästä :) ellet poista niitä ;))

      Poista
    3. Jos elämäsi sillä tosiaan helpottuu niin anna mennä :)

      Poista
    4. Selailin teidän vanhoja videoita ja ainakin suunnilleen päivinä 15.5. ja 7.5. Alli pukitteli selvästi/sekoili jotain muuta. Sehän on ollut myös niin paljon saikulla, että kauheasti videoita siitä ei ole. kesän hyppyvideoissa se ei näy juuri pukittelevan, mutta kieltää todella paljon/ottaa ihan tosi huonoja hyppyjä.

      Alli ei näytä hyppäävän juuri ollenkaan kunnolisella tekniikalla, vaan siinä on todella paljon puutteita. Se ei venytä jalkojaan yhtään eteen, joka tekee jalkojen riittävän korkealle nostamisesta todella haasteellista ja kun jalat roikkuvat, tulee etujalkavirheitä/aivan liian korkeita hyppyjä esteeseen nähden. Se ei avaa kunnolla takaa eikä venytä vatsalinjaansa auki, vaan hyppää kroppa supussa eikä hyppy näin ollen ole kovin elastinen tai hyppykaari kauniin tasainen, vaan hyppy ponnistaa lyhyellä matkalla paljon ylöspäin ja jää pituussuunnassa lyhyeksi.

      Kun sanot, että olet tosi tarkka hevosen terveydestä ja käytät mielelläsi pari sataa euroa saadaksesi itsellesi mielenrauhan, niin ihmettelen, miksi sinulla on niin kielteinen asenne mahan tutkimiselle? vatsan tähystys on nykyään arkipäivää: se tehdään usein automaattisesti ostotarkastuksen yhteydessä ja kilpahevoset käyvät vuosittain tarkastuksessa. Itsekään en osta enää yhtäkään hevosta tietämättä niiden mahan tilanteesta ja tutkitutan omieni mahan syystarkastuksessa aina muun terveystarkastuksen ohella, koska se on ihan rutiinia nykyään. Muutaman sadan euron hinta on tosi pieni raha siitä, että tiedän, ettei hevosillani ole yhtä yleisimmistä urehiluhevosten vaivoista/jos on, niin että se hoidetaan kuntoon.

      Minusta Allin puutteellinen hyppytekniikka ja käytös (kieltely, pukittaminen, pystyynhyppiminen, hännän kova viuhtominen, korvien luimsitleu jne) viestivät siitä, että sillä on jotain ongelmaa ja ensimmäisenä minäkin paikantaisin ongelmat mahaan.

      Jos maha on tähystetty asianmukaisesti hevosen sinulla ollessa, niin silloin toki etsisin syytä jostain muualta, koska hankalaa käytöstä on ollut varmasti jo silloin, kun maha on tähystetty. Mutta en nyt saanut selvyyttä, että onko se tosiaan tähystetty aiemmin, vai onko siitä otettu hiekkaröntgen tms.

      Poista
    5. Sen takia ihmettelen analyysejä, sillä tältä vuodelta ei todellakaan ole videoita kuin kourallinen. Miksikö? Koska olen tänä vuonna panostanut siihen kuntouttamiseen enkä niinkään treenaamiseen. Ja lisäksi onhan niitä turhia saikkujakin ollut aivan liikaa.

      Videoita selatessasi otit varmasti nämä seikat huomioon:

      - Alli sai uuden satulan toukokuun lopussa (hatusta heitän päivämäärän 27.5. tai 28.5.)
      - Huhtikuussa aloimme kuntouttamaan Allin SI-nivel vaivaa joka jatkui pitkälle kesään
      - Alli hyppäsi erittäin harvoin ja sen takia kuskilla on todella suuri osa huonoissa hypyissä (tottumuskysymys)
      - Kun laskit kieltoja, otitko huomioon tilanteen

      Kun puhuit kielloista kesältä (en ole tosiaan katsonut sen enempää vanhoja videoita) saan mieleeni kaksi tapausta ja molemmat Kari Nevalan valmennuksesta. Toisessa teemme tammalle täysin uudenlaista tehdävää (ravilähestymisellä muuria) mikä on tamman aluksi hankala tajuta. Kun se hiffaa, kaikki toimii. Toisen voisin suunnata syksyyn (mutten ole 100% varma onko tästä edes videota?) jolloin meillä oli takana pitkä tauko hyppäämisestä ja tamma kielsi vesimatolle. Ei mitään uutta kun taukoa hypyistä aivan järjettömästi.

      Kuten olen useamman kerran sanonut, sanon vielä kerran, jos ei ole jo tullut jollekin selväksi: Olen tiiviissä yhteistyössä eläinlääkärin kanssa, ja hänen mukaansa _aikaisemmin_ tehtyjen tutkimusten pohjalta ei ole nyt tarvetta tähystää, mutta jos tilanne kärjistyy (johon meidän yhteistyössä kehittelemänne kotikonstit eivät näytä toimiakseen) totta kai se tutkitaan kuten muutenkin tilanteessa tekisin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov