Siirry pääsisältöön

Askel taaksepäin

Eilen oli taas valmennuspäivä ja mukana oli kukapas muukaan kuin neiti Alli. Lehmällä on ollut nyt aivan järjettömästi oikein pöhelienergiaa. Se on kiukuttelun kyllä vähentänyt ihan minimiin, mutta maastossa mennään täysillä peräpää lentäen että välillä on kuskillakin ollut kypärässä pitelemistä. Jos ei tamma saa mennä kuten haluaa, alkaa pomppiminen kaikkiin ilmansuuntiin ja sitten ollaan taas pulassa liukkaassa maastossa. Välillä toivoisi vaan että olisi se maneesi siinä kotipihassa.. 

Muutaman reippaamman maastopäivän jälkeen tilanne ehkä hieman helpoittui ja tamma ei ollut enää niin hankala, mutta tein samalla päätöksen että hyppään kisoissa pessoalla. Olen asiasta itseäni soimannut jo useamman päivän ja tänään valmennuksessa sitten koitin kuolainta pitkästä aikaa. Allin kanssahan olen vielä viime keväänä hypännyt pessoalla, mutta kesällä kontrolli alkoi olemaan sen verran hyvä että pystyimme vaihtamaan oliiviin. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki palikat on hukassa ja sunnuntaina pitäisi olla kisoissa. Ei se kuolain ole ratkaisu eikä oikotie onneen ja tiedän kyllä että ongelma on satulan päällä, mutta ette tiedä miten kamalaa on se tunne kun ei ole mitään hallittavaa kuin hevonen heittää vahvaksi kädelle ja painaa pään eteen alas ja jyrää kaikki esteet turvallaan. Pessoalla saa nenää edes kohtuullisesti nostettua sen verran että päästään (toivon mukaan) välit hieman rauhallisemmassa temmossa.

Pessoa ratkaisuna meillä oli kaksi ohjaa ja leukahihna. Nyt kisoihin tehdään vielä pieni muutos tähän kokeiluna Karin neuvosta ja katsotaan miten toimii. Itse olin melko tyytyväinen, pystyin olemaan selässä paaaaljon rennompi kun hevonen tuli takaisin nopeammin ja ei tarvinnut jo ennen estettä meittiä kauanko kestää että saan hallintalaitteita takaisin. Vieläkin vähän innostutaan esteen jälkeen singahtelemaan, mutta itse pystyn nyt nopeammin rentouttamaan itseni ja käteni ja koko homma helpottui huomattavasti. Olin varma että valmennuksen aikana teen varmasti tuhat etäisyysvirhettä jännittyneellä nyppivällä kädellä mutta ihme kyllä, ne virheet oli laskettavissa yhden käden sormilla! Oli kiva antaa hepan vaan tulla esteelle omaa tahtia kun ei tarvinnut jo etukäteen murehtia mitä esteen jälkeen tapahtuu.

Yksi pahin etäisyysvirheitä tuli ensimmäisellä kerralla vesimattoa lähestyessä. Tamma on muutenkin toisaikainen vesimattokyylä (kisoissa yleensä ei sano mitään edes pitkästä vesimatosta, mutta treeneissä on pieni pyöreä mattokin jo kauhistus) ja tänään onnistui ensimmäisellä kerralla okserille lähestyessä munaamaan niin pahasti että jouduttiin taas hetki keskustelemaan siitä pitääkö siitä okserin yli mennä vaikka siellä alla onkin vesimatto. Lopulta Alli totesi että on vaan parempi mennä yli ja sai hurjasti taputuksia. Uskon että tämä oli nyt lähinnä oman surkean ratsastukseni tulos, sillä se selkeästi otti siitä herneen nenään. Ensimmäisellä radalla sitten se jostain syystä vesimatolle kielsi, mutta seuraavalla kerralla meni hyvin. Vikalla radalla rämmin hölmösti sekä ensimmäisen esteen että vesimaton..

Ehkä koko treenin vaikein kohta oli radan viimeinen linja, sarja (okseri - 1 askel - pysty) - kolme laukkaa - pysty. Toiseen suuntaan se kolme askelta tuli melko hyvin kuin sarja jarrutti, mutta sarjan jälkeen paineltiin aina tyytyväisenä se kahdella. Minua hirvitti ottaa niin paljon kiinni välissä ja tuntui että jään aina viimeiseen askeleeseen liikaa kiinni ja hyppy kärsi jo sen takia (= jos kisoissa sattuisi olemaan tälläinen linja, ratkaisisin sen ehdottomasti kahdella askeleella!). Nyt kuitenkin treeneissä tätä oli tosi hyvä harjoitella ja viimeisellä yrittämällä sainkin hyvät kolme samankokoista askelta. Pitää vaan muistaa pidättää ylös eikä taaksepäin, taaksepäin pidättäessä reaktio on aivan väärä sillä tamma kiskaisee irti satulasta vielä kahta kauheammin. Ehkä sitä taas joskus oppisi..


Nyt siis jatketaan jarrutreenejä pessoalla ja pitäisi lisätä viikkoohjelmaan hurjasti kouluratsastusta että saadaan palikat taas järjestykseen. Ratsastuksellinen ongelmahan se on ja sitä ei kovemmalla kuolaimella ratkaista, mutta olkoot tämä nyt jonkinlainen ensiapu suurimpaan hätään. Nyt pistetään enemmän treeniä vain niin hyvä siitä tulee!

Kommentit

  1. Baby pelhamia/pelhamia suosittelen testaamaan, jos kaipaat siis jotain muuta pessoan tilalle. Suoralla suuosalla. Tottakai tää on hevoskohtaista. Tsemppiä treeneihin, hyvin se vielä tulee sujumaan vaikkei just nyt siltä tuntuisi! Luotat vaan ittees. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä onkin joskus alkuaikoina olltut pelham käytössä, mutta tuli sillä jotenkin etumatalaksi.. Pessoalla yhdellä ohjalla on puolestaan ihan rullalla, kahdella ohjalla toimi aika toivotusti! :D Ja kiitos tsempeistä, eiköhän me tästä nousta, toivottavasti! :)

      Poista
  2. Meillä toimi pelhamit lyhyellä varrella vähän samantyyppisessä tilanteessa, päänkiskomista alas ja protestointia jarrutuksesta. Ja kuulostaa niiiin tutulta tuo itsensä soimaaminen, sitä tuntee olevansa pohjasakkaa kun laittaa kovemman kuolaimen. Itse ratkaisin ongelman hyppäämällä vähän aikaa sillä pelhamilla niin että sain luottoa itseen, kuolaimeen ja hevoseen. Heppa sai takaisin rutiinin siihen että mites niitä esteitä oikeasti kannattikaan ylittää ja millä vauhdilla, jonka johdosta uskallettiin vaihtaa takaisin niveleen :) satunnaisesti pelhamit napataan valkkuihin mukaan muistuttelemaan, lähinnä pidempien taukojen jälkeen kun neiti hevonen päättää että tänään mennään täysiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mustakin tuntuu että tää on väliaikainen muistuttelu, sillä eilen menin taas maastossa oliivilla ilman mitään ongelmia! Huomenna valmennuksessa koitan taas hypätä oliivilla kun tuntuu että taas menee pidätteet paremmin läpi, saa nähdä miten käy ;)

      Poista
  3. Löisit perseesi satulaan ja selän suoraan niin saattaisi hevonenki kulkea muutako ohjasta kiskomalla, ihan kamalan näköstä toi roikkuminen ja heiluminen!...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitappa siinä lyödä perse penkkiin kun hevonen kiskoo sen sieltä irti. Ihan kun huvikseni keikun selässä surkeasti, eiköhän tässä kokoajan harjoitella ;)

      Poista
    2. Haha meneppä itte ison vahvan hevosen selkään joka kiskoo päätään ja lyö sievä perseesi penkkiin ja pidä se siinä :D Naurettavaa pätemistä. Haastava hevonen ja Senni selviytyy hyvin ja mikä tärkeintä, tähtää parempaan tekemiseen valmentajien avustuksella.

      Poista
  4. Tee ääniraidallinen video :) ? Käykö ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itseasiassa pitänyt sellainen tehdä jo varmaan vuosi sitten mutten ole ehtinyt, pitää koittaa saada jossain vaiheessa aikaiseksi! :)

      Poista
  5. Mulla on käytössä meidän turpajyrällä esteillä joko pelham tai gägi, ja kyllä sitä on itseä soimattu, vaikka ennen on hypätty perusrollerilla. Hevosella tuppaa vaan kaasu hirttään kiinni vähän liiankin rajusti ja kuskilla palaa käpy.

    Meillä myös tapahtuu tuota ärsyttävää päänviskomista ja nykimistä, ei pysy perse penkissä vaikka kuinka yrittäis ja siitä on turha soimata itseään. Se ei oo aina niin helppoo mitä nää "kaikkitietävät" kommentoijat väittää.

    Mä oon henkilökohtasesti sitä mieltä että sinne suuhun saa lyödä sitä rautaa, tarpeen niin vaatiessa. Itelläni ei tulis mieleenkään lähtee ton itsemurha yrittäjän kanssa esimerkiks maastoon pelkällä rollerilla - se on tasan viis sekuntia ja painatetaan urku auki niin että tukka putoo päästä ja pyhää henkee saa rukoilla säästään sun hengen, eikä muuten toimi ohjaustehostin tai jarru.

    Mä itse koen ratsastavani siistimmin vähän vahvemmalla kuolaimella, koska mä tunnen ja tiedän että tällä se pysyy lapasessa. Kuski rentoutuu -> hevonen rentoutuu ja kas kummaa tää ratsastaminen on oikeesti kivaa eikä tarvi itkua tuhertaa selässä, kuinka sä oot taas aivan paska :-D

    Tsemii hurjasti ja onnee kevään / kesän kisoihin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Siis nää sanavalinnat oli jotain illan piristystä! :D Joo itsekin huomasin että tuntuu kuin ratsastaisin itsekin siistimmin kun ei tarvitse kokoajan jännittää mihin se heppa seuraavaksi sinkasee.. Ja kiitos paljon tsempeistä! :)

      Poista
  6. Mikä paikka toi on? Kiva jos tuolla lentäisi seinään tai tippuisi hevosen ja seinän väliin.
    Voi allia, on se vaan niin tamma :) mutta hyvä että jaksat vaikka ei varmaan ole todellakaan mikään helppo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla Vähämäen Hannun maneesi? Ei ne seinät siellä sen kovempia ole kuin muissakaan maneeseissa, mutta ei sinne toki varta vasten kannata tähdätä. :)

      Poista
    2. Kiitos ensimmäinen anonyymi. Ja on joo tosiaan Vähämäen Hannun talli Jokioisilla :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov