Siirry pääsisältöön

Maastoestekausi korkattu!

Vaikka kevät yrittääkin tökkiä ja joka toinen sekuntti sataa räntää, lunta tai rakeita, päätettiin viime lauantaina avata maastoestekausi. Taino, sille oli ihan yksinkertainen selitys, sillä laskeskelin vapaita päiviä ja viikonloppua ja totesin, että ensimmäiset kenttäkilpailut lähestyvät. Ypäjällä järjestetään kyllä kenttikset jo 30.4. Mutta itse olen silloin Bulgarian lämmössä joten ne jäivät välistä. Seuraavat kenttäkisat Ypäjällä on kuitenkin jo 13.5. jolloin ei siihenkään ole pitkä aika! Niinpä laskettiin että nyt voidaan hypätä kerran yksin jotain pientä ja kivaa ja helppoa ja kun tulen Bulgariasta niin koitetaan saada yksi valmennus. Ja ei muuta kun tuumasta toimeen.

Verkkasin Pyryn erityisen huolella, sillä halusin saada sen extrahyvin avuille kun sunnuntainakin oli vielä kisat. Hieman jäykähkö se oli vasemoaan kierrokseen, joten koitin sitä hieman työstää. Pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ratsastaa enemmän koulua - jos vain suinkin kerkeisi! Jossain välissä lyhensin jalustimia vielä reiällä ja sitten hypättiin ihan pieniä alkuverryttelyksi. Minulla oli hieman orpo olo, kun olin unohtanut sekä raipan että kannukset kotiin. Tuntui että olisi kaivannut alkuverkkoihin hieman lisää terävyyttä!



Hypättiin lähinnä kahdella maastoestekentällä, missä oli erilaisia esteitä, lähinnä siirrettävät olivat harraste-tuttaritasoa, kaksi taisi olla helpon estettä. Aluksi tulin ihan vaan sujuvasti pieniä esteitä ja hain rytmiä ja laukkaa. Tälläin pitkän tauon jälkeen oli hieman palikat hukassa! Mutta Pyryllä oli ainakin kivaa. Ja kuskillakin vaikka palikat hukassa olikin. Kun oli hieman enemmän otettu verkkahyppyjä, tulin muutaman kerran puomikasan ja siitä kaksi laukkaa vinoon risueste. Vaikkei tätä oltu varmasti tarkoitettu näin (tai ainakaan ei varmaan ihan suunniteltu, tarkoitus oli kuitenkin tälle erinomainen) oli se Pyrylle erinomainen harjoitus. Päästiin lopulta vähän vaikeampi linja tekemään kun tultiin pienempi risu - neljä laukkaa - puomikasa- kaksi laukkaa - isompi risu. Pienillä esteillä oli kiva tehdä tälläinen tehtävä, missä oli hieman haastetta ja joutui keskittymään sekä kuski että hevonen.



Lopuksi otettiin vielä vähän pidempi rata, joka alkoi portaista alaspäin, sitten pikkutukki, pikkumökki, kulma, linja (katto-katto), risu-puomikasa-risu, helpon linja, rappuset ja lopuksi pikkukatto. Ihan vaan lähdettiin hakemaan hyvää rytmiä ja fiilistä.

Ja rata olikin tosi hyvä! Aluksi oli hieman ongelmia löytää hyvää rytmiä (ja esimerkiksi alashypyssä jäin turhan suorinvartaloin ja jalka taaske..), mutta lopussa juuri risu-risu tehtävä ja helpon linja olivat varsinkin tosi hyvät! Alkoi päästä taas rytmiin ja tekemiseen kiinni niin helpottui. Pyry oli ihan intona ja teki kaikki mitä vaan osasin siltä pyytää. Aivan ihana hevonen!







Käytiin vielä lopuksi katsomassa kyllä vesiesteillä, mutta niissä oli niiin paljon vettä ettei sieltä uskaltanut edes ravata. Isolle vedelle kun päästiin niin alkoikin semmoinen räntä/rae/lumituisku, että kipiteltiin reippaasti takaisin kopille ja lähdettiin kotiin. Kyllä siinä sää ehtikin vaihdella, aluksi aurinkopaistoi ja lopuksi tuntui että talvi oli tullut takaisin! Onneksi saatiin kuitenkin treeni tehtyä kuivin nahoin, mitä sitä nyt lopussa kävellessä sitten hieman kastuttiin! Ja kiitos taas Elsalle ihanista kuvista!


Joko teillä on korkattu ulkokausi?

Kommentit

  1. On tosiaan aivan ihania kuvia - ja hienot mallit! Meillä korkattiin ratsastuskoulussa kenttäkausi kolmisen viikkoa (?) sitten, ja on ollut huimasti enemmän tilaa pyöreän maneesin jälkeen! :)

    VastaaPoista
  2. Voi kun kivannäköisiä kuvia ja ihana ratsukko! :)
    Näin ratsastuskoulussa kun käyn niin ulkokauden avaaminen on venynyt, mutta tällä viikolla päästiin ensimmäistä kertaa sitten kentällekin!

    VastaaPoista
  3. Mitkä kenttäsuojat sulla on Pyryllä, oletko ollut niihin tyytyväinen? Itse olen tähän mennessä mennyt ihan tavan neopreenisuojilla, mutta nyt ajattelin siirtyä vähän jämerämpiin versioihin..

    VastaaPoista
  4. Kenen maastoestevalmennuksissa käyt?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov