Siirry pääsisältöön

Match Show näyttely, Iitti 16.4.


Herkku PUN (I palk), LKV, Paras Pari, Päivän Kovin Kunto
Miina VIHR (II palk), LKV, Lennokkain Ravi, BIS2
  
Pääsiäisenä päätettiin ottaa pieni retki Itä-Suomeen päin ja lähdettiin nuorten kanssa Iittiin Match Show näyttelyihin. Pientä omaa extremeäkin oli, sillä koko viikon Herkulla oli ollut hieman enemmän kevättä rinnassa kuin muina viikkoina ja lauantaina se kirjaimellisesti jyräsikin minun yli. Ei ole ikinä niin tehnyt ja nytkin oli ketju kyllä käytössä, mutta jostain syystä huomasin makaavani massa ja raahautuvani herra Orin perässä pienelle metsäpläntille. Irti en päästänyt ja jo muutaman metrin jälkeen ori heräsi kuplastaan ja tajusi että olipas tyhmä temppu. Tämä käytös jatkui kuitenkin vielä loppu päivän, kun Erika meni selkään nousi Herkku pystyyn. Argh! Sitä se ei ole tehnyt sitten ensimmäisen ratsastuskerran. Onneksi hommiin päästyään palautui omaksi itsekseen ja alkoi selvemmin keskittyä tekemiseen. Ja suuri kiitos vielä Erikalle avusta, taas on työkaluja millä tehdä eteenpäin töitä! :)

Sunnuntaina siin varauduttiin siihen että herra olisi ihan pöheli. Onneksi kuitenkin suurimmat sekoilut jäi lauantaille ja vaikka kevät saikin Orin pörhistelemään se käyttäytyi fiksusti kisapaikalla. Verkat jäi molempien hevosten kanssa minimiin, mutta hyvää suoritusta silti saatiin aikaan ja kuten tuloksista näkyy ei se huonosti mennytkään! Molemmat edustivat etenkin ravissa hyvin, tosin loppukehässä meni Herkun kanssa vähän plörinäksi kun juoksen ponin ja Herkun välillä ja Herkku päätti että laukkaaminen on tähän kellonaikaan kivempaa. Poni kuitenkin paransi raviaan kerta kerrasta ja lopulta oli vielä BIS2 kun pari voitti koko näyttelyn. Eikä ollut huono sekään, meinaan poni voitti minulle blenderin, mitä olen kaivannut kotiin jo pitkän aikaa! Ei ollu huono reissu missään nimessä!


 Takaisin lähdettiin pitkältä reissulta väsyneinä ja itsellä oli vielä kuumettakin. Käytiin syömässä ja juotettiin hepat. Matka jatkui taas ja ehdin jo nukahtamaankin, kun yhtäkkiä pysähdyimme tien sivuun. Havahduin hereille ja kysyin mitä nyt ja äiti sanoi että kopissa on jotain kun se heilui. Kari oli juuri mennyt katsomaan ja en ehtinyt kun oven avaamaan kun se huikkasi että nyt on joku vähän vinksin vonksin. Ja niin olikin, Sillä Herkku oli päättänyt hypätä etupuomin yli. Pieni paniikki meinasi nousta itselle, mutta itse hevoset olivat rauhassa ja Herkku odotti vain apua. Saatiin Karin kanssa yhteistyöllä nopeasti Herkun naru auki (tietenkin kopin ainoa lukko jossa ei ole turvalukkoa..) ja ori sai päänsä suoristettua. Siinä pohdittiin sekunnin sadasosa miten saadaan etupuomi alas, mutta sitten Herkku jo itse hyppäsi taaksepäin. Toinen etujalja jäi vielä puomille, mutta sain tiputettua puomin alas ja tilanne oli ohi. Hassua miten se tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka koko projekti kesti varmaan vain lähemmäs 5 minuuttia!

Jäin sitten hetkeksi koppiin kun äiti ajoi rauhallisemmalle paikalle että päästiin ottamaan Herkku alas ja tarkistamaan että kaikki on hyvin. Molemmat matkustivat taas rauhassa ja alkoivat mutustamaan heinää jota olin mukaan ottanut. Otettiin Herkku alas ja kun kaikki näytti hyvältä ja hevonen oli reipas omaitsensä lastattiin se takaisin ja täytin vielä heinäverkon ja matka jatkui - ongelmitta ja yhtäkään heilahdusta ei käynyt. Lopulta päädyttiin siihen että se oli vain keksinyt itselleen tekemistä kun heinä oli loppunut ja päättänyt koittaa ylettyä Miinan heinäverkkoon mikä oli toisella seinustalla. Kammoa ei jäänyt kummallekkaan ja kotiin päästiin ehjänä. Onneksi!

Seuraavana päivänä juoksutin Herkun ja katsoin että se liikkuu hyvin ja hyvinhän se liikkui. Ei ollut edes jäykkä mistään, vaan liikkui vetreästi ja hyvin. Toivotaan ettei se nyt ota tälläistä tavaksi vaan tajusi itsekin, että olihan se melko käsittämätön veto..

Mutta niin, nyt tähän päivään! Olen lähdössä Bulgariaan huomenna, joten hiljaisuutta voi olla luvassa.Tai no, ajastin teille postauksia tulemaan joten toivottavasti toimii ja saadaan jotain eloa tänne! En tiedä kuitenkaan vastailenko tällä välillä kommentteihin, joten sen saralla voi olla hiljaista viikon ajan. Menen sieltä ottamaan hieman vauhtia tähän kevääseen, kun täällä suomessa tuntuu se kesä tulevan niin hiljaa.. Ehkä sitten jo toukokuussa on hieman lämpimämpää, viikossa kun ehtii tapahtumaan ihmeitä! Mutta siihen asti, kuulumisiin!

Kommentit

  1. Onnea mätsärimenestyksestä!
    Onko Miina kiertämässä rotukehiä tänä vuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä sille on joo rotunäyttelyitä katsottu, on vaan kisat ja näyttelyt välillä paha sijoittaa sopimaan :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov