Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Varsasta kilpahevoseksi - osa 1

Olen tällä hetkellä niin etuoikeutetussa asemassa, että pääsen kädestä pitäen ja vaihe vaiheelta tekemään meidän varsoista ensi vuoden menestyjiä. Ajattelin että tälläinen postaus (ehkä jopa useamman postauksen sarja) voisi olla mielenkiintoinen, sillä täällä asiat tehdään kuitenkin niin eri tavalla kuin Suomessa. Haluan kuitenkin painotaa että myös täällä on useita eri tapoja tehdä varsoja; minun kuvailemani ei ole ainoa - eikä välttämättä se oikea - mutta ne on kuitenkin täällä todettu nyt toimiviksi vuodesta toiseen. Työnantajani on tehnyt useita vuosia tätä ja viimeisen 5 vuoden aikana joka vuosi hänellä on ollut yli 50 varsaa koulutettavana. 
Vuotias ravuritamma Skyway Miss Foxy
Varsakausi alkaa syksyllä ja yleensä varsat saapuvat "rikottavaksi" Syyskuun ja Lokakuun vaihteessa, aikasintaan ensimmäiset koulutukseen otettavat tulevat aikaisintaan elokuussa. Viimeistään marraskuussa pitäisi olla kaikki huutokaupat ohi ja kaikki varsat kärryjen edessä, joten lokakuu ja marr…

Kiitollinen

Tänään taas en vaan voinut olla hymyilemättä. Lueskelin viime keväällä postaamaani postausta, missä kerroin miten ulkopuoliseksi itseni tunsin. Hassua miten viime vuonna tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja kun taas tänä vuonna tuntuu että olen paljon enemmän mukana vähän kaikessa. En tiedä onko oma asenteeni muuttunut vai onko vain piiri missä pyörin muuttunut. 

Itseasiassa uskon että se on ripaus molempia. Päätin viime kesänä, etten halua enää olla riippuvainen muista. Jos haluan tehdä jotain ja joku ei halua sitä tehdä minun kanssani, voin tehdä jotain muuta tai tehdä sen yksin. Olen myös jotenkin paljon avonaisemmin mielin heittäytynyt tekemään jotain. Kuten alotin noin kuukausi sitten tankotanssin! En voi olla tyytyväisempi tähän, sillä se on sen verran erilaista toimintaa, että siellä väkisinkin tapaa aivan uusia ihmisiä. Eihän se mikään maailman helpoin laji ole mutta olen tykästynyt siihen niin kovasti että en melkein koskaan malta odottaa seuraavaa kertaa. 
Työn puolesta ehk…

Long time no see!

Todellakin pitkästä aikaa.. Välillä minulla tulee semmonen olo, että tekee mieli palata kirjoittelemaan ja en usko että kovin moni enää todellisuudessa edes seuraa tätä blogia, mutta tosella kädellä sanottuna on kiva välillä purkaa tänne ajatuksia. Ja samalla ehkä muistella miten sitä suomenkieltä pitäisikään kirjoittaa ja puhua. Kun joka päivä käyttää ainoastaan englantia, on pakko myöntää että joskus vaan tuppaa oikeasti unohtumaan jo suomalaiset sanat. Siispä paluu blogin ääreen sillon tällöin on ehkä ihan mielenkiintoista, vaikkei kukaan koskaan näitä postauksia tulisikaan lukemaan :)

Mitä sitten viime postauksen jälkeen onkaan tapahtunut? Osasin odottaa että tulen olemaan todella kiireinen koko kesän kunhan muutetaan takaisin pohjoiseen, mutta en kyllä osannut odottaa ihan tätä kaikkea tapahtuneeksi. Kuukausi tai puolitoista viime postauksen jälkeen tosiaan ajeltiin takaisin pohjoiseen, Pennsylvaniaan, Floridasta. Kaikki alkoikin siellä ihan hyvin, itseasiassa tein todella hyvin…

Kuvia viikkojen varrelta

Ennen kuin aloitan postauksen haluan tosissani kiittää kaikkia jotka tsemppasivat minua viime postauksessa. Postauksen kirjoittaminen auttoi minua aivan hirveästi, kuin sain hieman purkaa tuntojani ja jälkeenpäin selkeyttää ajatuksiani lukiessani postausta ja teidän kommentteja. Onneksi asiat alkavat pikku hiljaa siirtymään positiivisemmaksi ja alan olemaan oma iloinen itseni! Autoa ei vielä ole tullut ostettua, mutta eiköhän sekin tässä aivan pian saada hankittua! Floridassa ollaan vielä seuraavat 5-6 viikkoa ja sitten on muutto takaisin Pennsylvaniaan. Samalle farmille missä työskentelin USA:an muuttaessani!



Mutta tosiaan! Olen nyt satunnaisesti ehtinyt kantamaan kameraa mukana ja yksi aamu olikin niin kaunista (ja pirun kylmä) että oli pakko kipaista kesken työpäivän hakemaan kamera. Testailin sitten hieman muutamia sumukuvia, mutta eihän niistä tämän ihmeellisesmpiä tullut. Päätin sitten kuvata hiittejä, mutta koko päivä tuntui olevan tosi hankala ja oikein mikään kuva ei tupannu…

Mitä Amerikka on minulle opettanut?

Tämä postaus ei liity oikeastaan yhtään hevosiin, mutta koska kirjoittaminen on minulle tällä hetkellä - kuten aikaisemminkin - aivan uskomattoman hyvää terapiaa, ajattelin että asian tänne kirjoittaminen olisi ehkä hyväkin asia. Nyt viimeisen viikon aikana olen koittanut löytää itseäni uudelleen ja päästä yli kaikista montuista mitä matkallani on ollut. 
Olen asunut Amerikassa nyt tarkalleen 1 vuoden, 4 kuukautta ja 13 päivää. Tänä aikana minulla on ollut aivan älyttömästi uuden oppimisen lisäksi tuhansia erilaisia tunteita joita olen käsitellyt. Olen kaksi kertaa hypännyt tänä aikana täysin tuntemattomaan, paikkoihin mistä en tunne ketään. Myönnän jopa itse olevani melko rohkea tehdessäni täällä muutoksia, joita edes monet kanta-asukkaat eivät tekisi, sillä heillä ei ole siihen rohkeutta. 
Olen oppinut kommunikoimaan ihmisten kanssa, käynyt monissa erilaisissa paikoissa ja saanut muutamia hyviäkin ystäviä matkalla. Olen värjännyt hiukseni punaiseksi ja sen jälkeen halunnut blondiks…

Miten hoidan passini?

Viimeksi kirjoitellessani työstäni enemmän, mielessäni kävi, että olisi kiva kertoa miten täällä hoidan hevoseni yksityiskohtaisemmin. Toki riippuu niin paljon päivästä mitä milloinkin hevoset tarvitsevat, mutta tässä nyt yksi esimerkki teille, olkaa hyvä!
Periaatteessa siis lähdetään liikkeelle siitä että jokainen hevonen harjataan ja tarkastetaan ettei sillä ole haavoja tai turvotuksia. Minä ostin itselleni omat harjat, sillä en tykännyt tallin tarjoamista, ja nyt minulla on käytössä yksi pehmeä, yksi kova, kumisuka ja harjaan tarkoitettu harja. Lisäksi minulla on Showsheen ja ötökkämyrkky tarvittaessa käytössä.
Sen jälkeen onkin aika tutustua siihen mitä extra asioita kukakin hevosista tarvitsee. Tämä kohta sitten vaihteleekin päivittäin ja viikoittain tosi paljon, sillä se riippuu juuri siitä mitä juuri sinä päivänä on tehty tai onko jotain uutta tarjottavaa johonkin vanhaan vaivaa. Kerron nyt kuitenkin teille miten hoisin hevoseni viime tiistaina. Viime tiistaina meillä oli hiit…

Paljonko tavaraa mahtuu hoitolaukkuun?

No paljon. Tänään siivosin minun arkun ja hoitolaukkuni ja kun olin purkanut laukun arkun päälle, kyllä sitä vähän ihmetteli miten ne kaikki sinne laukkuun oli oikein mahtunut. Mutta hyvin ne mahtui myös takaisinkin, itseasiassa muutama lisäpullokin tuli laitettua laukkuun.

Mutta kysymys kuuluu:  Mitä veikkaatte, kuinka monta eri asiaa löytyy laukusta?
Saatko arvattua vähintään viisi eri tuotetta tai tavaraa?

Hiittipäivä

Kuten hieman lupailinkin, otin kameran viime hiittipäivänä mukaan ja kokeilin miten kuvaaminen onnistuu. En ole kuvaillut taas niin pitkään aikaan että hetken siinä meni että sai jotain tuntumaa kameraan, mutta sain minä pari ihan hyvääkin kuvaa! Laitan nyt tähän postaukseen kuvia kaikista meidän hevosista enkä pelkästään omistani, sillä sain niin paljon kivoja kuvia myös muistakin hevosista.
Shameless Art (vas), Take Over (edessä) ja Monetize (takana)
Minun omat passit hiittasivat vasta viimeisimmissä ryhmissä, joten minulla oli hyvin aikaa laittaa ne valmiiksi ja sitten pyöräillä lähemmäs rataa ottamaan muista ryhmistä kuvia. Kävellenkin olisin kerinnyt, mutta pyörällä tuo pieni matka sujui niin leikiten että ei ollut pelkoa sitten kun omat hevoset hiittasivat etten ehdi takaisin tallille. Meidän talli kun on radan nurkassa niin että jos halusi kuvia pitkältä sivulta piti kävellä tai pyöräillä meidän toisen tallin viereen.
Joka tapauksessa. Minulla siis kolme hevosta hiittasi lauant…