Siirry pääsisältöön

Hevoset


Suomenhevosruuna Pyry Waan
s. 02.07.2003
Helppo A - 120 cm - Avoin Helppo
ylläpidossa 16. Kesäkuuta 2011 ->

Pyry tuli minulle ylläpitoon kesällä 2011 ja sopimus on voimassa toistaiseksi. Pyry on luonteeltaan melkoisen juntti. Se alkaa juntimmaksi mitä vähemmän sen kanssa tekee. Jos ruunan pitää kokoajan hyvässä treenissä ja liikuttaa ahkerasti, se on mukavan rauhallinen - mutta silti tarpeeksi säpäkkä. Ratsastaessa Pyry on reipas ja miellyttävä, tehtiin sitten mitä tahansa. Se tekee töitä innoissaan ja varsinkin maastoesteradalla se innostuu täysin. Se on myös peloton, mikä on erittäin hyvä piirre kenttähevosessa. Miinuspuolina Pyrystä voisin sanoa sen liiallisen kiintymyksen matkustuskumppaniin, varsinkin Mollaan. Ongelmia tuottanut jo kisoissa, mutta pikkuhiljaa siitäkin eroon.

Kauden 2013 tavoitteena on jatkaa kenttäratsastuksessa. Talvi treenataan koulua että saadaan tasaisemmaksi suoritukset. Tarkoitus on aloittaa Niinisalosta (tai mahdollisesti hallikenttäkisoista alkuvuonna, jää nähtäväksi) Sh Helposta ja edetä järjestelmällisesti niin, että loppukaudesta osallistutaan Suokkien Kenttä-SM. Väliin olisi siis tarkoitus laittaa ainakin muutama avoin helppo, jos vain suunnitelmat rullaavat. Esteillä jatketaan nousujohdannetta. Metri tasaisemmaksi ja jos hyvin menee, ensi kaudella aloitetaan kesällä hyppäämään 110 cm ja Suokkien Este-SM. Koulussa aloitetaan treenaaminen kunnolla ja harjoitus- ja seuratasolla startataan Helppo A -luokissa. Aluetasolla haetaan yli 63% tuloksia Helppo B luokista ja loppukaudesta mahdollisesti helpoimmista Helppo A luokista.


Pinto-Huntertamma Allynclusive W
s. 5.6.2002
Helppo Ö - 110 cm
oma 24. Marraskuuta 2013 ->

tammasta tulossa kattavampaa esittelyä piakkoin!


Suomenpienhevostamma Mollamari
 s. 12.06.1997 
Helppo B - 90 cm - Harraste
oma 4. Joulukuuta 2003 ->

Molla on mielettömän sympaattinen ja ihana tamma, jonka kanssa on aina mukava toihuta. Vaikka se osaa olla juntti kun sille päälle sattuu, se ei ole ilkeä. Mollan kanssa olen kehittynyt ratsastuskoulutasosta eteenpäin ja kiinnostunut kilpailemisesta ja varsinkin kenttäratsastuksesta. Molla on täydellinen poni kenttään, vaikka kapasiteetti onkin rajallinen, sillä se tekee työn aina täydellä teholla eikä jätä mitään puolitiehen. Ainoana miinuspuolena keksin Mollan pienuuden. Jos se olisi 15 senttiä korkeampi, se oli täydellinen, nyt sen ollessa sitä vain 99 prosenttisesti.

Enää Molla ei treenaa ja kilpaile, vaan on jäänyt jo niin kutsutulle varhaiseläkkeelle. Pienissä este- ja koulukarkeloissa tammaa saatetaan nähdä, mutta pääasiassa se toimii kotona kunnollisena maastomopona!


Tilastoruuna Karats
s. 15.7.1998 - k. 01.08.2011
Helppo B - 110 cm - Harraste

Lyhyesti sanottuna, elämäni hevonen. Jos kaikilla ihmisillä on yksi hevonen, joka on täydellinen, Lurppa oli minun. Sen kanssa pystyin tekemään mitä vain, ikinä epäonnistumatta. Lurpan kanssa hyppäsin ensimmäisiä "isoja esteitä" valmennuksissa ja ilman sitä en ikinä olisi näin vannoutunut kenttäratsastaja. Lurppa oli luonteeltaan oikein kultainen minulle, mutta muille se saattoi olla jopa hyvin ilkeä, vähintään ikävä. Se ruunassa olikin maailman ihaninta, kun se todellakin luotti minuun.

Iso ikävä isoa poikaa, lepää rauhassa ♥

Kommentit

  1. aika vinkee toi Lurpan korva :) ihanan näkönen muutenki! onko tohon "lurpattamiseen" mitään syytä?
    näyttää söpöltä :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus varsana tapellut orilaitumella ja siltä puuttu korvasta palanen :)

      Poista
  2. Olipa liikuttava ja ihana, vaikka surullinen tarina tuo Lurpan tarina. Olisin varmaan itkeä tirauttanut, ellen istuisi töissä avokonttorissa (:D). Ihanasti kerroit hevosesta, erityisesti liikutti se miten olit valmis vaihtamaan lajiakin hevosen vuoksi.
    Erityisesti minua kiinnostaa tarina siksi että ostin juuri itse vähän samantyylisen hevosen kuin Lurppa. Silläkin on ratsastuskoulutausta, on kiukkuinen ja selkeä yhden ihmisen hevonen. Ratsastaessa kevyt, osaava ja peloton, ei tee tyhmyykisiä. Mutta karsinassa uhkailee, tulee päällekin, takajalka nousee, jne. Jostain syystä kuitenkin ihastuin siihen kovasti ja ostin sen meille, vaikka hiukan pelkään tuleeko teini-ikäinen tyttäreni koskaan luottamaan siihen. Yritän olla hosumatta ja antaa aikaa, sillä hevonen on ollut meillä vasta kuukauden. Jo nyt se on minua kohtaan melko luottavainen, mutta yrmii kyllä muille. Huomaan kyllä stressaavani juuri siitä, mitä muut sen käytöksestä ajattelevat ja poden huonoa omaatuntoa, että ostinko sittenkin liian vaikea hevosen, enkä ottanut tytärtäni tarpeeksi huomioon. Oliskin mukava kuulla, minkälaiset tuntemukset sinulla oli silloin, kun pelkäsit alkuun hevostasi, olitko esimerkiksi vihainen äidillesi? Tästä tulikin pitkä kommentti, mutta kirjoituksesi Lurpasta todella kosketti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan ihana kommentti! :)

      Lurppa oli tosiaan minulle kaikki kaikessa, sen tähden olisin vaikka alkanut raviohjastajaksi jos se olisi ollut hevosen kannalta parhain vaihtoehto. Olin oikeasti valmis vaihtamaan lajin niinkin radikaalisti kenttäratsastuksesta poikkeavaan kouluratsastukseen :)

      En oikeastaan osaa sanoa. Tavallaan tykkäsin alunperin itekin Lurpasta mutten olisi sitä ostanut. Silloin aluksi kun en uskaltanut laittaa sitä kuntoon, äiti oli mukana, satuloi ja suitsi sen (ja siis olin silloin kuitenkin ratsastanut KAUAN ja töissä ammattilaisella, käsittelin kaikenlaisia hevosia päivittäin jnejne), mutta pikku hiljaa äiti vain auttoi laittamaan sitä kuntoon (piti päästä kiinni ettei purrut jne). En ollut niinkään vihainen äidille, pikemminkin olin peloissani ja pelkäsin ettei se ikinä muutu. Jouduin kuitenkin päivittäin käsittelemään Lurppaa ja kun se muutti meille kotiin käsittelin sitä vielä enemmän ja jouduin väistämättä tilanteisiin missä se käyttäytyi huonosti yksin, ilman äitiä, jolloin se keräsi luottamusta minuun ja otti minut johtajakseen.

      Tämä siis vei aikaa. Useita kuukausia. Vasta vuoden jälkeen se oli lopettanut suurimman äksyilyn ja sitten oikeastaan vasta ihan viimeisinä päivinä todella tajusin sen että se oikeasti luotti. Sitä vain oli niin käsitellyt päivittäin ja tehnyt sen kanssa asioita, että niistä ennen niin suurista ongelmista oli tullut ihan mitättömiä. Ja lopulta sitä vaan tajusi viihtyvänsä juuri sen hevosen kanssa parhaiten. Silloin se tuntui uskomattomalta, hevonen jota oikeasti pelkäsin, lopulta se olikin täydellinen ystävä ja vain ja ainoastaan minulle (+ äitille).

      Lurppa oli lisäksi myös hyvin provosoituva. Jos sitä komensi äksyilystä, se hyökkäsi tuhannesti uudestaan. Lopulta keksin taktiikan nipistys. Siis ihan otin kaulasta nahkan sormien väliin ja rutistin ja väänsin. Lopetti muuten heti kiukuttelun ja pisti korvat tötterölle ja ihmetteli että mitäs minä tein!

      Ja oi kyllä, ensimmäisten kuukausien aikana minua potkittiin, purtiin, tallottiin, jyrättiin, muserrettiin ja itketettiin varmaan eniten ikinä näiden harrastusvuosien aikana. En ole ikinä ollut niin epätoivoinen kun mietin miten "hullu" se tavallaan aluksi oli. Äiti aina kannusti jatkamaan ja yrittämään, muistutti ettei kaikki tapahdu hetkessä, tarvitsee aikaa ja siitä se luottamus rakentuu. Ja totta se oli.

      Toivotan teille paljon tsemppiä ja uskon että kunhan vain jaksatte yhdessä tehdä ja toimia, takuulla hevonen alkaa luottamaan! Ei tarvitse olla mikään kukkahattutäti, mutta kannattaa yrittää erilaisia rankaisukeinoja (juuri esimerkkinä tämä minun nipistys, mistä Lurppa ei provosoitunut) ja muistaa palkita hyvinä hetkinä. Totta se on, että ruokkivaa kättä ei koira pure ja hevosiinkin se pätee melkoisen hyvin ;)

      Poista
  3. Kiitos ihanasta ja kannustavasta vastauksesta. Uskon minäkin, että pärjäämme, hevonen on jo nyt rauhoittunut todella paljon. Sekin provosoituu komentamisesta, joten en sano sille mitään niin kauan kun sen irviselyt ovat vain uhkailuja, sen sijaan jatkan toimenpidettä aivan pokkana ja rauhassa. Sen hämmennys oli melkoinen, kun se ei saanutkaan minua ulos karsinasta yrmyilyllään, melkein nauratti se hölmistynyt katse ja huokaus :D
    Muutamat kyyneleet ja unettomat yöt oli kyllä aluksia, kun mietin että tällaistako tämä sitten on...olen tottunut kuitenkin niin kiltteihin hevosiin, että jostain syystä otin ne vihat jotenkin henkilökohtaisesti.
    Näiden hankalien tapausten kanssa palkinto taitaa sitten olla sitäkin suurempi, kun ne saa toimimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä huomioitta jättäminen oli meilläkin pääasiassa, mutta tosiaan kun homma meni liian pitkälle otettiin "kovemmat otteet" käyttöön ;) Kyllä näiden kanssa palkinto tulee olemaan aivan mahtava, joten toivotan teille paljon onnea jatkoon! :)

      Poista
    2. Oli pakko tulla tänne vielä kommentoimaan, kun tarina Lurpasta on niin jäänyt mieleeni...olit oikeassa, palkinto näiden kiukkupussien kanssa on aivan mahtava. Kuinka rakkaaksi on tämä hevonen meille tullut, myös tyttärelleni. Kiitos tuosta aikaisemmasta kannustuksesta!

      Poista
    3. Oi kuinka ihana kuulla! :)

      Poista
  4. Kuinka korkeita nämä sun hevoset on ja kuina korkea Lurppa oli? Taitaa noi suomenhevoset olla vähän pienempiä vai? :) mut kivat esittelyt on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molla on 148 cm, Pyry 165 cm ja Lurppa oli 168 cm :)

      Poista
  5. Pyryhän oli vuoden hevonen. Siis villivarsassa :D

    VastaaPoista
  6. Koskas saadaan lehmän esittely tänne? :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. yritän tässä ehtiä kirjoittamaan piakkoin! :)

      Poista
  7. Eiks toi Pyry ollu villivarsan vuoden hevonen-kisassa, ja voitti?

    VastaaPoista
  8. Ihania heppoja, varsinkin nuo suokit <3
    millon tulee muutes ''lehmästä'' esittely?(:

    VastaaPoista
  9. Kuinka korkea pyry on? Aivan käsittämättömän söpö:)

    VastaaPoista
  10. Vastaukset
    1. tulee seuraavan isomman ulkoasurempan mukana :)

      Poista
  11. Mikä on Allin säkä?

    VastaaPoista
  12. Moi! Mietin tässä tota Allin rotua; onko se siis hunter, mutta värin vuoksi rodussa on sana 'pinto'? ☺

    VastaaPoista
  13. Tuo Pyry on tosi hieno suokki, suokki mun makuun! Sillä on kaula, sporttinen ja hieno, vau! :)

    VastaaPoista
  14. Moikka, olen pitkään lukenut epäsäännöllisen säännöllisesti blgiasi ja nyt tuli mieleen kysyä että oletko joskus ajatellut että voisit mollalla varsan teettää? :)

    VastaaPoista
  15. Tuleeko Allin tarkempi esittely hevoset välilehdelle millon? Entä miinasta esittely?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan