Kisamatkalla

On se kummallista miten yksi ihan ok valmennus, sellainen ihan ok fiilis, ihan ok tilanne saa monia monia kuukausia olleen motivaation palaamaan. Olin tuossa juuri kaksi kuukautta pois töistä ja ajattelin, että sinä aikana varmasti ehtisin kirjoittamaan blogiini yhtä jos toista. Toisin kävi! Tuli koiranpentua, tuli koiranpennun onnettomuutta, leikkausta, tuli koulukisoja, tuli estekisoja missä olin vain katsomassa.. Kokoajan oli jotain ja ei ehtinyt pysähtymään. Nyt palasinkin jo töihin ja ensimmäinen vajaaviikkoinen on takana. Mutta en suinkaan tullu siitä puhumaan. Rahatilanne ei helpota ja ei siihen auta edes se, että koiranpennun leikkaukseen meni 2000€. Eikä sekään rahanmeno siihen loppunut, vielä on kaikki kontrollit ja loppuleikkaus. "Onneksi" kyseessä on äidin pentu, mutta eihän se minua auta; vaikuttaa porukoiden huolet suoralta kädeltä myös minun huoliini! Vaikkei rahatilanne ole helpottunut sen enempää pari kertaa päätin repiä rahaa kirjaimellisti selkäran

Viime sunnuntaina pistettiin Herkun perään taas kevyet kärryt ja Petra kyytiin. Olosuhteet olivat tälle harjoitukselle melko kehnot ja esimerkiksi kellottaminen oli jokseenkin turhaa, mutta koska oltiin jo sovittu niin tämä tehtiin. Varustuksiin lisättiin tällä kertaa silmälaput ja Petra otti hiittipiiskan varmuudeksi mukaan, vaikkei sitä loppu peleissä tarvittukaan, onneksi! Ratahan oli huono, aura-autoa se ei ollut nähnyt aikoihin ja lunta oli satanut koko aamun ja satoi edelleen. Rata oli siis raskas ja lisäksi Herkku tiputti ensimmäisessä kurvissa etukenkänsä. Sitä ei kyllä mistään huomannut, pito oli silti erinomainen ja juoksu kulki paremmin kun hyvin! Voi vitsi meinaan, se jopa näytti välillä ihan ravurilta. Pikku pojasta on kasvamassa iso! Nyt tulee iso pläjäys kuvia ja yksi pieni video lämmittelystä. Puhelimesta loppui tila sitten juuri kun vaihdettiin kilpailusuuntaan, mutta onpahan silti jotain liikkuvaa kuvaa tästäkin retkestä! Nyt jatketaan treeniä edelleen