Kisamatkalla

Ja samalla niin antoisaa, että vaikka paikat huutaa hoosiannaa, odotan koska on seuraava kerta! Kuva viime lauantailta, kun ensimmäisen kerran Petra avasi meille mitä se THE kouluratsastus on. "Osaa olla niin vaikeaa!" "Haluan kaiken ja nyt heti!" "En mä osaa!" Ja Haimi-Halli raikasi. Kyllä saa ihmisellä olla pitkä pinna, että jaksaa auttaa! Tänään Petra tuli auttamaan kun menin taas Pyryllä koulua. Ja heti pitää sanoa että ihan tosi, me ratsastettiin koulua. Tehtiin niitä "kuuluisia temppuja", mutta samalla jouduin tosissani ratsastamaan myös niin että hevonen kulki oikein . No, vierähtihän  siinä kaksi tuntia, noin 150 "en mä osaa":ta ja tuhat "älä hermostu" lausahdusta. Tuntui että opin tänään taas tuhat uutta asiaa tai ainakin kertasin vanhoja ;) En ala nyt tässä pikapostauksessani selittämään mitä siinä kahdessa tunnissa teimme, vaan enemmänkin kerroin vain että HUH! On se vaikeaa. Yritä pitää jalat, kä

Otsikko ei ole kirjoitusvirhe, löytyy Senni-Suomi-Senni sanakirjasta kohdasta mahtava! En ehtinyt eilen postaamaan treenistä, koska videot latasivat niin kovin pitkään ja tänään oli taas työpäivä. No, eilinen meni kyllä superhienosti ja Petra tekikin videopostauksen. Itse muokkasin, mutta movie maker ei suostunut lataamaan sitä ja jouduin kikkailemaan, minkä takia se sitten meni ihan tyhmäksi. Kaikki nopeennukset, mitä olin lisännyt, hävisi, musiikit alkoivat heittää härän pyllyä ja no, se tosiaan meni niin kuin ei pitänyt. Kuitenkin, siinä se seisoo ja jos jollain on ylimääräistä aikaa, saa kyllä kuluttaa puoli tuntia ja katsoa meidän touhujamme ;) Itse poistuin siinä puolen välin paremmalla puolella Turkkuseen tapaamaan siskoani ja hänen 4 viikkoista vauvaansa Viliä. Illalla käytiin Petran kanssa vielä dementiahiihdolla ja oltiin jopa hurjan nopeita! Mutta siis, takaisin tallille ennen kuin polku haarautuu liian kauas lähtöpisteestä! Kuitenkin, nyt olisi tarkoitus siirt

On se Pyry Waan aivan mahti heppa! Nyt odottelemaan että ne videot latautuvat..!

Onneksi on Petra olemassa ♥ Eilen piti olla laukkatreeniä, mikä kääntyi kuitenkin jumppahyppelyksi. Tänää oli tuupparointia ja huomenna hypätään enempi. Tämän päivän tuupparoinnista kuitenkin oli tarkoitus kertoa hieman. Ensinnäkin, Petra oli kuvaamassa ja sai todella  hyviä kuvia maneesissa. Harmi kun on kuvia enemmän alkupään ratsastelusta enkä viitsi niitä edes julkaista kun on jotain niin kammottavaa. Kuskihan tänään könötti oikein olan takaa, alussa ja lopussa, mutta idea oli saada kuitenkin lähinnä hevonen kuulolle. Annetaan tämä kerta anteeksi, ensi kerralla muuten en könötä, olen sen päättänyt ;) En siis halua kommenttia könötyksestäni kummastakaan kuvasta, koska tiedän että niin teen! Aluksi kerron pääpiirteittäin: Eli tosiaan Pyry oli aivan kauhea ratsastaa. Ei tukeutunut ohjaan ja kulki pohkeen takana. Suoraan kulkeminen mahdotonta ja kaikki siirtymisistä mihin tahansa helpompiin tai vaikeampiin asioihin oli mahdotonta. Kyllä joo, taas meinasin jäädä humputt

Tänään en vieläkään pääse tallille, koska olen kiinni töissä uskottavasti iltaan asti, niin päätin kirjoittaa teille nyt meidän nykyisestä tallista. Tämä postaus koskee lähinnä millainen on meidän talli ja talli-ilmapiiri – jos meillä on sellaista kun ollaan niin pieniyhteisö – sekä mietteitä siitä millaista oli pitää omassa tallissa ja nyt vieraalla. Toivottavasti joku jaksaa lukea tämän! Kuvia ei oikeastaan tallilta paljoakaan ole, mutta pistelen mukaan muutamia ennen julkaisemattomia kuvia, ettei aivan kuvattomaksi jää. Aloitan tämän kertomisen taustatiedoista. Eli tosiaan niille jotka eivät vielä tiedä, omat hevoseni olivat meillä kotona noin kuusi vuotta. Äitini kuitenkin sairastui viime vuonna ja hevosten hoitaminen alkoi olla niin vaativaa ja ”kulutti” äitiä niin paljon, että päätimme myydä talon ja siirtää hevoset vieraalle tallille. Olimme puhuneet hevosten siirtämisestä jo pidemmän aikaa, mutta vasta syksyllä hevoset lopulta muuttivat Arto Vahteran tallille, ensin piti

Huomioikaa tämä! Tähän postaukseen ei liity hevoset mitenkään! Tämä postaus liittyy uneeni, jonka näin viime yönä. Aloin sitä jo aamusta pohtimaan ja kirjoitin sen toiseen hevosettomaan blogiini. Halusin kuitenkin jakaa sen myös tänne, sillä se herätti minussa paljon hämmennystä ja omituisia tunteita. Mitä tuollainen uni voi tarkoittaa? Normaalisti näen aivan naurettavia unia tai en muista niitä. Tämä viime öinen uni oli jotenkin niin todentuntuinen ja se jatkui jatkumistaan. Edelleen muistan kaikki yksityiskohdat aivan selvästi, vaikken osaa niitä täysin tekstin muodossa kuvailla. Kopioin tämän tekstin toisesta blogistani, mutta uneni oli tosiaan tälläinen: Unessa olin töissä kaupassa. Kauppa ei ollut tuttu ennestään, en ollut siis ikinä ollut tuollaisessa kaupassa. Työvaatteet olivat kuitenkin samat, mitä itse käytän töissä. Olin kassalla, kunnes hyllystä tippui jotain ja menin nostamaan sen. Samassa paikassa, tai todella lähellä kassaa, oli myös kaksi työkaveriani

Schockemöhle Marilyn - kisatakki pidempänä mallina..  ..ensimmäisenä suomessa minulla ;) Vihdoin, vihdoin! Se saapui, uusi rakkauteni! Jo viime syyskuussa hehkuttamani Marilyn kisatakki on nyt vihdoin saapunut minun luokseni. Kyseessä on siis aivan uunituore  Schockemöhlen  valmistama kisatakki, josta nyt nyt tullut pidempi versio. Tätä lyhyempää versiota oli jo viime vuonna myynnissä, mutta meille pitkille ihmisille on nyt omamme saapunut kauppoihin ja itse sain sen ensimmäisen mitä tehtaalta valmistettiin!   Kuolettavan ihana päällä, oli pakko heti heilua se päällä sisällä. Kuva on järisyttävän huonolaatuinen ja siinä ei näy takin mahtavuus, mutta lupaan jossain vaiheessa kuvata paremman kuvan ja ensi kaudella sitten näkyy radoilla ;)  Tarinahan oli melko surullinen miksi päädyttiin uuteen kisatakkiin. Vanha  Schockemöhlen takkini onnistuttiin suoranaisesti tuhoamaan pesulassa ja lähdettiin sitten lähimpään merkkiliikkeeseen hakemaan uutta takkia. Vanhan takkini mal

Nyt se on sitä "suoraa puhetta"! Pyryn kanssa pellolla Tammikuussa 2012 Eilen koin niin paljon taas ahaa elämyksiä ja tajusin asioita - tosin osa näistä on hautunut mielessäni jo muutamia kuukausia -, että ajattelin niitä nyt ajan kanssa purkaa tähän. Otsikko nyt on jotain pohjustusta tähän tämän hetkiseen elämän tilanteeseen, missä tosiaan yritän olla vähemmän läski ja laiska ja saada enemmän aikaan.  Aloitetaan siitä minulle arimmasta asiasta, painosta. Tai oikeastaan ylipainosta, ylimääräisistä kiloista ja elämäntavoista. Olen aina ollut hirveän aktiivinen ihminen liikkumaan tai toisin sanoen tykkään liikkua todella paljon. Olen kuitenkin todella kiireinen ja vaikka kuinka rakastan Bodypumpia, en yksinkertaisesti ehdi käymään ryhmäliikuntatunneilla. Joskus kävin kaksi ja jopa kolme kertaa viikossa pumpissa ja kyllä voin sanoa että se vaikutti myös ratsastukseen erittäin positiivisesti. Koirien kanssa en ole lenkkeillyt varmaan muutamaan vuoteen aktiivisemmin

Treenaa treenaa ja oivaltaa, vähintään yrittää! Taas putkeen tulee näitä hyviä fiiliksiä. Tänään kävin aamusta heti lenkillä koirien kanssa ja oli kyllä hieno ilma! Aurinko nousi pikku hiljaa ja pakkasta oli siinä 14 astetta. Fiilis oli mahtava ja lähdinkin lenkin ja aamiaisen jälkeen hyvällä fiiliksellä tallille. Tänään oli Elmeri alis Nenämiehen kuvauspäivä. Meidän piti jo eilen kuvata, mutta tuli liian hämärää ja ei sitten otettu eilen, vaan vieritettiin se tälle päivälle. Itse siis kuvasin kun Petra ratsasti Elmerillä. Katsoessani Petran ja Elmon menoa, sitä tuppaa ymmärtämään pikku hiljaa jotain. Elmo ja Pyry ovat ehkä täysin erilaiset ratsastaa, mutta silti tuntuu että katsomalla oppii. Itse ainakin ymmärrän jo sen että sen jalan pitää olla lähellä. Oma ongelmani on jo pitkään ollut irtonainen, hidas jalka. Kyllä  tämä treenaaminen maasta käsinkin on haastavaa, mutta kohta ongelmat ylitetään! Nyt ei tarvitse enää muuta kuin treenata itse ahkerasti. Nyt kuitenkin muut

Ja vihdoinkin myös uusia kuvia! Hyrr kun on ollut pari päivää kylmää! Eilen kävin köpöttelemässä molemmilla hevosilla -20 asteen pakkasessa hangessa ilman satulaa. Tänään sovittiin Petran kanssa kuvaamisesta; piti kuvata kaikki kolme karvaeläintä, mutta valitettavasti mr Nenämies jäi tällä(kin) kertaa kuvaamatta, huomenna sitten jos kerkeäisi ja olisi hieman leudompaa. Tänään kuitenkin tallille menoni myöhästyi aikataulustaan kun kävin ensin aamupäivästä heittämässä porukat Loimaalle. Samalla käytiin Petran kanssa honkkarissa hakemassa termospulloja ja siitä sitten suunnattiin tallille. Tallilla haettiin heti Molla ja lähdettiin sen kanssa liikkeelle. Molla on saanut nyt olla hieman rennommalla ja on niin ihana huomata miten se on alkanut voimaan todella paljon paremmin! Se syö ja juo paremmin kun ikinä ja siinä on virtaa kuin pienessä kylässä!  Itse olin kameran kanssa ja sain muutaman söpönkin kuvan. Vielä on paljon harjoittelemista uuden objektiivin kanssa, mutta pi

MOI SENNI! PS. ARVAA KUKA?

Mollan päiväkirja vuonna 2008, huomaa ettei tässä ole kaikki kirjoitukset, vain osa! Suurimman osan teksteistä on kirjoittanut äiti! Tiistai 1. Heinäkuuta  - Katja oli tunnilla Merjan Tallilla. Mentiin siirtymisiä ja hypittiin ympyrällä pieniä esteitä. Kotiläksyksi tuli harjoitella kevyttä istuntaa.  Torstai 3. Heinäkuuta - Oltiin Merjan tallilla kisoissa. Talli täytti 21-vuotta. Katja Meni auikuisratsastajien koululuokan harjoittelumielessä. Katja hyppäsi myös 70 cm. Mollan mahtavalla kokemuksella rata oli puhdas. Senni meni kaksi luokkaa 80 cm ja 90 cm. Molemmissa tuli yksi pudotus, mutta muuten radat oli oikein mukavat. Molla oli ihanan reipas ja kuuliainen. Molla on niiiin ihana :) Sunnuntai 6. Heinäkuuta - Katja juoksutti Mollan. Kengät ovat hirveän huonot. Sunnuntai 13. Heinäkuuta - Katja meni Mollalla maastossa koulua. Etuosankäännöksiä, laukannostoja, avotaivutusta ravissa ja muutama mäkilaukka pätkä. Sunnuntai 27. Heinäkuuta - Senni kävi Mollan k

Uusia kuvia ei oikein ole, eikä uutta päivitettävää.. Mutta on muutama ihan superkiva asia mistä haluan päivittää. 1. Ensimmäinen asia on se, että Molla on nyt toipunut hyvin ja mikä parasta, syönyt ja juonut paremmin kuin aikoihin! Paremmin jopa kuin ennen sairastumistaan. Edelleen ei tiedetä _mikä_ oli, mutta nyt on pääasia se että se on terve ja voi hyvin! :) 2. Äiti kävi eilen Mollan selässä! Käytiin tallilla ja piti mennä ratsastamaan. Oli kuitenkin - olevinaan - kiire ja kysyin äitiltä haluaako se käydä Mollan selässä. Nyt siis kaikille jotka eivät tiedä: Äiti oli fibromyalgian takia kuntoutuksessa, missä todettiin myös toinen, mystinen sairaus. Tämä vei äidiltä puhekyvyn ja kävelykyvyn. Nykyään puhe taas jo rullaa ja jaksaa pienemmät kauppareissut ilman pyörätuolia. Eli positiivisempaan suuntaan ollaan menossa! Koko tässä pienessä ratsastuksessa parasta oli se, kun äiti oli niin onnellinen . Hihkui onnellisena selässä ja itsellekin tuli niin hyvä fiilis. Pelot

Suuri kiitos meidän finaalipaikasta kuuluu Viiville , super paljon kiitoksia! :) Kisamatkalla-blogi on päässyt ESMA:n (Equestrian Social Media Awards) finaaliin! Nyt siis on loistava hetki saada meidän pientä suomea ja suomenhevosia maailmankartalle lisää! Menkää äänestämään tästä linkistä  ja äänestäkää siellä kategoriassa 32 "Best use of social media in Scandinavia"  meitä voittoon! Pistäkää linkkiä kiertämään, katsotaan mihin asti meidän rahkeet riittävät. Aikaa on Helmikuun 8. päivään asti, eli nyt kaikki äänestämään :)

Hetkiä jolloin sydän jättää lyönnin välistä Eilen aamulla oli semmoinen hetki kun sydän hypähti ja jätti kerran lyömättä. Aamulla ennen kahdeksaa Petra soitti ja sanoi että kun he olivat lähteneet Vihtiin, Molla oli mennyt tarhassa maate - ei ollut näyttänyt ihan normaalilta. Kipaisin nopeasti vaatteet ylle ja vauhdilla tallille. Vastassa oli ruokaa mässyttävä Pyry herra ja apaattinen, tarhan nurkassa seisova tai levottomasti kävelevä pikku tamma. En keksinyt siinä tilanteessa muuta kun että hepat sisälle ja tamma kävelemään. Karsinaan päästyään se yritti heti makuulle. Sain onneksi yhden tallitytöistä kävelyttämään sitä, samalla kun soitin eläinlääkärin. Elukkatohtori lupasi tulla heti kun oli käynyt toisessa paikassa, sitä ennen käskettiin vain katsoa ettei pääse maate. Pyryn palautin tarhaan ja tallityttö kävelytti edelleen Mollaa. Välissä harjasi ja sitten taas kävelytti. Oli kakannu kolme kertaa, ei ollut lämpöä, hengitys hieman raskasta. Meni puolituntia, sitten tunt

fiilis: supermahtava! Taas mennään hyvällä fiiliksellä! Tänään olen ahkerasti käynyt lenkillä, ollut töissä ja illan kruunasi kun käytiin Haimissa hyppäämässä maastoesteitä!  Hieman petyin kun mentiin sinne, siellä oli isompia kuin aikaisemmin ja olen vähän epävarma hyppäämään yksinäni isompia, mutta kyllä nyt oli heppa niin mahti ettei mitään rajaa! Pääsin tosiaan töistä klo 20.10 ja lähdin siitä suoraan kävelemään tallille. Onneksi Janni oli jo laittamassa Mollaa ja Petra laittoi minulle Pyryä. Käveltiin hevosten kanssa Haimille ja siellä aloitettiin heti ravaaminen. Ravissa muutaman kerran päädyssä olevat ravipuomit ja sen jälkeen laukkaa ja muutama spurtti. Katsoin samalla Jannin perään ja tehtiin siis paljon erilaisia tehtäviä. Hauskin taisi olla se kohta kun tultiin pieni tukki, siitä raviin ja ravipuomit. Hauskan teki tästä sen kun Pyry ei malttanut yhtään ravipuomeilla, vaan loikkasi aina kaksi kerrallaan yli! Tulin ravissa ihan hissun kissun tai hieman edeten, kok

jonka sain  Terhiltä , kiitos siitä! Haasteen säännöt: - Kerro 11 faktaa itsestäsi - Vastaa haastajan 11 kysymykseen - Keksi 11 uutta kysymystä - Haasta 11 bloggaajaa,  joilla on alle 200 lukijaa   hieman tästä nyt poikkean ;) - Kerro bloggaajille että olet haastanut heidät 11 faktaa minusta 1. Pääsin rekkateoriasta läpi ja seuraavaksi olisi tarkoitus mennä inssiin! Heti siis kun saan ajotunnit täyteen ja tuntuu tuo ajaminen taas luontevammalta, pitkään aikaan kun ei taas ole päässyt ajamaan rekkaa. Joudun suorittamaan inssin uskottavasti puolikkaalla, vaikka itse olisin halunnut sen suorittaa täysperällä. No, sen näkee sitten kun se tulee ajankohtaisemmaksi! Sitä ennen pitäisi saada opinnäytetyö valmiiksi, iik! 2. Kaipaan aivan  hulluna  maastoestetreenejä ja kenttäkilpailuita. Kuolailen kisakalenteria ja suunnittelen kovasti tulevia kisoja ja menoja, vaikka tiedän etten voi vielä lyödä mitään tarkempaa lukkoon. Haluan jo niin kovasti maastoesteille ja asiaa ei au