Kisamatkalla

Ensin haluan kiittää kaikkia ihanista kommenteista mitä olen saanut. Vastaustahtini on harmittavan hidas, mutta lupaan vastata heti kun ehdin! ISO kiitos siihen asti. Nyt kuitenkin postaus joka on täynnä nuoriso herra Herkun hehkutusta ja ihainnointia. Että voi olla maailman hienoin ori juuri meillä! Maanantai ja tiistai oli merkitty minulle töistä vapaaksi. Tiistaita olinkin pyytänyt, sillä silloin oli Herkun suuri päivä: varsanäyttely Ypäjällä! Maanantaina pääsin touhuamaan kaikkea muutakin ja Herkkukin pääsi uudestaan pesulle. Se olikin sen ansainnut, sillä itku meinasi maanantai illasta tulla kun sen näin. Ja lika vettäkin tuli sen verran että en olisi uskonut että se on pari viikkoa sitten pesty.. Yöksi Herkku pääsi sisälle nukkumaan loimi päällä. Päivällä olisi sitten kunnon tulikoe edessä. Minua jännitti. Paljon. Enemmän varmaan kuin kisoissa ikinä. Ehkä ainoastaan mestaruudet 2013 on jännittänyt minua enemmän. En edes tiedä miksi jännitin. Miksi edes olin asettanut...

Avaan läppärin ja klikkailen nopeasti itseni blogiin. Avaan uuden sivun ja mietin. Minulla on paljon mitä voisin kirjoittaa. Mieltä painaa. Koen kuitenkin etten saa niitä ajatuksia ulos aivoistani. Jään selailemaan blogia taaksepäin. Viikkoja, kuukausia, vuosia. Mietin blogin kulta-aikoja. Oliko niitä vai onko ne vasta edessä päin? Bloggaaminen on aina ollut mukava harrastus. Parhaimmillaan se on juuri silloin kun teksti vain juoksee näppäimistöltä ruudulle. Silloin kuin ajatus virtaa ja ei tarvitse pysähtyä miettimään mitä kirjoittaa. Tällä hetkellä olen vain niin lukossa etten tiedä mitä kirjoittaa. Kirjoittaisinko Miinan kuntokuurista kohti kuukauden päästä järjestettäviä rotunäyttelyitä? Kirjoittaisinko siitä miten Lehmä ja Pyry jatkavat kuntoutumistaan? Siitä mitä tulevaisuus tuo? Vai näpyttelisinkö vastauksia kysymyspostauksiin? Pohtisin mennyttä kisakautta?  Niin... Istun koneella ja tuojotan vain typeränä blogiani ja mietin miksi joskus blogissa on vilissyt kym...

Kun kaivetaan klipperi kesäkomerosta ja sanotaan WROOM! Itseasiassa tällä hetkellä kaikki omat hevoset seisovat tallissa vielä tuhdissa talvikarvassa. Tai siis syyskarvassa, innoissaan kasvattavat itseään mammuteiksi. Viime vuonna klippasin Pyryn peräti 4 kertaa! Koska nyt hevoset ovat vielä toipilaita eivätkä tee rankkoja treenejä, jää ensimmäinen klippauskin hieman kauemmas kuin normaalisti. Mutta sepä onkin muiden onni! Nyt on minulla sitten aikaa klipata muitten heppoja ja poneja! Ja tutuilla ja halvoilla hinnoilla mennään edelleen: Puoliklippaus - 35 € "Koko"klippaus - 45 € Kuviot - alk 10 € Huomaathan että olen amatööriklippaaja. Pienen tehokkaan koneen puuttuessa en klippaa päätä enkä jalkoja. Molla Special Edition - ei jäädy maha muttei hikikään haittaa! Molla Special Edition 2 - ei jäädy selkä, ei maha! (ja sydän niin kuin aina) kokoklippaus kera suomileijona kuvion Lähden myös hieman pidemmällekin klippaamaan jos s...

Mätsäreitä! Lisää mätsäreitä! Mitä enemmän käyn mätsäreissä, sen enemmän innostun ensi kesästä ja odotan aivan innoissani että vuosi vaihtuu. Viime viikonloppuna pääsi konkkaronkka nuoriso + Lehmä käymään Match Show näyttelyissä Liedossa. Tuomarina toimi Kirsi Lehtonen. Hienolle ponille herkkua noms! Minua harmittaa ja ahdistaa aivan kamalasti kun en ole melkein viikkoon (!!) ehtinyt kirjoittamaan blogiin. Aika menee kun siivillä, suunnittelen ja toteuttelen jo ensi vuoden suunnitelmia ja samalla koitan tehdä töitä ja hevosia liikutella. Kommentit sen kun vähenevät blogissa ja tiedän että oma aktiivisuuteni on syy tähän katoon. Koitan saada jostain kiskottua enemmän aikaa myös tämän elvyttämiseen! Lauantaina pesin Allin ja letitin sen valmiiksi. Olin varjellut koko viikon salaisuutta siitä että sekin pääsee mätsäreihin, ettei se vaan telo itseään. Tai revi kenkää jalastaan tai keksi yhtään mitään muutakaan. Yöksi se sai päälleen lämmittävän loimen ja jalkoihin lämpöpinte...

Onko tämä kapinointia SRL vastaan vai vaan pienen tavallisen ihmisen mietteitä? Ainakin 90% blogini lukijoista tietää, että harrastan kilpailuiden sponsorointia ja järjestämistä. Se tuo elämääni paljon iloa ja tunnetta siitä, että minä oikeasti teen jotain muiden eteen. Tuohan se myös mukanaan suunnattomasti stressiä ja jännitystä, mutta kaikki se hyvä voittaa myös pienemmän pahan. Melkein jokainen näistä 90% tietää, että olen järjestänyt Kisamatkalla-Cupin kaksi kertaa, vuosina 2014 ja 2015. Tänä vuonna meillä oli myös aloitteleville ratsukoille suunnattu Kisamatkalla Springcup. Ensi vuodelle olen jo paljastanutkin, että Kisamatkalla tapahtumia tulee olemaan. Ja se pitää paikkaansa, sillä ensi vuonna järjestetään Kisamatkalla Dressage Battle, Kisamatkalla Derby ja Kisamatkalla Champion! Se mistä nyt haluan avautua liittyy Kisamatkalla Derbyyn. Olen kirjoittanut haaveista toteuttaa Derbyn Marraskuussa 2014 . Ei päästy vuoden vaihteeseen asti, kun kirjoitin jo haaveiden k...

Kun pääsee taas lähtemään lenkille, sanoi Pyry. 10 päivää Pyryllä ja 7 päivää Allilla. On siis piikityksistä. Se tarkoittaa sitä että nyt saatiin nousta ratsaille ja lähteä kokeilemaan mitä hepat sanovat kun pääsevät ottamaan hieman reippaampian askeleita - eli ravia! Koska olen kuitenkin vainoharhainen, juoksutin hepat ensin kotitiellä ja äiti katsoi ontuuko. Ja ei ontunut! Kumpikaan! Voi sitä pientä riemua joka hiipi sisälle. Ahdisti niin paljon etukäteen tämä päivä. Loma näkyi kaikkien asioiden tuijottelulla ja säpsyilynä, sekä ennen kaikkea vauhdikkaana ja lenokkaana ravina. Mitä minä siinä sen enempää kieltämään, oli aivan uskomatonta taas päästä ravailemaan. Vaikka kyse on vain kymmenestä ja seitsemästä päivästä, jollain tasolla se tuntuu ikuisuudelta. Nyt vain peukut pystyyn että hepat pysyvät terveinä!

Kaikki postauksen kuvat kuvannut Mirella Ruotsalainen / hertjekker.ne t, kiitos! Viikon verran ehdin jännittämään nuorison ensimmäistä näyttäytymistä pienissä Match Show näyttelyissä Sastamalassa. Nyt kun näyttelyt ovat takana, en voi olla kuin ylpeä minun nuorikoistani. Pyryn kamalan sähläkäyttäytymiseen tottuneena olen todella iloinen, innoissani ja ylpeä siitä miten 2-vuotias ori ja 3-vuotias puskista ilmestynyt tamma käyttäytyi jännittävässä tilanteessa. Tekisi mieli vain ylistää niitä - ja sitä tämä postaus varmasti onkin täynnä! Ensimmäinen suunnitelma oli ottaa mukaan Miina, Alli ja Herkku. Kun Alli alkoi ontumaan, jäi jäljelle herra oripoika ja nuori neiti. Ensin ajateltiin pitäytyä suunnitelmassa kuskata nämä eri autoissa, mutta koska matka oli kuitenkin sen verran pitkä, päätettiin testata mitä nuoriso tuumaa keskenään matkustamisesta. Toisaalta sen pitäisi olla mukavampaa molemmille kun saa seuraa, mutta pitää tietenkin muistaa että kun toinen on ori ja toinen tam...