Kisamatkalla

Kun päätin extempore lähteä Amerikkaan ravitallille töihin, minulla oli itseasiassa kaksi suurinta ongelmaa: ensimmäinen oli että miten ikinä tulen tunnistamaan ne hevoset toisistaan ja toinen, osaanko minä varustaa niitä. Mutta ei, nopeasti oppi ne hevoset tunnistamaan ja varustaminen oli helppoa eikä poikennut suorastaan mitenkään kotona varustamiseen. Toki tässäkin ajassa on jo tullut vastaan ihan uusia asioita ja asioita mitä tehdään täällä eritavalla kuin suomessa, mutta pääasiallisesti on ihan iloinen asia huomata, että maalaisjärjellä pärjää tosi pitkälle! Sanotaanko että pääasiassa hölkkähevoset puetaan kaikki samalla tavalla pääasiallisesti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Ravureille pintelit taakse, peitsareille eteen. Avopäävehkeet ja korvahuppu muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja valjaat. Thats it! Ei ole vaikeaa! Hiitti varustus sitten riippuukin paljon siitä mitä hevosta hiitataan. Minulla on nyt kolmesta minun passistani hiittikuvia, joten laitetaan nyt ka...

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille! ♡ Terkuin Senni, Johnny ja Rocco 

Miina tänään Vermon raveissa taas yhden loimen ja 120€ rikkaampana. Hienosti (helposti) ykkönen ajalla 3.02,5! ISO kiitos kuskille ja kaikille taustajoukoille ♡ #ylpeäponista

Koska tätähän minä pakenin suomesta! Sormien jäätymistä, lunta, kylmyyttä. Sitä minä lähdin pakoon, sillä vaikka meillä täällä Wind Gapissä on talvet ja kesät kuten Suomessa niin yleensä talvi alkaa vasta joulun jälkeen ja kestää ihan maksimissaan kaksi kuukautta. Ja tälläisiä päiviä mitä nyt on muutama ollut on kuulemma yleensä vain pari kappaletta tammi- tai helmikuussa. Niin mun tuuria, haha!       Ekassa kuvassa selfietime kera Turn Two:n ja toisessa kotihevoset (etualalla Wisenheimer) nauttii vilpakasta talvipäivästä. Viimeisin viikko on ollut kyllä rankka, ei ehkä pelkästään työtahdiltaan (vaikka päivät onkin venynyt 12-19 tuntisiksi) mutta jo pelkästään sillä että kokoajan on vähän joutunut stressaamaan jostain. Maanantaina piti ehtiä liikuttamaan hevoset ennen yhtä, sillä lähdettiin kuskaamaan kolmea varsaa irtopalaleikkaukseen ja samalla reissulla piti matkalta hakea yksi vanhempi hevonen samalle klinikalle kurkkuleikkaukseen. Tiistaina piti l...

Täällä ollaan edelleen! Viikot vierii aivan hurjaa vauhtia ja herranen aika kun juuri tajusin, että ollaan oltu jo kuukausi täällä! Hurjaa, koska enää 11 kuukautta jäljellä, huh. Joka tapauksessa paljon on ehtinyt viikossakin tapahtua.  Yksi iso muutos oli se, että Shila myytiin viime viikolla. On muuten hassua miten paljon ehtii muutamissa viikoissa kiintymään hevosiin ja niistä tulee ihan omia mussukoita! Shila hiittasi vielä tiistaina ja se itseasiassa näytti todella paljon paremmalta lämmitellyssä ja hiitin alussa, mutta oli tosi huono itse hiitissä (rikkoi laukalle) ja Marty lopettikin hiitin kesken kun ei siitä sitten loppu peleissä mitään tullut. Otin kuitenkin kuvia ja voin ainakin näiden kuvienkin perusteella todeta että näytti kyllä paljon paremmalta näissä kuin aikaisemmissa! Ja jalatkin olivat priimat hiitin jälkeen joten voin taputtaa itseäni ylpeänä selkään. Hiitin jälkeen asiat Shilan suhteen etenivätkin nopeasti, sillä en iltapäivällä (kello ta...

Meillä on tallilla ihan normaalia (toki missä tallilla, missä rata on vieressä se ei olisi) että varsinkin kun omat hevoset hiittaavat niitä pyritään seuraamaan. Olen toki halunnut nähdä monia muitakin hiittejä, etenkin petsareiden ja Petran passin, joten kuvia on tullut muutamiasta ei-omistakin hevosista.  Mutta tosiaan. Passini Shila on ollut nyt muutamia viikoja kuntoutusuintijaksolla ja nyt viikon hölkännyt joka toinen päivä ja juossut kaksi hiittiä. Aina jännityksellä odottaa mitä mieltä kuski on ollut hevosesta, jopa hölkkäreenin jälkeen, mutta hiittien jälkeen odottaa aina suuresti jotain "Good" tai edes "It's Ok" kommenttia. Pakko kuitenkin myöntää ettei tämän mussukan kohdalla se ole ihan niin helppoa, sillä se ei ole nyt oikein hiitannut toivotulla tavalla ja sen jalat tuppaavat turvottelemaan turhankin paljon. Hoitajana olen jo muutamia kertoja ollut ihan tippa linssissä kun koitan sitä parhaani saada paremmaksi ja muut hokevat etten vaan pysty t...

Huh. Mistähän sitä pitäisi aloittaa? Monelle tuli varmasti yllätyksenä tämä minun lähtöni, sillä ennen lentolippujen varaamista Amerikkaan en ollut asiaa liiemmin jutellut, mitä nyt ohi mennen joillekin tutuille, sekä tietenkin perheelle. Isällä tosin taisin käydä sanomassa vasta kun asia oli 110% selvä, mutta halusin että se oli kiva yllätys! Aloitetaan vaikka ihan siitä mistä kaikki lähti. Petra oli keväällä Amerikassa ja sanoin jo silloin että jos minun elämäntilanteeni olisi toinen, lähtisin aivan varmasti mukaan. Silloin elettiin alkuvuotta 2017 ja minulla oli todella, todella vaikeaa aikaa, sillä kärsin totaalisesta burnoutista ja olin aivan loppu. Minulla oli vakituinen työpaikka, hevoset, kisakausi.. Kun sitten Petra palasi toukokuussa, minut irtisanottiin kesäkuussa edellisestä työstäni ja minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Amerikkaan.. Tuntui että se oli jonkinlainen kohtalo sekin. Toukokuusta aina Syyskuun alkuun asti ehti vaihtumaan lähtemisajankohta, kunnes ...

Wind Gap, Pennsylvania, USA

Aijon aloittaa tämänkin postauksen niillä samoilla sanoilla. Elämässä on niin paljon suuria muutoksia tapahtumassa, etten tiedä miten saisin kaikki asiat kerrottua blogissa. Nyt näyttää jo siltä että tässä alkaisi olla suunta johonkin päin ja voisin alkaa jo harkitsemaan hengityksen tasamista. Mutta vielä ei olla varmoilla vesillä joten kerrotakoon myöhemmin mitä on meneillään! Ajattelin että jostain on tämäkin blogi taas jatkettava ja koska vähiten on tullut kirjoitettua meidän miniponista niin kerrotakoot siitä. Ennen kuin heinäkuu vaihtui elokuuksi ja kesän vihreys syksyksi, Miina kävi Ypäjällä järjestetyssä PONY 2017 näyttelyssä. Pakko myöntää että päivä ei ollut parhaamme, vauhti oli nollassa ja esiintyminen melkoisen hankalaa. Tuntui myös poni olevan jossain kasvupyrähdyksessä ja kaulakin järjettömän lihaksettoman olonen. Saatiin huonoin arvostelumme ikinä ja II palkinnon. Siihen oli tällä kertaa tyytyminen ja poni sai palata siitä takaisin laitumelle kasvamaan sekä korkeutt...