Kisamatkalla

Eli sh-kummajaiset 2014! Viimeksi käytiin Urjalassa Kummajaisissa vuonna 2012. Silloin otettiin Pyryn kanssa ensimmäinen aluesijoitus ikinä - voitettiin prix the Agrimarket 90 cm. Sen jälkeen ei ollut tarkoitus herran kanssa esteitä käydä hyppäämässä siellä, mutta koska itsellä on ollut epävarmuutta enemmän kuin laki sallii, näin nämä kisat loistavana mahdollisuutena hakea pienistä luokista varmuus takaisin. Lisäksi herra on nyt tuntunut niin tasaiselta ja varmalta koulupuolella, että uskalsin jopa ilmoittautua aluekoululuokkaan. Näin jälkeen päin se tuntui taas huonolta idealta.. Meidän Kummajais-kiertue alkoi siis lauantaina kouluratsastuksen merkeissä. Halusin tällä kertaa hieman erilaista kampausta Pyrylle ja tein sille pitkästä aikaa verkkoletin. Että herran harja hienosti hulmusi ja sai paljon kehuja! Oma pieni tukkajumala.. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mukana oli äiti ja hevosenhoitaja-Aliisa. Pyry oli puunattu valmiiksi, itsellä oli nuttura kireällä ja todella hy...

kera mustavalkoisen neiti Lehmän! Huisin hyvä fiilis jälleen! Minulla on nyt pari extravapaata tällä viikolla ja päätin käyttää ne hyvin. Aamulla äiti tuli käymään luonani kun siivoilin kämppää ja siivottiin se yhdessä loppuun. Siitä kaupan kautta Ypäjälle, mistä lähdettiin sitten ajamaan keskustaan. Pidin Aliisalle ja Jannille pientä tuntia esteillä ja hienosti menivät molemmat tytöt. Hienot hepat ja tytöt iisot taputukset! Tämän jälkeen taas kotiin ja hevosille ruokaa nenän eteen. Itsekin söin ähkyyn saakka itseni ja sen jälkeen lähdettiin Allin kanssa hyppäämään. Pyry menee viikonloppuna kisoissa, - lauantaina koulua KN Specialin ja sunnuntaina mennään hakemaan varmuutta miniluokista 85 cm ja 95 cm - joten sen kanssa en halunnut lähteä keskustaan asti. Neiti Lehmän kanssa oli kuitenkin tarkoitus treenata rataesteitä ja oli kyllä aivan huipputreeni! Ensimmäisen pulman tapasin heti keskustaan päästyä. Minä perhana unohdin kokonaan martingaalin kotiin! Onneksi tamma ei...

Kaksi mahtavaa hevosta ja yksi hyvä kuski + loistava valmentaja = mahtava treeni! Koska en jaksanut lähteä viettämään juhannusta massatapahtumiin, pakkasin Pyryn ja Allin koppiin ja lähdettiin äidin ja Pilvin kanssa kohti Niinisaloa. Ei olla ikinä aikaisemmin käyty Niksulassa treenaamassa, vaan menty siellä vain kisoissa. Nyt kuitenkin oli kevään jäljiltä tiedossa että Niinisalon avoimessa helpossa on veteen hyppy, joten halusin ottaa varman päälle Pyryn kanssa ja saada selville onko veteen hyppäämisessä vielä jotain ongelmia. Niinpä auton nokka kääntyi kello 12 kohti Niinisaloa ja Heikki Anttisen valmennuksia. Matka sujui kepeästi, kerran pysähdyttiin ostamaan jätskit ja nostamaan valmennusrahat. Pienen eksymisen - kyllä, taas ajettiin harhaan, miten voi olla mahdollista!! :D - jälkeen selvittiin perille melko hyvissä ajoin. Vastassa Hessu olikin jo ja pikaisen vessareissun jälkeen pistettiin hevoset valmiiksi. Hessu kyseli tasoja ja hevosista muutenkin. Pyryn kanssa ...

Ja mitä sen aikana tapahtui? Jo aikaa ennen Finnderbyä oma esteratsastus tuntui alavireiseltä. Mikään ei tullut onnistuakseen ja kerta toisen jälkeen tein samoja mokia. Se söi itseluottamusta niin minulta kuin hevoselta. Satuin lukemaan vielä erään sivuston kommentteja siitä miten yksinkertaisesti vain en osaa ratsastaa ja on tuhlausta kun kisaan itse Pyryllä enkä tarjoa sitä ammattilaisille. Halusin tosissani näyttää derbyissä että meistä on johonkin. Ja silti onnistuin senkin mokaamaan näyttävästi ja derbyjen jälkeen sain jälleen kuulla miten hevonen minut aina pelastaa ja ratsastan surkeasti. Se oli siinä, en jaksanut enää vaan halusin tauolle. Kaikesta netin roskasta, myös tässä tapauksessa blogista. Ja olen tosi tyytyväinen että pidin edes tämän pienen breikin jonka aikana en joutunut kertaakaan miettimään mitä kuka sanoo ja mistä. Finnderbyt ei tosiaan mennyt meidän kohdalla ihan putkeen. Fiilis oli aamulla hyvä ja verkassakin Pyry tuntui kivalta. Radallekin menin vi...

Olisiko sittenkin jo aika palata sorvin ääreen? Tämän päivän matka Niinisaloon oli huippu. En kadu sitä hetkeäkään. Pienillä korjauksilla oli kokonaisuuteen valtava merkitys. Ja sitä enemmän oli merkitystä sanoilla jotka tulee minulle tuntemattoman ihmisen suusta: sinä osaat  ratsastaa. Pyry ja sinä sovitte mitä parhaiten yhteen. Sinulla on todella hienot  hevoset. Jos siis palataan jo nyt ja aletaan yhdessä jännittämään seuraavia koitoksia? mitäs te siitä sanoisitte?

Ab alio exspectes, alteri quod feceris - Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle En minä edes tätä suunnitellut, mutta nyt se on vain tehtävä. Blogi jättää tauolle. Se ei tule loppumaan, mutta tänne ei myöskään tule hetkeen ilmestymään mitään uutta jos nyt suuressa maailmassa ei jotain maailmaa mullistavaa tapahdu. On aika ottaa kokonaan itseni irti paineista mitä tämä blogi luo minuun. Pidän blogin kirjoittamisesta ja täällä meno on pysynyt todella positiivisena ja on ihana huomata miten ihmiset jaksavat myötäelää vastoinkäymisissä kuin onnistumisissakin. Rakastan blogiin kirjoittamista, hyvien kuvien julkaisua ja myös epäonnistumisten jakamista. Jos tämä jäisi vain ja ainoastaan blogin puolelle ei ehkä ongelma olisi niin suuri, mutta internetin ihmeellinen maailma kun on, saa sitä sontaa niskaansa jostain suunnalta. Koska pidempi jakso on minulla ollut jo huonoa fiilistä ja se kokoajan vain vahvistuu, saa enemmän voimaa minusta, en vain pysty pitämään enää yllä nii...

Uskomattoman hieno klinikka ja uskomattoman hieno hevonen! Kaikki postauksen kuvat kuvannut Susanna Niemi! Halusin palata vielä ennen tämän päiväisiä kisoja melkein viikon takaiseen Hippola-klinikkaan. Kaiken ajatuksen mukaan tämä piti julkaista jo sunnuntaina, mutta ajattelin että teen sen mielummin heti kun saan kuvia. Kuinka kävikään, kuvat tulivat mutta aika meni ja töissä piti painaa tuplatunteja ja kotona hevoset osasivat kaivata myös liikuttajaa. Kiitos äidille taas suuresta avusta hevosten hoidon suhteen! En kirjoita klinikasta tällä kertaa kovin kattavaa postausta, olette takuulla näitä jo lukeneet monelta Hippolalaiselta sekä muutamilta vieras bloggaajilta. Oltiin Erikan kanssa samassa ryhmässä ja Erika olikin kirjoittanut blogissaan todella kattavasti mitä tehtiin, joten kannattaa käydä sieltä ( klikkaa itsesi postaukseen tästä ) tarkempi selostus. Itse keskityn nyt lähinnä fiilistelemään ja kertomaan tunnelmista. Pahoittelen jos tästä ei enää välity niin lois...

Onnellisia höröhdyksiä, söpöjä silmäyksiä.. Vähän mysteerisesti olen jättänyt kokonaan Allin kuulumisia kertomatta, ollaan katseltu päivä kerrallaan ja mietitty mitä tehdään. Edellisenä sunnuntaina, juuri kuin tuntui että nyt alkaa sujumaan, Alli innostui maastossa pukittelemaan ja kompastuessaan pitkiin kinttuihinsa repäisi kenkänsä jo muutenkin pienimmästä ja huonoimmasta kaviostaan. Saatuani hevosen haltuuni hyppäsin heti alas ja soitin äitin hakemaan meitä. Kavio näytti omaan silmääni todella pahalta ja tiesin että edessä olisi taas kengittäjän käynti ja epätietoisuus siitä mitä sille enää voisi tehdä. Talutin Allia pennarta pitkin pari kilsaa kunnes äiti saapui kopilla vastaan. Itse seisoin Allin kanssa kopissa kun mentiin kotiin päin. Kotona tammalta varusteet pois ja kavioon vaippa suojaksi. En halunnut sen jäävän tarhaankaan, joten tehtiin meidän "kotilaidun" (kuiva, mutapohjainen pläntti) ja tamma pääsi sinne. Se arkoi jalkaansa tosi paljon, mutta onneks...