Kisamatkalla

Minun on kokonaan vieläkin kirjoittamatta kuulumispostaus pääsiäiseltä saakka. Siellä on ollut ei niin mairittelevasti menneet estekisat Allilla, muutama ratsastuskoulutunti, estetunnille Allilla eksyminen, koulu- ja kotitreenejä. Ihana kevät tuonut sulan kentän ja aurinkoisen fiiliksen, eikä tämä lomaviikkokaan ole ollut todellakaan mitään kotona istumista. Ehei. Nyt alkaa taas viikonloppuna messut Tampereella, josta meidätkin voi bongata osastolta E70. Tervetuloa ;) Mutta myös Herkules suuntaa Tampereelle sunnuntaina . Herkku on ilmoitettu sunnuntaina varsanäyttelyyn Teivossa, missä TOP5 pääsee hevoset messuille. Ei tässä nyt mitään viiden parhaan joukkoon toivoja ole, mutta mennäänpä näyttämään taas ihmisten ilmoille. Tiistaina käytiin tekemässä vähän käytännön harjoituksia, harjoiteltiin taas koppiin menemistä ja mentiin maneesille. Huh siitä on tullut aikamoinen äijä. Saa nähdä miten Tampereella käy kun herra ottaa hieman kipinää kaikista. Onneksi viisaammat sanovat että ylee

Sain tänään Herkun hoitajalta ja meidän yleiseltä talliorjalta ehkä kauneimman kuvan ikinä.. Se on täydellinen, kiitos Elsa  ♥

Tuossa viikko takaperin menin tilaamaan itselleni vähän extempore kypärän. Onhan tässä aikakin ollut, sillä kaikki tämän hetkiset kypärät (pois lukien Charles Owenin J3 kenttäkypärä) on kokenut enemmän tai vähemmän kolhuja. Uusin, viime vuonna ostetun Caldenen kanssa päädyin pää edellä esteen joukkoon ja palasia sai painella takaisin paikoilleen. Eli uusi kypärä olikin ajankohtainen! Se minkä lopulta tilasin oli Charles Owen YR8 Sparkly . Itsellä on tosiaan jo yksi CO kypärä ja olen tykännyt kovasti. Tämä malli ei kuitenkaan valitettavasti istunut yhtään päähäni vaikka käsitykseni mukaan oli matalaprofiilikypärä. Minulla on sen verran pieni, korkea ja ihmeellinen suippo pää, etten viitsinyt kypärästä edes lappuja irrottaa vaan laitoin sen suoraan myyntiin. Nyt kypärä matkaakin (toivon mukaan) uudelle onnelliselle omistajalle pian.  Halusin kypärästä silti kirjoittaa, sillä tälläiset kypärät jakavat mielipiteitä. Itse pidin aivan älyttömästi tästä ulkomuodosta, on jotenkin hien

Blogi raahaa hieman jäljessä kun en ole päässyt / ehtinyt / kyennyt päivittelemään edes viime viikon valmennuksista! Tämä postaus siis kertaus viime viikon valmennussessioista, joita oli kaksi estevalmennusta, sekä lauantaina tunnit Somerolla.  Ensimmäinen Karin estevalmennus olikin torstaina Ypäjällä, missä menimme Allin kanssa. Valitsin taas tällä kertaa oliivin, sillä olin käynyt sillä myös maastossa ja se vaikutti olevan sillä ihan ookoo. Takaisin oliiviin kuitenkin kokoajan matkataan, joten en nähnyt mitään ongelmaa mennä sillä taas tälläisessä "välivalmennuksessa" tsekkailemassa tilannetta kisojen jälkeen.  Alli oli heti alkutunnista kivan reipas, mutta sopivasti kuitenkin herkkä eikä painanut kädelle. Hieman pakeni kuolainta heittelemällä päätään ja nyppimällä, mutta hetken ravailtuamme ja taivuteltua ja kun sain käden ihan tasaiselle tuntumalle, tamma tuli aika hyvin tuelle. Laukassa pystyin pidentämään ja lyhentämään tosi hyvin ja ilman suurempia kontrol

Mielestäni jokainen hevonen ansaitsee nollausta. Meillähän maastossa käydään todella paljon ja sielläkin mennään ihan reippaasti ilmojen niin salliessa, mutta se, mitä hevoset pitävät todellisena nollaamisena on irtojuoksutus. Kun saa mennä ja pukitella niin paljon kun sielu sietää! Pyry ei tästä ole niin innostunut, mutta Alli.. Se rakastaa sitä. Ja kun eräänä iltana oltiin todella myöhään liikkeellä, en voinut vastustaa kiusausta päästää tammaa päästelemään höyryjä juoksutuksen jälkeen. Eli muuten hieman työlästä käydä koko maneesi läpi ja tasoitella pahimpia runtujälkiä.. Mutta mitä ei tamman eteen tekisi, saipahan nollailla päänsä taas pitkästä aikaa! Seuraavassa postauksessa liuta valmennuskuulumisia, sinne asti: adios!

Lehmä ei ihme kyllä vieläkään karannut kilpailuita ja aamulla klo 5 päästiin starttaamaan kohti Järvenpäätä eli ratsastuskeskus Ainoa. Olin aivan hermoromahduksen partaalla ja kun jouduttiin vielä takaisin kääntymään hevosten papereiden jäädessä toiseen autoon, olin valmis saamaan hyperventilaatiokohtauksen. Lopulta oltiin matkalla ja koitin itsekin saada itseni koottua, vaikka meikit oli jo tässä vaiheessa aamua huutokiljuttu poskille (ja äiti ei varmasti enää ikinä lähde mukaan kisoihin). Sattui siis aamulla niin paljon erilaisia kommervenkkejä, että oletin ettei tämä päivä voi hyvin mennä, mutta toisin kävi! postauksen kaikki kuvat kuvannut Susanna Lehto / Suvililja.net, kiitos! Riihimäellä napattiin kyytiin ihana Anu , joka lupasi tulla auttamaan kisoihin. Ilman Anua ei oltaisiinkaan pärjätty näin hyvin kisoissa, joten järjettömän suuret kiitokset vielä! Riihimäeltä jatkettiin navigaattorin ohjastamana kohti Järvenpäätä ja pian oltiinkin jo Ainon pihassa, jossa vastassa

Heti kun saan kuvat tilattua laitetaan kunnon postausta! Mutta on se Alli vaan hieno! *sydän*

Eilen oli taas valmennuspäivä ja mukana oli kukapas muukaan kuin neiti Alli. Lehmällä on ollut nyt aivan järjettömästi oikein pöhelienergiaa. Se on kiukuttelun kyllä vähentänyt ihan minimiin, mutta maastossa mennään täysillä peräpää lentäen että välillä on kuskillakin ollut kypärässä pitelemistä. Jos ei tamma saa mennä kuten haluaa, alkaa pomppiminen kaikkiin ilmansuuntiin ja sitten ollaan taas pulassa liukkaassa maastossa. Välillä toivoisi vaan että olisi se maneesi siinä kotipihassa..  Muutaman reippaamman maastopäivän jälkeen tilanne ehkä hieman helpoittui ja tamma ei ollut enää niin hankala, mutta tein samalla päätöksen että hyppään kisoissa pessoalla . Olen asiasta itseäni soimannut jo useamman päivän ja tänään valmennuksessa sitten koitin kuolainta pitkästä aikaa. Allin kanssahan olen vielä viime keväänä hypännyt pessoalla, mutta kesällä kontrolli alkoi olemaan sen verran hyvä että pystyimme vaihtamaan oliiviin. Nyt kuitenkin tuntuu että kaikki palikat on hukassa ja sunnunta

Onko juoksuttaminen turhaa hevosen rasittamista vai avain monipuoliseen liikuntaan? Juoksuttaminen.  Olen saanut kuulla niin paljon eri versioita siitä onko juoksuttaminen yksi hevosen monipuolisen liikunnan muoto vai onko se vain täysin turhake muiden joukossa. Onko vanhemman hevosen juoksuttamisessa ideaa? Vai onko liinassa pyöriminen tarkoitettu vain nuorisolle? On monenlaista tapaa juoksuttaa. Apuohjilla, ilman apuohjia, liinalla, ilman liinaa, kahdella ohjalla.. Tapoja on varmasti yhtä monia kuin tekijöitänsäkin. Itse olen pitänyt juoksuttamista vapauttavana, ja yhtenä monipuolisen liikunnan muotona. Olen myös juoksuttanut monella eri tapaa; liinalla apuohjilla, liinalla ilman apuohjia, irtona ja myös joskus epäonnistuneesti kokeillut kahdella ohjalla (mikä olisi kiva joskus oikeasti oppia).  Voisin sanoa olevani vanhan kansan juoksuttaja . Tai onkohan edes sellaisia? Olen kuitenkin oppinut saanut ajoilta jolloin ei vielä juoksuttaessa käytetty kuin pääasiallisest

klikkaa kuvat isommaksi Ennen messuja kuvasin muutaman äidin jouhikorun ja nyt kun on sen verran hiljaista, ajattelin ne täällä julkaista. Messuilta selvittiin kunnialla, joten eiköhän tämä blogikin pian taas saada hereille. Heti kun jotain raportoitavaa tapahtuu ;) Ilmoitukset Ainoon lähtivät eilen ja innolla odotan kisoja! Nyt kuitenkin pakko lähteä tallille että ehdin hepat vielä liikuttamaan ennen töihin lähtöä. Mistä jouhikorun voi tilata? lue lisää Jouhikorut by Katja Vilander - facebook

Tiedättekö niitä sellaisia lausahduksia mitä on aina ihana kuulla, mitkä lämmittävät mieltä, ilahduttavat ja saavat motivaation nousemaan? Tiedätte varmasti myös sen tunteen kun sinulle kerrotaan että olet onnistunut jossain, tehnyt jotain hyvin? Se saa aina hymyn korviin ja sillä jaksaa takuulla ne synkemmätkin päivät. Kesä tulee, päivät on jo pitkiä.. Onhan tässä aihettakin positiivisuuteen! Eilen tiistaina oli kaksi aivan huippu juttua. Allilla kävi ihana Nina tekemässä kranion ja oltiin Pyryn kanssa Nevalan valmennuksessa. Ja kyllä, molemmat oli aivan huippu juttuja! Itse olin vielä töissä kun Nina kävi, mutta ehdin kuitenkin muutaman sanan vaihtamaan Ypäjälle päästyäni. Kävivät ensin äitin kanssa Herkun tallilla hoitamassa Herkun ja tallin toisen nuoren 5 v ori Varjiksen. Nina saikin sieltä tallilta heti uusia asiakkaita sillä Varjikselle varattiin heti lisähoito ja tallilta tuli ainakin 1-2 muutakin hoidettavaa! Herkusta ei ollut ihmeellisempää sanottavaa, on edelleen tosi v

Kevät kiitää kovatta vauhtia ja se näkyy kyllä Herra Herkuleksessa. Vaikka edelleen se osaa käyttäytyä erittäin mallikkaasti, on sille tullut jo pientä uhmaa ja äijää joukkoon. Pitää käydä taas joku päivä itsekin tallilla paremmalla ajalla, mutta nyt ajattelin jakaa teille muutaman viikon takaiset juoksutuskuvat jotka Herkun hoitaja Elsa kuvasi, kiitos! Herkku on muuten myös ilmoitettu valtakunnalliseen varsanäyttelyyn huhtikuussa, jaiks! oi mikä komea mies!