Kisamatkalla

Bongaa tiimitakki ja tule tiimiläiseksi! Osallistu kilpailuun ja voita mahtava palkinto. Kilpailun ideana on valokuvata, videokuvata tai piirtää  jokin tilanne  jossa esiintyy tiimitakillinen henkilö. Henkilöitä pitää olla kuvassa  vähintään kaksi  ja takin tulee myös löytyä kuvasta. Kuva voi olla bongattu kisoista, tapahtumista tai vaikka kaupan kassalta!  Kuvaksi / videoklipiksi ei kelpaa kilpailusuoritus (eihän minulla / Terhillä ole silloin tiimitakkia, eihän?) vaan tilanne tulee olla kuvattu suorituksen ulkopuolella. Osallistua saa max 3 kuvalla/videolla/piirroksella. Eli vaikka jokaisella tyylilajilla saa osallistua jos haluaa. Tiimiin kuuluvat henkilöt ovat: Senni, Terhi, Petra, Katja-äiti, Kari-isä ja hevoset Pyry ja Molla. Tiimiläisiä takkeineen voi bongailla erilaisissa tapahtumissa, kuten kuninkuusraveissa tai Finnderbyissä. Sekä tietenkin kilpailuissa. Muistakaa, omaperäisyys kunniaan!  Piirros voi olla millä tyylillä tahansa tehty, yksittäinen kuva tai sarjak

Ilman että ihmiset puuttuvat siihen ja tekevät motivaatiosta  nollatoleranssin Välillä tulee sellainen olo, että saako tässä nyt olla sitten ylpeä vai ei. Vaikken ole tehnyt kaikkea työtä Pyryn kanssa, muuta kuitenkin suuren osan ajastani, taidoistani ja rahoistani laittanut Pyryyn sinä aikana kun se minulla on ollut, kyllä minä sanon että saan olla välillä hivenen onnellinen ja ylpeä siitä millainen hevonen minulle on suotu. Rehellisesti, en todellakaan olisi alkuaikoina voinut lähteä hyppäämään Pyryllä metriä. Laukkan pituuden säätelyn ja jo oman moottorin puuttuminen teki ratsastamisesta niin haasteellista, ettei siinä olisi yli 90 cm esteet tullut kysymykseenkään. Koulua saatiin treenata hikihatussa sillä pojalla oli paha tapa mennä tunnottomaksi edestä ja kuolaimen taakse.  Ehkä en sitten ole tehnyt kaikkea, mutta se mitä olen tehnyt, on vienyt meitä hurjasti eteenpäin. Hevosta hevosena ja meitä ratsukkona. Pyryllä on takuulla kapasiteettiä ylemmäs eikä todellakaan

Helmi otsikko, mutta tämä huppari onkin vielä mahtavampi, eipä ole joka tytöllä näin hienoa! No, jokatapauksessa ei ollut tarkoitus tässä postauksessa leijalla pelkästään meidän super hienoilla tiimitakeilla. Vaikka onhan se mahtava kun toisessa hihassa lukee Mollamari ja toisessa Pyry Waan, höstettynä hienolla selkätekstillä.. Mutta pääidea on siinä, että tänään putet lähti taustajoukkoineen Helsinkiin, kohti Este-Jussi alue-estekilpailua. Ja kotiin lähdettiin väsyneinä, mutta erittäin tyytyväisinä. Tai oikeastaan tyytyväistäkin vielä voimakkaa sanaa käyttäen: super tyytyväisinä. Siitä on pari vuotta aikaa kun viimeksi ollaan käyty Helsingissä Tuomarinkylässä. Onneksi kuitenkin edessä oli kolme neuvokasta nuorta neitokaista ja perille löydettiin navigaattorin kanssa. Mutta enpä sinne mielelläni mene ajelemaan, sen verran hirveä paikka oikeasti on ajaa. huh! Paikalla hyvissä ajoin, mutta kutenkin saatiin melkein heti alkaa laittamaan hevosia kuntoon. Sitten rataan tutustum

Ja minä se kun viihdyn kameran toisella puolella edelleen.. Olipas melkoinen otsikko. Sen sisältöä alankin tässä puimaan, mutta ennen sitä tätä asian ja tekemisen kertausta. Nyt olen tosiaan viihtynyt enemmän kameran toisella puolella kuvaajan roolissa. Itsellä on muutenkin melko harvaa herkkua saada kuvaajia paikalle, ehkä tämä joskus muuttuu vielä! Kuitenkin tänään olin kuvailemassa kun Terhi ratsasti hevosilla. Lue Terhin kommentit ratsastuksesta hänen blogistaan ;) Joka tapauksessa kuvaaminen meni ihan pyllylleen ja kuvista tuli vähän mitä sattui kun toisessa kädessä piti aina pitää hevosta.. Jossain vaiheessa Petra ilmestyi Elmerin kanssa toiselle kentälle ja kuin vahingossa nappasin söpön kuvan! hih! Sitten kesämies-Pyryyn. Ne nyt on tässä ollut aktiivisen epäaktiivisesti laitumella päivisin. Liikutettu on ihan normaalisti ja pari yötä ne on siellä nukkunut. Pyry on kuitenkin ollu niiin väsynyt ja jotenkin.. ihmeellinen. Lisäksi sillä on mielettömän kokoinen maha. K

Osasipas  mulla olla näyttävät mallit tänään! Nyt en jaksa alkaa selittelemään sen kummempia, vaan annan teille näytille kuvia Petrasta ja Elmeristä. Ja tosiaan ennen kuin ketään kysyy, kyseessä siis sh-o Silvolan Elmeri. Otin lähes 200 kuvaa ja kun kävin läpi, teki mieli kaikkien kohdalla painaa sitä delete-nappia. En kyllä ollut yhtään mihinkään tyytyväinen ja kyllä pistää harmittamaan ! Saatte nyt kuitenkin ihastella - lue: kauhistella - muutamia otoksia. Lopulta julkaisukelpoisia oli huimat 12 kappaletta ja niistäkin olisin voinut vielä 3-5 jättää pois.. Kriittinen, ai minäkö? Mikä olisi sinun lempparikuvasi ja miksi?

No, jos voi niin minä käytän. Sen merkitys on silti voimakas Super kun kyse on Super-puttetiimistä! Puttetiimiin kuuluu sen jäsenet Terhi ja Molla, Senni ja Pyry, hoitaja Petra, satunnainen kuski Kari ja henkinen jännittäjä Äiti. Nämä siis viralliset puttetiimin jäsenet, vierailevia tähtiäkin löytyy. Eilen Puttetiimi lähti vajaalla kokoonpanolla, mukana vain uljaat kilparatsut sekä niiden vajaavaiset kuskit, Keravalle katsomaan miltä pääkaupunkiseudun haastavat radat näyttävät. Aamu alkoi aikaisin kun tuhisten nousimme ylös ennen kukon laulua. Tai oikeastaan kun olimme pihalla kuulimme kyllä naapurin kukon kiekuvan, eli jokseenkin kukonlaulun aikaan taidettiin nousta. Kaikki oli illalla pakattu autoon, joten teimme hevosten harjauksen, suojituksen ja lastauksen puolessa tunnissa. Matkaan varattiin paljon aikaa, sillä emme kumpikaan olleet ennen ollut Keravalla. Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja oltiin perillä hyvissä ajoin. Ehdittiin moikkailemaan tuttuja ja katse

Vuosi sitten talliin saapui uusi ylläpitohevonen, Pyry Waan Onko se edelleen se sama Pyry? Ei. Se on super-Pyry, maailman tärkein suomenhevosherra Vai mitä mieltä sinä olet? ps. Kerava-postaus tulossa!

Airan istuntatunti = maailman mahtavimmat oivallukset Ratsastus on harrastus missä ei ikinä ole valmis. Olen aina kokenut olevani erityisen huono kouluratsastuksessa ja kyllä voin sanoa ettei istuntani ole ikinä ollut mitenkään hyvä, pikemminkin surkea. Pyryn kanssa meillä oli suhteettoman paljon ongelmia sileällä juuri oman epävakaisuuden kanssa. Kun ryöpyin itsesäälissä ja ulisin osaamattomuuttani, potkaisi Terhi minua persuksille ja sanoi että tee jotain äläkä siinä itke.  Sitten tuli kevät ja Terhin painostuksesta ilmottauduin ratsastuspilateskurssille. Se oli ehkä sellainen suunnanmuutos tässä harrastuksessa, jota juuri siinä hetkellä tarvittiin. Kurssi käytiin ja kotiin lähdettiin. Fiilis katossa ja blogin lukijat ovat varmaan tämän huomanneet. Kevään jälkeen on enemmän oltu "super" kuin "shaiba". Väli tuntui kuolettavan pitkältä ja kun Terhi sanoi Airan tulevan heille, olin heti mukana. Pelolla odotin päivää ja nyt se koitti. Pelolla hyppäsin hev

Eilisen kuvaushetken satoa, laadukasta sanoisinko? Eilen tosiaan päivä meni jonkinlaisella palauttelulla. Tänään hepoilla on -juuri meneillään - kengitys, ja olen tästä jossain vaiheessa lähdössä ratsastamaan Petran kanssa hänen hepoillaan. Kuitenkin eilen tuli lähdettyä extemporee kuvaamaan Petran ja Elmerin tuntia. Yöllä sitten väsäsin siitä koosteen, josta tuli aivan liian lyhyt.. Mutta koska videokäsittely lagasi niin pahasti niin en saanut tehtyä pidempää. Kuitenkin tein tuollaisen pienen söpön! Innoissani odotan koska saan 60D rungon niin saa laadukkaampia videoitakin, tällä hetkellä kun on halpis videokamera vain käytössä. Ajaahan se kyllä asiansa, mitä sitä kieltämään! Mutta kuitenkin, katsokaa kuinka suloinen Elmeri ja Petra! Sitten nopeasti tästä viikosta. Eli tosiaan Torstaina on Airan istuntavalmennus Pöytyällä, Perjantaina uskottavasti menen kuvaamaan Petraa ja heppoja. Terhi tulee myös Perjantaina yöksi, koska Lauantaina on todella, todella aikainen lähtö Ker

Ei mennyt viikonloppu hukkaan, vaikka lauantai aloitettiin surullisissa tunnelmissa Lauantaina  en itse päässyt ollenkaan kisoihin, sillä meillä oli Sirkan hautajaiset (josta näin ohi mennen sanon että olen kyllä erittäin vihainen muutamasta asiasta siellä.. mur). Aamusta siis starttasin heppa-auton ja lähdettiin Mollan kanssa kohti Urjalaa. Molla oli tarkoitus jättää Terhille, eli tallille odottelemaan iltapäivän starttia. Paikan päällä sitten ei ollutkaan karsinaa meille varauksesta huolimatta. Onneksi kuitenkin ratkaisin ongelman sillä että kysäisin tarhaa, sillä olisi parempi kun hyvä että Molla saisi mielummin tarhailla kun seistä karsinassa. Niinpä Molla sitten päätyi tarhaan ja illalla sai oman karsinan. Itse olin hautajaisissa, joten Terhi kertonee blogissaan  miten sitten meni. Minulle Terhi ilmoitti näin tuloksen: "Mulle ruusuke ja mitalli, sulle rahat? ;)"! Ja arvatkaa olinko heti ylpeä! Siitä sitten soittoa Terhille ja hienosti olivat olleet sitten Su