Kisamatkalla

Amatööriratsastaja, amatöörikilparatsastaja Alli kesällä 2014 Joskus päädyn lukemaan erinäisille foorumeille useampiakin keskusteluja jotka herättävät ajatuksia. Nyt viimeksi olen hautonut tämän asian kirjoittamista pitkään, mutten ole saanut tekstiä tuotettua, vaikka ajatus itsenään olisi päässä. Ajattelin kuitenkin käsitellä hieman sitä minä itse pidän itseäni ja sitä, että amatööri ei olekaan niin huono ja negatiivinen sanavalinta. Sanaa amatööri  tuntuu pidettävän jotenkin huonona ja negatiivisenä sanavalintana. En ymmärrä kuitenkaan mikä tekee siitä sen vastakohtaa ammattilaista  huonomman sanan. Amatööri on kuitenkin harrastaja, ei työnharjoittaja. Niin kauan kun ei ansaitse elantoaan ratsastuksella voidaan kutsua tätä amatööriksi. Ihan yhtälailla kun aloittelijat ovat vasta-aloittaneita tai juniorit tietyn ikäryhmän jäseniä. Amatööri on ratsastaja siinä missä edellä mainitutkin. Usein saa lukea foorumilta kuinka blogistit kuvittelevat olevansa ammattilaisia va

Minulla kumpuaa aivan järjettömästi ideoita mitä voisin tänne blogiin kirjoittaa. Tietenkään en saa itsestäni revittyä irti sitä että kirjoittaisin, tunnit loppuu taas päivästä kesken. Olisi Linkkaa Blogisi-postausta, loimituksesta, kisakaudesta, Allin ja minun vuosipäivä lähestyy ja mitähän vielä muuta. Paljon olisi todellakin nyt kirjoitusmielessä ja aivan sormenpäiden tuntumassa, kunhan vain kerään itselleni aikaa toteuttaa nämä. Työ ja harrastus ja niiden välillä tasapainottelu yhdistettynä kirjoitusintoon on itseasiassa tuskastuttavaa. Kumpikaan edellä mainituista ei anna myöden että ehtisin blogia päivittää! Jotain kuitenkin olen saanut aikaan. En suostunut sulkemaan silmiä ennen kuin sain vihdoin ja viimein tehtyä blogin, joka kertoo minusta (tadaa, yllätys) ja työelämästä. Siellä pohditaan aika pitkälti kuljetusalaa naisen näkökulmasta. Minulla kumpuilee sinnekin jo paljon erilaisia postauksia, mutta tuo blogi on kuitenkin vain ja ainoastaan hyvänmielen blogi, mistä en ota

Ken on maassa.. Sairahin? Ei Lehmä kuitenkaan. Vaikka onhan se melkoisen naivia uskoa että ostaa terveen hevosen kliinisellä ostotarkastuksella ja vanhoilla kuvilla joita en ikinä edes katsonutkaan. Eikä minua ole huijattu, olen vain niin korvia myöten rakastunut neiti Lehmään, että taitaa olla se ja sama millainen sairastapaus se olisi. Minulle tullessa sillä oli oikeassa takajalassa imppari. Kliinisessä tutkimuksessa se yritti ensimmäisellä kerralla potkaista eläinlääkäriä taivuttaessa oikeaa takajalkaa (juosten kyllä puhtaan 0-rivin paperiin). Otj on aina ollut heikoin lenkki ja se on aluksi kompuroinut sen kanssa. Ajan ja lihasten myötä se lopetti sen ja tuntui saavan ihme parantumisen. Joo just, mitähän satukirjaa meikä onkaan lukenut. Jäykempi se on aina ollut ja huonommin astunut sen jalan alle, mutta treenillä se on kokoajan parantunut. Onko siis epämääräisen könkkäämisen syy toisen kintereen kinnerpatti , joka on uskottavasti muhinut siellä jo tovin? Vai saiko

Viisi ikuisuudelta tuntuvaa viikkoa siinä meni... Mutta nyt me ollaan täällä taas! Viisi viikkoa. Ei se ole mikään mielettömän pitkä aika, mutta kun on tottunut siihen että tekee hulluna töitä ja ratsastaa 1-3 hevosta päivässä, oli kolmen viikon täys seis aivan tuskaa. Kaksi viikkoa täysin sohvalla, sitten uskalsi vähän tehdä jotain tallissa. Neljännellä viikolla palasin töihin ja nyt on toinen työviikko plakkarissa. Ja sen lisäksi ensimmäinen viikko kun olen päässyt ratsastamaan kunnolla! Hieman jännityksellä tänään lähdettiin maneesille, sillä nyt oli ensimmäinen kerta onnettomuuden jälkeen kun pääsin hyppäämään. Mukana oli tosiaan ainoastaan Pyry, vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti tulla myös Molla. Tammat saivat vapaa päivän ja lähdettiin testaamaan miten jalka kestää. Pakkohan sen on kestää, sillä ensi viikonloppuna on aluekenttäkatsaukset ja ei, en halua enää toistamiseen missata niitä! Alusta asti Pyry tuntui ihanalta. Olen niin kaivannut sen ihanaa yh

Se kuvaa tämän hetken tilannetta. Allin siis. Nämä on niitä päiviä ja hetkiä kun toivoisi että hevonen voisi puhua. Kertoa mikä on ja mihin sattuuko vai sattuuko. Eilen Alli oli taas omituinen. Se on ollut hieman jäykkä nyt ilmojen kylmetyttyä, mutta vetristyy heti kun pääsee kävelemään reippaasti. Liikkuu mielellään ja ei ole eriskummallinen muuten. Paitsi eilen. Oli aivan omituinen, ei ontunut oikein mitään jalkaa, mutta oli täysin epämääräinen liikkuessaan. Ei ollut puhdas muttei myöskään ontunut tai ottanut lyhyempää askelta. Oli vain.. Omituinen. Kyllä sen tietää kun hevonen ei ole normaali. Itkuhan siinä meinasi taas tulla. Kun tietäisi mikä on! Joka toinen kuukausi hevonen on sairaslomalla useamman viikon, sitten palautellaan peruskuntoa, taas sairaslomalle. Koska syynä on kengät, koska haava. Tai sitten tälläinen epämääräisyys. Hakkaan päätä seinään ja yritän keksiä mikä on vikana. Ulkoisia muutoksia on turvoksissa olevat takajalat. Ollaan hoidettu niitä kylmä-

Sellaisia päiviä mitä ei hevillä unohda. Ja silti loppupeleissä hyvin onnistunut! Sunnuntai oli tosiaan kisapäivä meidän hevosilla taas. Itse kävin jo lauantaina tekemässä maastolenkin Allilla - ja ihmeen kaupalla jalka ei edes kiukutellut! Tänään se puolestaan alko kipuilemaan senkin edestä.. No, olen päättänyt kuitenkin mennä marraskuun alussa järjestettävään aluekatsaukseen, joten saa luvan kestää, onhan tässä nyt jo neljä viikkoa maltettu ja katsottu vierestä mahdottoman hienoja hevosia! Mutta nyt sunnuntaihin. Kyllä sitä alkoi aamulla sateessa miettimään mihin tässä on taas ryhdytty.. Pienet kisat ja monta hevosta mukana, kokoajan saatiin juosta laittamaan toista ja kopittamaan toista. Varusteet päälle ja pois. Varsinkin kun hevoset menivät järjestyksessä Molla, Alli, Molla, Pyry. Huh mitä säätämistä! Ja suurin säätäminen tosiaan sen kanssa ettei Pyryä voi jättää yksin koppiin, joten kun Alli lähti, Molla piti laittaa Pyrylle kaveriksi ja kun Alli oli mennyt, piti mol

nams aika käydä ruokapöytään! Minulta pyydettiin muutamaa toivepostausta ja sainkin vision tehdä heti pian ruokintapostauksen. Heti alkuun sanon, että vaikka meillä hevoset ruokitaan näin, muualla takuulla ruokitaan toisin. On niin monia tapoja ja "tapoja" ruokkia hevosia ja meillä on kokeiltu niistä useampaa - ja aina palattu tähän vanhaan mikä on näyttänyt toimivan. Toiseksi ilmoitan heti olevani "vanhanpolven" ruokkija. Annamme sitä mikä tuntuu hyvältä, kuulostelemme ja seuraamme hevosia ja katsomme tarviiko ne jotain lisää tai jotain vähemmän. Miltä karva näyttää, onko hevonen hyvinvoivan oloinen, tarviiko enemmän heinää tai väkirehuja. Ei siis ole tehty tarkkoja ruokintalaskelmia ja analyysejä vaan toimitaan vanhan mallin mukaan. Ja kuten edellisessä kappaleessa kerroin, se on toiminut paremmin kuin hyvin ja hevosia tarkkaillaan jatkuvasti myös ruokinnan suhteen. Mutta nyt sitten itse asiaan, eli mitä meidän hevoset syövät? kuivaheinää En

Henna & Milla Finnderby 2014 Tänään saatte vierailevan kirjoittajan, sunnuntaina kisoissa ratsastavan Hennan, tekstiä tänne blogiin. Halusin saada Hennalta fiiliksiä keskiviikkoisesta ratsastuksesta ja niinpä pääsette tekin mukaan nauttimaan niistä. Oli niin ihana nähdä omien hevosten hyppäävän kunnolla ja en voi kun nostaa Hennalle hattua, kolmen täysin erilaisen hevosen ratsastus ei ole mikään helppo suoritus! Nyt enempää jorisematta, annetaan Hennalle puheenvuoro! Kuka on Henna? Olen siis Henna Kaskinen, 20-vuotias kenttäratsastaja Lounais-Suomesta. Ratsastusta olen harrastanut noin 8 vuotta, ja hevosia omistuksessani on ollut yhteensä neljä. Ensimmäisen kenttäkisastarttini menin vuonna 2010 Niinisalossa, napaten kauniisti hylkäyksen harrasteluokan rataestekokeesta. Eli kisaamisen voisi sanoa alkaneen vuonna 2011 (harrastetta ja tuttaria). Samana vuonna ostin nykyisen ykköshevoseni, jonka kanssa olen nyt muutamassa vuodessa raapinut tieni yhden tähden kenttäluokkii

mutta toivottavasti pian saadaan blogikin takaisin henkiin! Nyt on tosiaan ollut tosi hiljaista blogin puolella. Ei vaan ole mitään kirjoitettavaa, vaikka kovasti haluaisin teille kertoa kuulumisia. Itse olen tallilla lähinnä siivoamassa karsinoita ja katsomassa sivusta kun hevoset lähtevät lenkille. Se jopa alkaa jo hieman ahdistamaan, koska halu hevosen selkään on mielettömän suuri!  Viime viikon keskiviikkona pääsin käymään Pyryn selässä. Tehtiin pieni maastolenkki, mutta leikki loppui lyhyeen kun ravissa alkoi jalka vihlomaan. Oli herra silti niin ihana ja nyt vain pitää malttaa ja odottaa että jalka toipuu.. Kun vain jaksaisi odottaa! Viikonloppuna tein minireissun vaasaan . Kaverini oli menossa sinne puurekan kanssa ja hänellä ei ollut avecia joten lähdin mielelläni mukaan. Nukuttiin hienossa hotellissa, juhlittiin 600 vieraan kanssa (13 eri maasta) syötiin herkullista ruokaa niin ravintolassa kun juhlissa. Niin ja jopa duudsonit kävivät juhlissa väliesiintymässä. Ai

Jaaa, pientä kuulumisraporttia! Aloitetaan kuulumisilla tietenkin! Tänään kävin lääkärissä ja fysioterapiassa, vielä viikko sairaslomalla ja sen jälkeen pääsen taas työkokeiluun! Eli siis tarkoittaa että testataan onko jalka jo ihan ookoo fyysiseen työhön. Fysioterapeutti teippaili hieman jalkaa ja antoi pieniä lihasstimuloiti vinkkejä ja harjoiteltiin kävelemistä. Kyllä, se oli yllättävän vaikeaa, hassua että on onnettomuuden jälkeen kävellyt niin väärin vaikka kuvitteli kävelevänsä niin kuin ennen! Huh, silmiä avaava kokemus! Alli ontui perjantaina ja hälytettiin kengittäjä paikalla kun vasemman takajalan kenkä oli ihan vinksallaan. kengän poiston jälkeen se käveli huomattavasti paremmin ja toivotaan että kun se huomenna saa kengät, on vika ollut vain vanhan kengän huonossa karmassa! Peukut pystyyn! Mutta nyt niihin vastauksiin. Yritin hieman järjestellä näitä kysymyksiä ja lopulta päädyin kolmeen kategoriaan: Suokit, Alli ja muut. Samantapaisia kysymyksiä tuli muuta

Minun on tällä hetkellä jotenkin vaikea järkeistää mitään tekstiä blogiin, joten mietin että nyt olisi hyvä aika pitää pitkästä aikaa kysymyspostaus! Eli jos teillä rakkailla lukijoilla on kysyttävää niin kysykää, koitan vastailla niihin heti sunnuntaina! Kuulumisten kirjoittaminen on tällä hetkellä niin vaikeaa. En ole onnettomuuden jälkeen vieläkään päässyt takaisin hevosen selkään. Inhoan itseäni kun vain syön ja lihon, mutta muutakaan ei oikein pysty tekemään. Tällä viikolla olen jo pystynyt rasittamaan jalkaa ja ajamaan autolla lyhyitä lenkkejä. Toivon että jo viikon päästä olisin satulassa ja työkunnossa, tämä sairastaminen käy psyykkeen päälle! Olen kuitenkin päässyt muutaman kerran kärryilemään luottoponi Mollan kanssa ja se on ollut ihan mukavaa. Tamma on tosin niin virtaisa että kärryillä on välillä epämukavaa. Kokoajan pitää hölkötellä epämääräistä ravia tai sitten pelätä jokaista pusikkoa.. Heti kun olen ratsastuskunnossa, poni saa kurinpalautuksen! Pyry vo