Kisamatkalla

 Niin paljon kuvittelin että on aikaa, niin vähän sitä enää oli. Suunnitelmien muutos ja Lurppa lähti jo eilen pois. Oma kultainen pikku luppakorvani. En oikestaan ole itkenyt ollenkaan, olen asialle turta. Kävin Lurpan kanssa maastossa lauantaiaamulla. Ihan kävelin hiekkatien päästä päähän, maasta käsin. Tuttuun tapaansa se kiskoi ruohotupsuille, töni välillä, nautti. Niin nautin minäkin. Niin täydellinen hevonen. Muistan kun ostin Lurpan. Se oli karvainen, lihakseton mutta raamikas hieno hevonen. Se oli epävarma, ei tiennyt miten suhtautua ihmiseen. En uskaltanut ensimmäiseen 2 kk mennä karsinaan ilman raippaa. Se hyökkäsi, potki, puri.. Teki kaikkensa että menisin pois. Mutta ratsastaessa se oli unelma. Hieno ja raamikas, alusta alkaen. Muistan kun Tiinan tallityöntekijä Maikku sanoi, kun olin Lurpan omistanut 2 päivää, miten yhteensopiva ja täydellisen näköinen pari me olemme. Tiesin sen, tunsin jo silloin miten kuuluimme yhteen. Ja ei mennyt pitkää aikaa, pian Lurppa alkoi ...

 HOX! Erittäin pitkä postaus sisältäen paljon kaikenlaista rompetta!   EI TARVITSE LUKEA JOS EI KIINNOSTA! ;)   Tosiaan, vihdoin ja viimein sain aikaan kuvattua kaikki tarvittava! Eihän siihen mennytkään aikaan kun joku tunnin verran ja voin sanoa että minun tuli HIKI! se hiki kyllä johtui tuosta ulkona olevasta erittäin painostavasta ilmasta, mutta no, hiki kuitenkin. Aluksi suunnitelmassa oli kuvata vain ja ainoastaan huovat ja suojat, mutta siinä sitten samalla tuli kuvailtua vähän uutta satulahuonetta, vanhaa satulahuonetta rojuineen, satulakaappia ja muuuta tuollaista pientä. Nyt on siis luvassa paljon kuvia ja seputusta, joten lukekaa ja kertokaa kiinnostiko edes hitustakaan nähdä meidän varastoja ;) Aloittaa voidaan vaikka siitä mistä itsekin aloitin, eli pyykkivuoresta löytyvistä huovista.. Pyykkivuoren kätköistä.. Tosiaan tässä pyykistä kaivetut huovat. En ole edes ihan 100-prosenttisen varma onko tuossa kaikki, niiden miljoonan loimen alla voi tietenkin o...

Niin, täällä se elämä jatkuu. Haluan kiittää jokaista, aivan jokaista joka on lähettänyt minulle voimia. Ne on tarpeeseen. Kiitän koko sydämestäni teitä, ketkä ovat joskus tämän saman kokeneet ja jaksavat kannustaa jatkamaan, suuret kiitokset! Elämä kuitenkin jatkuu, tiedän, ottaa vain koville ja on kovin turhauttavaa jaksaa jatkaa sitä arkea. Töissä käynti on oikeastaan melko helppoa, ajatukset muualla. Tallihommat on rakaimpia, varsinkin silloin kun ajattelee jo viikkoa eteenpäin. Ensi viikon maanantaina Lurppa lähtee, olen valmistautunut, mutta tiedän etten pysy näin vahvana loppuun asti. No, niinkuin sanoin arki jatkuu. Kenttäkilpailut ensi viikon tiistaina (joten keskittyminen uskottavasti -100) joten kävin tuossa tiistaina pomppimassa Pyryn kanssa hieman maastoesteitä Piken katseen alla. Oli ihana kuulla kun Pike tiesi mitä maastossa tulee olemaan, joten on miltein turvallisin mielin voinut sen asian tiimoista nukkua. Valmennus itsenään meni kivasti, itse sohlasin muutamamia läh...

Rakkaus on ja pysyy, aina! Lurpan viimeinen viikko on käynnistynyt, yritän kaiken ottaa tästä irti.. Mutta samalla tuntuu kauhealta. Tiedän päätökseni olevan oikea, en halua sen enää kärsivän. Itken harjatessa, töissä, kotona, nähdessäni sen, lukiessa siitä, nähdessäni videon. Nyt olen vahva, vielä on viikko nauttia kullasta. Sen jälkeen tiedän että vaikka se ei ole vierelläni, se on aina sydämessäni ja katselee minua pilvien reunalta. Raskasta luopua maailman tärkeimmästä, mutta helpottaa tietää ettei se joudu enää kärsimään. Tosiaan, eihän kukaan edes tiedä mitä on tapahtunut. Taino, tiedätte että Lurpalla on jotain jalassa ja että käytiin klinikalla. Klinikalla ultrassa etujalassa 30% hankkarivamma, takajalassa jännetupin tulehdus, ennusteeksi saatiin, että ehkä vuoden päästä kestää köpöttelykäyttöä. Ja itkin. Kyyneleet vain alkoi valumaan, olimme jo kotona tehneet päätöksen ettei sitä enää aleta korjailemaan. Edessä olisi taas ollut kymmenet klinikkakäynnit, takajalan piikitystä ...

No ompahan ainakin nyt sitten käyty myös koulukisoissa.. Tiistai illalla talliin tuli Terhin Knabe-poni, joka meni Merjalla vaativan ja aamutuimaan sitten mentiin hepat laittamaan kuntoon ja eikun menoksi! Pyryn harjan päätin sitten letittää ranskalaiselle, niin koko pitkän letin kuin etutukankin. Matka sujui sulavasti ja kisapaikalla sitten äiti kipitteli puffan puolelle ja me sitten Terhin kanssa laiteltiin Pyry kuntoon. Itse starttasin klo 9.42, joten heti luokan alettua pääsin verkkaamaan. Otin verkassa paljon ympyröitä ja siirtymisiä. En jaksanut enkä oikeastaan viitsinyt alkaa kituuttamaan Pyryä kun tiedän sen hermostuvan heti jos alkaa kummoisempia pyytämään. Ongelmana tänään oli selvästi se, ettei herra malttanut seistä vaan olisi vain halunnut mennä. Onhan se jotenkin positiivistä että löytyy enempi sitä kaasua jo eikä pelkästään jarrua! Nyt vaan pitää saada koko energia suunnattua oikeaan paikkaan! Radalla.. No olihan se ihan ookoo ensimmäiseksi kouluradaksi aluetasolla. Hie...

Aloitetaan paremmilla uutisilla! Tosiaan tänään Terhi oli Mollalla hieman maastopomppimassa ennen Merjan kisoja. Oikeastaan menipä vielä tosi hyvin! Aluksi oli hieman totuttelemista, mutta pian alkoi hypyt sujumaan tooosi kivasti ja  Molla innostui taas. On se hieno tamma! Nyt tästä on sitten hyvä lähteä kohti Merjan tallin Aluekoulukilpailuita. Lähtölistatkin on ilmestynyt ja on kiva huomata lähtevänsä Pyrden kanssa seitsemäntenä, IIK! Ei mene kisat hyvin ei ;) Molla ja Terhi taas lähtevät luokan loppupäässä, numerolla 32, joten hyvin ehdin kuvaamaan! Ja meidän rata ratsastetaan kentällä, jipii! No, saapi sitten nähdä miten menee, toivottavasti edes hyväksytty suoritus tulee! Luokkana on siis KN Special, joka on itselle aina ollut jotenkin vastenmielinen. Unohdan aina sen toisen laukan noston ja aina sen toisen loivan kiemuran! Nyt vain rataa opettelemaan, hori oppia.. Mutta sen enempää tästä jaarittelematta, kuvia Mollasta ja Terhistä olkaa hyvä! Jaaaa, sitten niihin jal...