Kisamatkalla

Siitä taisi Mikon valmennus olla tällä kertaa tehty! ehkä se luuli olevansa sirkuksessa, ainakin meno oli sellaista.. Perjantailta ei ole materiaalia, mutta tehtiin paljon tähän päivään valmistelevia tehtäviä, kaarevaa sarjaa, kahta pientä jumppaa ja vesimattoa. Molemmat hevoset oli eilen ihan mahtavia, Alli hyppäsi tosi hyvin ja tasaisesti ja Pyry oli yhtä loistava kun ennenkin. Molemmat oli melko kuumia ja herkkiä, mutta kaikki meni suunnitelmien mukaan ja innoissani odotin lauantain tunteja!  Launtaina otettiin sitten tabletti mukaan ja saatiin videota. Aloitin klo 8 tunnilla Pyryn kanssa ja se oli aivan järjettömän ihana! Se oli jotenkin tosi "kuumana", Mikkokin tokaisi että sepä käy kuumana! Silti kaikki oli ihanan helppoa ja se on kyllä ihan mahti heppa, ei mitään valitettavaa. Jumppasarjalla hypättiin joka kerta hieman sivuun, mutta loppua kohden sain sitäkin suoremmaksi. Kaikki tiukat käännökset oli kuitenkin tosi helppoja ja Mikolta tuli taas paljon ke...

Lehmäheppa joutui nyt hieman tehokkaammalle kuurille.. Miksi niin tuskainen ilme? Bloggeri teki jotain täystuhoa näille muutenkin huonolaatuisille kuville, joten annetaa armoa! Miksi noin tuskainen ilme? Koska vaivun ihan vain epätoivoon kun en osaa pientä lehmääni ratsastaa! Olen itselleni melko armoton, heti pitäisi mennä piffi ja paffi vaikka olen nyt kaksi kertaa vasta kunnolla päässyt ratsastamaan. Joka kerralla opin uutta ja pystyn testailemaan rajoja kun myös vaatimaan enemmän. Mutta kun en osaa! Pitäisi - mukamas - heti osata ja saada se kulkemaan vähintään vaikein Helppo A-ohjelma 65% arvoisesti. No ei mitään, siihen on matkaa ja paljon. Eilen käytiin koko kolmen koplan kanssa maneesilla ja ratsastin aivan ihanan Pyryn ja humputtelin perusteellisemmin Allin kanssa. Hakemista se on edelleen ja tulee olemaan varmaan muutaman viikon jos ei kuukauden. Ravissa tamma liikkuu kyllä kivasti ja laukkaa pystyy säätelemään, mutta vaatia en oikein mitään uskalla. Tänään...

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

Kohta päästään jo kotimatkalle kera tuliaisen lisää kun päästään kotiin!

Torstain iltahuveina hieman pom-pom-pomppimista! Nyt on luvassa kaikkien aikojen nopein pikapostaus, koska olen myöhässä ja paljon. Pitäisi olla jo viikonlopun Oulu-reissuvaatteet pakattuna juoksemassa autolle ja kaahaamassa Ypäjälle klippaamaan poni. Eilen ehdin onneksi ennen iltahyppäämistä klippaamaan nopeasti Pyryn ja koska meni myöhään suosiolla jätin ponin tälle päivälle. Jos klipperi vaan vielä kestää, alkaa ne terät jo olemaan tosi huonot.. Se miksi klippasin juuri nyt on sen takia koska kun ollaan koko viikonloppu pois, on hoitaja-Pilvin helpompi loimittaa ratsastuksen jälkeen hepat ja ei tarvitse pelätä että ne ainakaan märkyyden takia paleltuu! Heinähöyrytin on huippu, yritän vielä ehtiä ennen lähtöä kirjoittamaan - tai autossa, ihan miten vaan - ruokintapostauksen missä avaan vähän tuota höyrytintäkin ;) Mutta nyt eiliseen iltaan. Koko päivä meni oikeastaan kaupungilla, hain lisää tasomestaruus sponsorointi juttuja ja huh, nyt kyllä riittää! Arvatkaa mitä kanga...

Senni on tainnut tyystin seota päivistä.. Eikä tuo sininen möhkälekkään avaa oikein joulun salaisuutta.. Paras mieli tulee aina kun ostaa mieleisen lahjan! Tänään käytiin sitten hakemassa äidin joululahja, minkä olin ostanut yllätyksenä. Ja mikä se on? Se on heinähöyrytin ! Nyt loppuu se heinän lilluttaminen vedessä ja tarjolla on ihanan tuoretta, hyvän tuoksuista ja maukasta höyryheinää. Ja hevoset kiittävät :) Itse en osaa niin hyvin selitää heinähöyryttimen ominaisuuksia, mutta kaikki kiinnostuneet kipaisevat lukemaan tänne siitä lisää! Äiti näki viime kesänä muistaakseni Finnderbyssä tämän vielä suomessa melko tuoreen höyryttimen. Ja oli siihen niin rakastunut, mutta suolaisen hinnan takia ei pystynyt sitä ostamaan. Molla on varsinkin todella herkkä jo pienelle pölähdykselle, joten olemme joutuneet uppokastelemaan heiniä jo tovin. Heinä on muuten todella hyvää ja ravinteikasta, mutta isoissa paaleissa on aina hieman se huono puoli että pääsee hieman pölyä varastoin...

Hei hei Pikku-Öhmö ja hellurei Humppa! Yksi taival päättyi ja toinen alkoi. Tänään Kari oli jäänyt vapaapäivälle oikein sitä varten että päästiin hakemaan minun uunituore (lue: siistikuntoinen käytetty -08 vuoden *hehkutus*) hevoskuljetustrailerini. Innosta soikeana lähdettiin heti aamutuimaan aamiaisen jälkeen Tarvasjoelle hakemaan Pikku-Öhmöä lepo paikastaan. Pienen apuvirran kanssa puolivuotta seissyt urhea kuorma-auto lähti käyntiin ja ehdin siinä jo kostuttaa silmiäni ja rukoilla porukoita et korjataan sittenkin tuo upea luomus. Voi, nyt huokaisen helpotuksesta kun eivät suostuneet! Mennä pöristeltiin kotiin ja kotona avattiin takalaita, muttei autoa ihan varmuuden vuoksi sammutettu. Sopanhan se auto keitti ja kun siivouksen jälkeen oli aika pistää luukku kiinni, ei noussut 2 senttiä enempää maasta. Tuollaista hydrauliikalla toimivaa monen sadan perälautaa ei käsin nosteta, joten alettiin tutkimaan mikä hitto siinä on vialla. Lisättiin öljyä, koitettiin kaikkea ja ei, ei ...

mistä on sairasloman aikainen maanantai tehty? Kirpakasta aamusta aamutallin merkeissä Koirien kanssa sisällä röhnöttämisestä Hevosten hoitamisesta ja ruokkimisesta Tallin siivoamisesta kunnes joku itki kylmyydestä Kaikkien kieltojen ja määräysten rikkomisesta nousemalla korvien omistajan selkään Siitä on sairasloma-maanantait tehty! Miten sinun maanantaisi sujui?

kun se tulee päähän, se pitää jakaa heti! "Maastoesteet ovat kuin talviautoilu;  pitää kunnioittaa,  mutta ei saa pelätä" Kiehtovinta maastoesteillä ja kenttäratsastuksessa on juuri se kolme osakilpailun tuoma jännitys. Pitää olla taitava kaikessa ja lisäksi vielä peloton. Mikään uhkarohkea ei saa eikä pidä olla, vaan maastoesteitä tulee kunnioittaa jo niiden ollessa hajoamattomia. Kunnioittaa, muttei pelätä. Pelko ohjaa mieltä, mutta kunnioitus ajaa asiaa. Kerro sinäkin oma mietteesi ratsastuskseen, lajista riippumatta? 

harrasteesta aina avoimeen helppoon Kun aloitin kenttäratsastuksen, jo harrasteen esteet olivat mielestäni tarpeeksi jännittäviä. Kun muutaman vuoden oli hypännyt tukkeja tukin perään, alkoi tutustumisluokan esteet jo huutelemaan. Tutustumisluokassa yleensä tulee jo hieman tehtäviä, linjoja ja helppoja vesitehtäviä. Suuri muutos  oli kuitenkin hypätä avointa helppoa! Siellä sai jo miettiä miten mikäkin linja ja lähestyminen tullaan, oli tehtäviä ja haastetta. Niinpä päätin nyt puhua hieman siitä mikä on meille tuottanut ongelmia ja missä taas me olemme olleet luonnostaan jo hyviä - jos näin voi siis sanoa.  Harrastetasolla on vielä todella vähän eri elementtisiä esteitä. Siellä pääasiassa esteet ovat tukkeja tai helppoja nousuesteitä. Niinisalossa on kuitenkin harrasteessa mm. tynnyrit, jotka tuottavat helposti ongelmia jo värinsä puolesta, mutta myös silloin jos kivi osuu siihen. Jokainen tietää millaisen kolahduksen metallli pitää kun kivi osuus siihen? Meillä ei ...

Vuodesta äks vuoteen ääretön? © Hanna Kenttä Minulla oli kehitteillä postaus tavoitteista, treenistä talveksi, hauskoja kuvia ja muuta mukavaa. Miettiessäni tavoitteita, palasin ajassa taakse päin, tutkimaan sitä mihin olen päässyt ja missä ajassa. Hevosen omistaminen - tai ylläpitäminen - ei ole ollut minulle aina itsestään selvyyttä ja siksi minusta tuntuu että olen todella onnekas saadessani näin hienon mahdollisuuden. Minulla on mielettömän ahkera äiti, joka ei ole - ja tuskin ikinä enää tuleekaan olemaan enää niin hyvässä voimassa mitä ennen on ollut - niin hyvissä voimissa kuin ennen, mielettömän aktiivinen isäpuoli, joka väittää ettei välitä vaikka oikeasti välittää enemmän kuin ketään ja mielettömän ihana hevosen omistaja, joka on antanut minulle mahdollisuuden päästä sinne missä nyt olen. Joskus minusta tuntuu että petän kaikki nämä ihanat ihmiset tekemällä päätöksiä jotka hidastavat menestymistä tai kehittymistä. Joskus minun on pakko tehdä enemmän töistä saadaks...

Aikaisempi Hippola-postaus sai osan miettimään, mikä tämä juttu oikein on. Nyt voimme hieman jo paljastaa mistä on kyse; - Hippola aukeaa virallisesti marraskuun lopussa. - Hippola on blogiportaali, mihin kuuluu tällä hetkellä 9 blogia. Videolla näkyy kaikki bloggaajat ja osa niistä on jo virallisesti julkistettu: Heidin Nelivedot , Puoliverinen Prinssi , Sophia Backlund ja Suomitäykkärin matkassa . Tiedätkö jo ketkä kaikki ovat mukana? - Blogien lisäksi Hippolassa on laadukasta hevosiin ja ratsastukseen liittyvää sisältöä. - Hippolaa voi seurata facebookissa , instagramissa ja youtubessa . Olen aivain innoissani kun minua kysyttiin tähän mukaan! On hienoa saada jotain uutta hevos- ja blogirintamalle ja ennenkaikkea päästä tutustumaan meidän mielettömän hyvää porukkaan. Mitään suuria muutoksia blogin suhteen ei tule tapahtumaan, pysymme aktiivisesti paikoillamme bloggerissa ja elämä suomenhevosten kanssa jatkuu normaaliin tapaan. Innolla odotan jo Hippolan au...

yhteenveto kilpailukaudesta 2013 Lapinlahti -13, kansallinen helppo Yhteenveto  kaudesta 2013 on melko lyhyt. Meillä oli todella hajanainen kausi ja vuoroin hevonen ja kuski kykenemättömiä osallistumaan kisoihin. Aivan liikaa jäi kisoja välistä, mutta paljon me kaudella saavutettiin. Olen tähän lyhyeen kauteen niin tyytyväinen kun siihen voi olla, jos sitten ensi kausi olisi menestystä varten! Viime vuonna kirjoitin tavoitteet tälläisiksi: "Kauden 2013 tavoitteena on jatkaa kenttäratsastuksessa. Talvi treenataan koulua että saadaan tasaisemmaksi suoritukset. Tarkoitus on aloittaa Niinisalosta (tai mahdollisesti hallikenttäkisoista alkuvuonna, jää nähtäväksi) Sh Helposta ja edetä järjestelmällisesti niin, että loppukaudesta osallistutaan Suokkien Kenttä-SM. Väliin olisi siis tarkoitus laittaa ainakin muutama avoin helppo, jos vain suunnitelmat rullaavat. Esteillä jatketaan nousujohdannetta. Metri tasaisemmaksi ja jos hyvin menee, ensi kaudella aloitetaan kesällä hyppä...

Janni ja mr PP treenailemassa 12. marraskuuta Koska nyt on tosiaan se tilanne etten uskalla riskeerata enää seuraavia hehkutuksen aiheita, yritän pitää matalaa profiilia ja olla rasittamatta tikkejä päässäni. Peruin siis niin estevalmennuksen kuin koulukisat ja eiliset hyppelöt siirsin Jannin estetunniksi. Eihän tasomestaruuksiinkaan ole enää paljon aikaa, joten oli ehkä ihan hyvä ottaa tähän väliin muutamat hypyt! Emme raahanneet mitään mieletöntä määrää esteitä ja minäkin lopulta kannoin puomeja kielloista huolimatta - ja kaduin syvästi jälkeen päin kun kipu oli aivan järjetön! - kun lopulta saimme muutaman hassun tehtävän maneesiin. Yksi porttieste, kaareva linja ja kolmoissarja saivat tällä kertaa kelvata meille. Halusin kuitenkin hieman tehdä haastavempiakin tehtäviä, viimeksi kuin hyppääminen oli lähinnä "este siellä, este täällä" -mentaliteetilla. Pyryn hyppytauko näkyi selkeästi ylimääräisenä intona, mutta pitää kehaista miten hyvin tällä kertaa meni! Pikku h...

vai onko siihen lopulta ikinä valmis? Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä. Varustin Pyryn rauhassa ja pistin päähäni vanhan, mutta hyvin palvelleen kotikypäräni. Nousin penkiltä selkään ja lähdettiin tallustamaan hiekkatietä pitkin. Aurinko paistoi ja ilmassa oli kirpakan yön jälkeistä tuntua. Tiet olivat sopivan pehmeät ja hevonen tuntui reippaalta. Oli yksi niistä päivistä joiden vuoksi halusin hevosenomistajaksi. Milloin on valmis omaan hevoseen?  Itse olin 11 vuotias kuin sain ensimmäisen oman hevoseni, Mollan. Olin tasoltani tasokas Helppo Ö ja rakastin maastoilua ja kovaa laukkaamista. Hyppääminen oli kivaa mutta kouluratsastus aika tylsää, koska siinä ei ikinä saanut ruusuketta kisoista. Äitini oli harrastanut hevosia koko ikänsä, joten en ollut yksin vaan minulla oli samaa lajia harrastava vanhempiosapuoli. Tiesin mikä on ähky ja hevoset syövät heinää ja kauraa. Opin hevosenomistajuutta vuosien varrella, en ollut valmistautunut siihen mitenkään. Moni ajatt...