Kisamatkalla

kiitos Biofarm tuesta kisamatkalla-cupissa! "Biofarm Oy:n toiminta-ajatus on kehittää ja valmistaa yksin ja yhdessä yhteistyöyritysten kanssa tuotteita, jotka ylläpitävät ja parantavat eläinten hyvinvointia, terveyttä ja elinympäristöä. Valmistamme, valmistutamme ja maahantuomme erikoisrehuja, täysrehuja, hoitotuotteita sekä eläinlääkkeitä." Lupaan että näitä sponssipostauksia tulee vähemmän kunhan pääsen tästä alkuinnostuksestani! Ilokseni voin ilmoittaa että lauantaina koittaa Kisamatkalla-cupin ensimmäinen osakilpailu! Nyt kuitenkin päästään tutustumaan tämän päivän ilonaiheeseen kahteenkin otteeseen, mistä ensimmäinen on sponsoripainoitteista ja toinen liittyykin meidän pieneen Lehmä heppaan.  Me olemme syöttäneet Black Horsen rehuja jo yli 7 vuotta. Molla on siis ehdottomasti syönyt näistä pisimpään. Ennen BH:hon siirtymistä Molla soi Racing-rehuja, mutta sai niistä ikäviä allergisia oireita. Siirryimme syöttämään Black Horsen Balancea ja sitä ovat kaikki ...

Ja näin jatkui huippuvalmennus Sepon johdolla! Eilen oli tosiaan vielä toinen päivä Sepon maastoestevalmennuksia. Pyry oli hyvässä vireessä ja se tuntui alusta asti hyvältä. Olin itse yrittänyt tsempata itseäni vieläkin paremmaksi, yrittää vain miettiä, että jalat lähellä, tuntuma ja käsi rentona. Seppo sanoikin niin hyvin: kaikki mitä tekee, vaikkei niin haluaisi, vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti taaksepäin. Eli vähemmän onkin oikeasti enemmän! Aloitettiin tekemällä muutaman kerran banketti ylös-alas-alas, ihan ravissa. Pyry oli kuin tulisilla hiilillä, mutta malttoi kuitenkin tehdä hyviä hyppyjä alas. Sain hieman kommenttia siitä, että minun pitäisi alashypyssä päästää hevosta pidemmälle kaulalle. Kun muistin joustaa enemmän kädestä, pääsin itsekin ns. liikkeen taakse ja tasapaino pysyi paljon paremmin molemmilla. Banketin jälkeen tultiin verkkana vielä pieni tukkiokseri kaksi kertaa. Tässä tuli toinen huomautus siiitä, että hevonen saisi kulkea yleisestikin pidemmäl...

vihdosta viimeinen kunnon maastoestehyppelyä! Olin niin onnellinen kun sain kuulla että mahdun Hämeen aluevalmennusryhmään, joita Seppo Laine vetää. Olen pitkään yrittänyt etsiä taas Sepolta sopivaa ryhmää ja oli oikeasti onni että pääsin nyt mukaan ja pitkästä aikaa Sepon silmien alle. Aivan huikea valmentaja ja heti monen monta palasta korjaantui, jo pelkästään sillä että kuski lyhensi jalustimia pari reikää! Koska valmennuksesta on taas videota, en hirveän pitkästi selosta. Kuitenkin tehtiin itsenäinen verkka ja Pyryssä oli virtaa kuin pienessä kylässä. Välillä se oli turhan hätäinen ja katosi tuntumalta, mutta pääasiallisesti sain sen hyvin pohkeen ja ohjan väliin. Aloitettiin hypyt pienillä tukeilla kumpareilla ja ihan pienellä tukkiokserilla. Näitä mentäessä Seppo sanoi heti että reikä lyhyemmäksi jalustimista. Seuraavan tehtävän jälkeen pistettiin vielä toinen ;) Pyry tuntui todella varmalta ja tekikin tosi hyviä hyppyjä sitten kun tuntuma oli tasainen ja rytmi ...

onko se vain yksi roska muiden joukossa? Jos joku ei vielä ole tiennyt, itse rakastan kuollakseni ruusukkeita. Vuosia sitten saatoin havahtua selaamasta ruusukefirmojen sivuja. Vertailin jo pienenä eri paikoista saatuja ruusukkeita ja muodostin itselleni käsityksen siitä mikä on mielestäni hieno ruusuke.  Minulle ruusuke on palkinto hyvästä suorituksesta. On ihana muistella jotain kilpailua mistä on ruusukkeen saanut. Itse olen ratsastuksessa sillä tasolla ettei minulle ole itsestään selvyys saada rusettia matkaan (johtuuko se sitten siitä että kisaan meille liian vaativissa luokissa.. en tiedä). Sen takia arvostan jokaista voittamaani ruusuketta ja olenkin keräämässä niistä taulua seinälle.  On ruusukkeita ja palkintoja joiden ansiosta joku paikka on jäänyt positiivisessa mielessä mieleen. Tällä hetkellä olen saanut mieleenpainuvimmat ruusukkeet Kivitallin seurakilpailuista. Värit niissä olivat "mitä sattui", mutta ne olivat kertakaikkiaan kauniita. Toinen m...

Este- ja koulutreeniä hiki hatussa! Tajuttiin tuossa Petran kanssa että Niinisalon kenttäkilpailut lähestyvät uhkaavasti ja treenikerrat ovat uhkaavasti vähentyneet. Aina on tullut jommalle kummalle jotain estettä. Nyt kuitenkin päätettiin että pitää yrittää saada sopimaan ja lopulta päädyttiinkin lauantaina pitämään estetreeniä ja pienen pohtimisen jälkeen myös sunnuntaina treenattiin kouluratsastuksen merkeissä.  Lauantaina suunnattiin illan puolella keskustaan ja ponikentälle, mihin oli jo onneksi tullut esteet. Minun piti itseasiassa osallistua Spring Showhun, mutta unohdin ilmoittautua, joten päätettiin että otetaan mielummin estetreenit. Se osoittautuikin oikeasri hyväksi vaihtoehdoksi, vaikkei kaikki mennyt ihan täydellisesti. Puhelimeni sekoili ja meillä meni Petran kanssa hieman homma sekaisin kun minun olisi pitänyt ilmoittaa koska ollaan siellä ja en ollut viestiä saanut jaja.. Mutta verkkailun jälkeen soitin ja kyselin missä mentiin ja nopeasti Petra pa...

Tuskastuttavaa pohtimista siitä mikä on sopiva määrä sponsorointia.. Ja mukana tietenkin mainosta, kutsu löytyy kipasta, ei kun osallistumaan! Huh, ensimmäinen osakilpailu lähestyy ja itseä jännittää jo se kovin! Suurimmat kysymykset soivat päässä: mitä jos kukaan ei osallistu? Mitä jos minun kaikki vaiva menee hukkaan? Uskon - ja toivon - että saadaan kuitenkin edes se kolme ratsukkoa palkittua loppukilpailuissa ja voin vaan sanoa että sitä odotan innoissani! Tänään taas hukuttauduin netin ihmeelliseen maailmaan tutkimaan kaikkea mitä voisin sponsorina hommata. Olen sellainen ihminen, että kun jotain alotan, teen sen vähintäänkin hyvin, mutta yleensä vedän sen yli, korkealta ja kovaa. Tänään siis selatessani pokaalivalikoimia useiden eri tukkujen sivuilla, aloin miettimään missä vaiheessa minun pitää piirtää stoppi tähän minun paperiini? Aloitin tämän sponsoroinnin aika pienesti, tai niin ainakin kuvittelin. Kaikki lähti halusta saada aikaan hyvä mieli ja voin myös ...

Sen piti olla asiaa mutta se olikin... Ei siitä kauaakaan ole kun minulta pyydettiin postausta siitä miten Pyryä letitetään. Mielestäni tämä oli hauska idea ja päätin toteuttaa sen videolla. Sen piti olla oikeasti järkevä ja jopa opettavainen video mutta kuinka kävikään! Ei minusta mitään järkevää saa, vaan hekottelin omia aikojani, äiti kuvasi metsää tai käteni olivat kauniin tuotoksen edessä! Eli toisin sanoen, se on video täyttä minua! Alun perin piti tehdä tosiaan kaksi lettiä (kisa- ja kotiletti) mutta koska onnistuin kisaletin kanssa paremmin kuin edes kisoihin onnistun, päätin antaa sen kerrankin jäädä kauniimmaksi kotiletiksi. Videota piti muokata fiksummaksi, mutta koska videonkäsittelyohjelmani ei ollut kanssani yhteistyössä, joudutte katsomaan tälläisenä raakaversiona. Vuonna 2011 kerroin teille myös miten Pyrylle aikoinaan tehtiin verkkoletti, sen postauksen voitte käydä lukemassa täältä ! Nyt kuitenkaan ei enempää höpötyksiä, vaan videosta nauttimaan, olkaa ...

vaikka sitä luulisi ensimmäisestä kerrasta oppivan, eipä se aina menekkään niin! Ja nyt puhutaan siis kisapostauksesta ja viime viikonlopun kilpailuista Raisiossa. Näin lyhyesti ja ytimekkäästi olen tosi tyytyväinen kisapäivään ja ennen kaikkea hevosiin, kyllä minulla vain sattuu olemaan rehelliset ja luotettavat tapaukset tallissa! Jossain määrin myös kuski onnistui tavoitteissaan, mutta toisella kierroksella (molempien hevosten kanssa!!) kuski onnistui kämmimään oikein lahjakkaasti. Mutta sitähän tämä kilpaileminen on; jännittämistä sen suhteen osaako tänään ratsastaa vai ei! on siinä kyllä kaunis tamma! Kuva © Iina Ajosenpää /  http://iinajo.kuvat.fi/ Olin onneksi ollut sen verran fiksu että vaikka lauantaina heräsin "pikku päikkäreiltä" vasta puoli yhdeksän aikaan, tein kaikki valmiiksi sunnuntain kisoihin. Pesin varusteet, puunasin hepat ja pakkasin tavarat valmiiksi. Äitikin tuli onneksi jossain vaiheessa auttamaan ja pääsin yöllä vielä saunassakin pyörähtäm...

Kävimpä tänään tuossa lääkärissä, kyllä ihan muiden syiden takia kun naksuvat ja särkevät ranteet. Samalla sitten kerroin ranteiden omasta näkemyksestä ratin käännössä ja niinhän se sitten menikin.. Molemmat ranteet tulehtunut. Nyt vedetään buranaa ja toivotaan että tulehdus lähtisi jo pelkästään sillä, ensi viikolla sitten uudestaan jos ei kivut häviä. No, mielummin omat ranteet kuin hevosten jalat ;)

Aina viime sunnuntaille saakkka! HUH, mulla on niin hullu viikko takana ettette uskokaan! Maanantaina piti alkaa aamuvuoro ja hyvissä ajoin töihin poljinkin ennen kuutta, ihan vain kuullakseni että ajankin yötä myös tämän (lue: viime) viikon. Eipä siinä mitään, se sopi minulle oikein mainiosti. Olin vain unohtanut että asiakkaalla oli markkinaviikot ja tavaraa oli ihan mielettömästi, jos ei meille niin Tampereelle mitä kautta sitten jouduin välillä heittämään lenkin. Perjantaista Lauantaihin menikin aikamoisessa sumussa kun en ehtinyt ennen valmennusta yhtään nukkumaan.. Kisoissakin käytiin tänään ja siitä tulossa omaa postausta kun saan kuvia, sillä hovikuvaajani ei päässyt töiden takia paikalle. Mutta ennen sitä, nyt hypätään vielä taaemmas ja viime sunnuntaille asti! Viime sunnuntaina tehtiin kahta asiaa pitkästä aikaa: ratsastin ponilla ja sen lisäksi vielä mentiin maastoesteitä kaikilla hevosilla! Ihan putkeen ei kokonaan mennyt, hienosti kaikki tehtävät mitä eteen pi...