Kisamatkalla

Lauantaidraama jatkui vielä sunnuntaille.. Kaikki postauksen kuvat kuvannut Anna Savolainen, kiitos! (poislukien muutama ig-kuva!) Kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin, lauantai oli oikea draamaa täynnä. Sekä Pyry että Alli polkaisivat vasemman etukengän pois tarhassa riehuessaan. Minulla oli vaihtoehto sitkutella niiden kanssa maanantaille ja viedä pajalle, mutta halusin tosissani kisoihin ja Alli ei kestä oikein tuota kengättömyyttä. Niinpä sain kengittäjä (kiitos hurjasti!) paikalle lyömään kengät. Molemmille saatiin niukin naukin kengät ja pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Nyt oli huolet ohi! Sunnuntaina kiipesin sängystä hieman kuuden jälkeen ruokkimaan hevoset ja vein ne aamuheinille pihalle. Siivosin sen jälkeen karsinat ja menin vielä hetkeksi torkkumaan. Puolisen tuntia torkutettuani itseäni raahauduin aamiaiselle ja laittamaan hiuksia ja meikkaamaan. Kyllä, halusin ottaa tämän todellakin tosissani, vaikka pieniin kisoihin oltiin menossa. Viritin itseni tä...

Huh, mitä draamaa! Tää päivä on kyllä ollut sellaista ylä- ja alamäkeä. Aamulla heräsin vähän myöhässä, mutta kiiruhdin tekemään aamutallin. Aamiaisen ja hetken koneella viettämisen jälkeen oli tarkoitus lähteä liikuttamaan Pyryä ja meninkin tarhaan. Tammat nätisti tulivat rapsuteltaviksi, mutta Pyry meni heti karkuun. Se jotenkin nyt taas pelleilee ja ei vaan anna kiinni. No, sitten se villiinnytti tammatkin ja kohta ne vetivät kauheaa pierupukkilaukkaa ympäri tarhan. Hetken tilanne vaikutti huvittavalta, mutta kohta vauhti alkoi käymään jo turhan vauhdikkaaksi ja jarrutukset alkoi menemään turhan vaarallisen näköiseksi. Kerran Pyry ja Molla meinasivat juosta toisiaan päin ja Alli alkoi villiintymään ja potkimaan toisia kohti. Menin suosiolla hakemaan tallista porkkanoita ja näin vain kuinka meidän kiltti Molla-poni siellä pomppi kahdella jalalla, useamman kerran!! Vielä porkkanoidenkin kanssa tallista palatessani hepat mennä riehuivat tarhassa. Kohta kun ne huomasi minun mu...

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :) Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan. Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

sileän työskentely, perusratsastus, tuuppailu.. Kyllä minä pidän kouluratsastuksesta. En tiedä, voiko omaa ratsastustani kutsua kouluratsastukseksi, mutta olen vaikka siinäkin amatööri-kouluratsastaja. Tykkään käydä kisoissa ja joskus kun oikein hyvin tuntuu menevän harkitsen tosissani vaihtavani jopa lajia. Kunnes realiteetit ja kylmä fakta iskevät minut rajusti maan pinnalle. Että minusta tosissaan olisi kouluratsastajaksi, minun täytyisi nähdä vielä enemmän vaivaa. Ei sillä ettenkö jo nyt näkisi, mutta vielä enemmän. Ja muuttaa asennetta. Koska kouluratsastajathan ovat perfektionisteja ja hifistelijöitä, eikö? Mitä siis tälläinen hidas hälläväliä tyyppi edes yrittää valkoisten aitojen sisälle! En tiedä mistä sain idean pohtia omaa kouluratsastaja-minääni. Oliko se eilinen ahaa-fiilis Lehmän selässä, se että menen viikonloppuna koulukisoihin vai samassa maneesissa räiskivä arvostettu kouluratsastaja/valmentaja. Halusin kuitenkin pohtia mitä kouluratsastus - tai perusrats...

Aikaisemmasta en pitänyt yhtään, tämä menettelee? Mitä mieltä te olette? Pistetäänkö heti uutta matoa koukkuun vai sitkutellaanko tällä taideteoksella?

Onko unelmien tavoittelulla päämäärää? Toteutuuko unelma? Pitkältä ja loputtoman tuntuiselta työviikolta palasin Ypäjälle ja lähdin liikuttamaan molempia omia hevosiani. Olin valmistautunut "taistelemaan" treenit läpi, mutta ei minun tarvinnut: minulla oli kaksi järjettömän hyväntuulista, energistä ja ennen kaikkea yhteistyöhaluista hevosta alla. Tunsin oloni onnekkaaksi, onnelliksi ja kiitolliseksi. Voivatko unelmat toteutua? Työllä, kyynelillä, mustelmilla.. Mutta ne toteutuvat yksi kerrallaan, aina syntyen uusia unelmia vanhojen tilalle. Unelmointi on päämäärän tavaittelemista, eräänlainen yhden aikakauden päätös ja seuraavan alku. Unelma: oma hevonen - toteutunut Olin 11 vuotias nuori neidin alku. Jokainen vähänkin heppatyttö haaveilee nuorena omasta hevosesta. Siitä eläinystävästä jonka kanssa laukkailla vauhdikkaasti maastossa ja hypätä isoja esteitä. Haaveilin äidin ostavan minulle ratsastuskoulun lemppariponin. Kun kaikki ratsastuskouluhevoset myytiin...

Aivan huikea kirjava! Maanantai illalla sain todella loistavan puhelun kun soitettiin että Kari Nevala olisi tulossa Merjalle tiistai aamusta klo yhdeksän. En voi sanoin kuvailla sitä onnentunnetta, epäonnistuneen rataestekokeen jälkeen päästiin heti korjaamaan virheitä. Yövuoro valui kuitenkin pitkäksi ja olin Ypäjällä vasta seitsemän aikaan aamulla ja valmennukseen lähdettiin 24 tunnin hereillä olon jälkeen. Olin ihan varma että tipun kyydistä tai ratsastan muuten huonosti, mutta miten kävikään! Pidettiin valmennus maneesissa, koska yö ja aamun satoi vettä ihan kaatamalla. Ja oli hyvä vaihtoehto, koska kesken valmennuksen sitä tuli vielä vähän enemmän lisää. Aloitettiin normaalisti kevyt ravi ja laukka, sen jälkeen kaikissa askellajeissa pieniä voltteja ja väistöjä. Allin kanssa ongelmia oli oikeaan kierrokseen, painoit takapäätä ulos ja ei taipunut kokonaan rungostaan. Huolellisella ulko-ohjalla ja jalalla sain kun sainkin sen pehmeäksi.  Itseasiassa kyllä sen h...

Skaran kenttäkilpailut Ypäjällä 17.8. Ypäjän kenttäurakka aloitettiin jo aikaisin aamusta, vaikka kotikisat olivatkin. Pyryn lähtö oli klo 8 ryhmän neljäntenä, joten auto startattiin kotoa jo ennen seitsemää. Siinä sitten herra kuntoon kisapaikalla ja verkkailemaan. Pyry tuntui alusta asti kivan rennolta ja letkeältä ja pitkästä aikaa laukka tosissaan pyöri kunnolla! Hyvällä fiiliksellä annoin sen kävellä siihen asti kunnes porttivahti meidät huutaisi kisakentälle. Siinä sitten kaverin kanssa pyörittiin ja keskusteltiin, kuunneltiin välillä ketä saa mennä kisa-alueelle ja käytiin leikkimielisesti pätemässä kenttien nimistä, heh. Aloin ihmettelemään että ei kenttä kutonen nyt niin pitkä ohjelma ole ja olin kuitenkin neljäs lähtijä. Sanoinkin sitten porttivahdille että mikä siellä kestää niin totesi vain minulle että tässä kokoajan yrittää saada numeroa kuusi hätistettyä kisakentälle päin. Paniikkihan siinä iski, vaikka inhimillinen virhe oli unohtaa huutaa minut kisakentälle.. ...