Kisamatkalla

Joskus on vaan kiva olla lähtemättä lenkille No, lähdettiin me kuitenkin. 45 minuutin päästä.  

Olen aivan äärettömän ahdistunut. Päivät, viikot, kuukaudet vain vaihtuvat vauhdilla. Nyt mennään jo tammikuun viimeistä päivää ja olen ihan aikaansaamaton. Kaikki on vaiheessa, en ole edes kisakalenteria vilkaissut. Tai sen verran olen netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt juttuihin, että suomenhevosten Kenttä-SM on Ypäjällä (JES)  ja Este-SM Tuurissa (JES) . Muuten olenkin ollut ihan silmät pyöreänä ja tajuamatta tilannetta vähääkään. Hevonen innoissaan ja kuski ruosteessa - WUHUU! Suurin syy tähän lienee taas työni. En valita työstä, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Silloin töitä tehdään kun niitä on. Tällä viikolla minulla piti olla torstai-perjantai vapaata (joka olisi auttanut huimasti tilanteessani), mutta jouduin sairaslomatuuraajaksi. Tilipussi kiittää, mutta pää taitaa hajota ennen sitä. Viime viikko meni siis ihan kevyesti sanoen päin prinkkalaa, kun alku viikon tihrustin parin tunnin unilla päivien läpi ja loppuviikosta kun jouduinkin takaisin töihin...

Eilen käytiin kaikkien hevosten kanssa maneesilla ja eilen saittekin Mollasta suloisen pikku postauksen. On tuo tamma mamma oikein hieno tapaus, vaikkei minun sillä alun alkajaan pitänytkään mennä. Pääasiassa treeni piti painoittua Pyryyn ja Alliin ja tässä postauksessa keskitymmekin lähinnä herra Pyryyn. Viime koulutreenistä on aikaa, ollaan nyt keskitytty hyvät säät maastoiluun ja käyty muutaman kerran hyppäämässä. Ikäväksi sen asian kyllä huomasi ja Pyry ei tänään suinkaan ollut parhaimmillaan vaan oli kovin kulmikas ja vähän jännittyneen oloinen. Silloin kun Pyry tosissaan yrittää miellyttää ratsastajaa se jää tosi helpoksi turhan lyhyeksi edestä. No, ehkä tämäkin ongelma taas ratkotaan kun aletaan enempi keskittymään siihen koulupuoleen vaihteeksi! En oikein saavuttanut ratsastuksen aikana mitään suuria ahaa elämyksiä enkä oikein päässyt sellaiseen flow tai edes wow fiilikseen. Yleensä suunnittelen etukäteen mitä aijon ratsastuksen aikana tehdä ja sitä sitte...

Sosiaalisten karvaisten kavereiden kokoontuminen Omassa tallissa tulee huomattua paljon omituisia asioita mitä hevoset tekevätkään. Ne ovat kaikki omia persooniaan, jokainen omalla tavallaan sosiaalinen. Jos tallista pitäisi valita ehdoton ykkönen näissä omituisuuksissa ja suloisuuksissa, kyllä se varmasti olisi Pyry. Vaikka meidän kaikilla hevosilla on omat pikku kujeensa ja tapansa, kyllä tuo herra PP on vertaansa vailla. Nyt ajattelin listata muutaman Pyryn hauskan omituisuuden mitä se meille on esitellyt. Karvahuput  tai vaihtoehtoisesti erilaiset pipot joissa on tupsu tai muuta "uloketta". Pyry ehdottomasti rakastaa niitä! Se tunkee aina turpansa karvoihin ja mypeltää sitä turvallaan. Ei pure eikä nakerra, vaan sillain jännästi heiluttelee ylähuultansa siinä karvassa. Tupsusta se yleensä ottaa kiinni ja äidin tallipipoa jossa on sarvet se vain mupeltaa. Se viihtyisi näiden seurassa vaikka useamman tunnin vain pitäen turpaansa siinä kiinni! Ujo pissa  heh...

Sitä se on. Kaikkea muuta mitä alku vuonna tästä vuodesta suunnittelin. Tämän pohjalla harkitsen pitkään viitsinkö ensi vuonna maksaa itseäni muihin kuin seurakilpailuihin, vai pitääkö tässä muuttua kouluratsastajaksi. Ehkei kuitenkaan. En ikinä ehtinyt kirjoittaa tämän vuoden tavoitteista, mutta liitän ne nyt tähän samaan postaukseen. Tänä vuonna oli tarkoitus saada ehjä kausi niin Pyryn kuin Allin kanssa. Pyryllä tavoitteet este- ja kenttä-SM ja Allilla tehdä nousujohteista työtä niin että loppukaudesta kisaisimme tutustumisluokassa ja esteillä 110 cm. Pyryn kanssa debytoida Helppo A, seuratasolla. Pyryllä säästellen ja Allilla sitten enemmän. No miten se meni? Allin kanssa kaikki meni poskelleen. En voi sanoa että olisi ollut mitenkään helppo vuosi. Pyry sai olla tänäkin vuonna ykköshevosena, mutta sekään ei auttanut. Keväällä itseluottamukseni laski kuin lehmän häntä ja aloin pelkäämään hyppäämistä. Tämän takia emme startanneet ollenkaan este-SM. Tipuin tänä vuonna ene...

Kiitos Tampere, tästä on hyvä jatkaa ja lähteä parantamaan! Lupasin armotonta analysointia kisoista, mutta saa nähdä miten tässä onnistun. Tietenkin olen reissuun kokonaisuudessa todella tyytyväinen, en olisi voinut pyytää hevoselta mitään enempää, kuskilta kylläkin. Kuitenkin tämä oli oikein loistava kisakauden aloitus ja nyt todella suurella innolla odotan jo seuraavia kilpailuita! Olin hilpeällä päällä koko aamun, vaikka tyypillisesti nukuin heti aamusta pommiin. Herätä piti oikeastaan klo 6.15, mutta kappas kehveliä kun heräsin vasta paniikissa klo 6.45! Pikaisesti omat kamat autoon ja tallille, ja sieltä lähtö kahdeksan maissa kohti Tamperetta. Ainut pienoinen hilpeyden romahdus tuli kun päästiin juuri kääntymään Ypäjältä Loimaalle päin, kun huomasin että kisatakki jäi kokokaan kotiin!  Onneksi oli isäpuoli vielä kotona ja lähti sitä sitten meille tuomaan. Odotellessa saimme jopa syötyä aamiaisen Pilvin, Petran ja äidin kanssa. Mukana siis oli tosiaan Pilvi kuvaajan...

Kunhan videot ja kuvat ovat latautuneet, luvassa armotonta analysointia! 90 cm, 0-0 vp 5 /57 100 cm, 790 pistettä 6 /72

.. että materiaalia ei ole tarjota juuri silloin kun, a. Ratsastat itse niin hyvin kuin osaat b. Hevonen on aivan mahtava ja tekee asiat mielettömästi c. Treeni menee superhyvin ja voisit hyppiä voltteja pelkästä riemusta? Taitaa olla siis sanomattakin selvää että tänään meni hyvin? Heppa oli kyllä aivan uskomaton! Aluksi kun mentiin pieniä (80-90 cm) sekä kuski että hevonen tekivät tyhmiä virheitä, heppa oli ihan phyit ja kuski oli plorp.. Sitten lopuksi kun taas hypättiin neljän esteen rataa - tai oikeastaan kolmen, koska yksi oli sarja kahdella askeleella - Pyry oli aivan mahtava ja kyllä, minäkin taisin ratsastaa parhaiten ikinä mitä olen tähän asti ratsastanut. On siis vähintäänkin tyypillistä että mitään materiaalia ei ole, vaikka kamerat mukana olivatkin? ;) Lopuksi mentiin 110-115 cm pikku rata ja kyllä, uskomaton heppa ja puhtaasti kaikki. Itse pystyin olemaan rauhassa, hengittämään ja tulemaan paineistamatta esteelle. Ja heppa teki kyllä niin hienoja hyppyjä, etten...