Siirry pääsisältöön

Omituisten otusten kerho

Sosiaalisten karvaisten kavereiden kokoontuminen


Omassa tallissa tulee huomattua paljon omituisia asioita mitä hevoset tekevätkään. Ne ovat kaikki omia persooniaan, jokainen omalla tavallaan sosiaalinen. Jos tallista pitäisi valita ehdoton ykkönen näissä omituisuuksissa ja suloisuuksissa, kyllä se varmasti olisi Pyry. Vaikka meidän kaikilla hevosilla on omat pikku kujeensa ja tapansa, kyllä tuo herra PP on vertaansa vailla. Nyt ajattelin listata muutaman Pyryn hauskan omituisuuden mitä se meille on esitellyt.

Karvahuput tai vaihtoehtoisesti erilaiset pipot joissa on tupsu tai muuta "uloketta". Pyry ehdottomasti rakastaa niitä! Se tunkee aina turpansa karvoihin ja mypeltää sitä turvallaan. Ei pure eikä nakerra, vaan sillain jännästi heiluttelee ylähuultansa siinä karvassa. Tupsusta se yleensä ottaa kiinni ja äidin tallipipoa jossa on sarvet se vain mupeltaa. Se viihtyisi näiden seurassa vaikka useamman tunnin vain pitäen turpaansa siinä kiinni!

Ujo pissa heh! Me aina naureskellaan Pyrylle kun se ei kehtaa pissata jos maneesissa / kentällä / pihalla on paljon porukkaa. Yleensä se yrittää rauhallisempaan paikkaan hoitaakseen asiansa. Lisäksi ei voi pissata missään nimessä kovalle, koska se roiskuu jaloille. Kun homma on hoidettu, astutaan sievästi pissaläikän ohi, ei missään nimessä saa osua siihen!

Turpa. Herra pitää huomata. Jos se ei muuta pysty tallissa sähläämään niin vähintään sen pitää tiputtaa kisaa arkun päältä tai loimilta. Ihan vain koska täytyy johonkin se turpa aina tunkea. Loimittaessa ja loimea kiinni edestä laittaessa se yleensä laittaa turvan olkapäälle tai ihan suoraan naamaan ja antaa pusun. Tosi kiva, mulla on kyllä ihan kotonakin suihku!


Eläinlääkäri. Käsittääkseni herralle ei ole ikinä mitään sen pahempaa sattunut eläintohtoreiden kanssa, mutta herranen aika, niitä se vasta pelkääkin. Eläinlääkärin ei tarvitse kun kävellä talliin niin Pyry alkaa jo puhaltelemaan. Raspaukseen se pitää aina ensin esirauhoittaa. Silti viime kerralla kun eläinlääkäri laittoi rauhoittavan - esirauhoittava oli vaikuttanut jo aikansa mitä piti - se onnistui hyppäämään niin että osa rauhoittavasta päätyi Pyryn sijaan eläinlääkäriin. Älkää kysykö miten, en itse ollut paikalla!

Ja ennen kaikkea Korvat! Niitä ei voita mikään ja taitaa tuo herra itsekin tietää että sen suloiset korvat ovat ehdoton heikkous. Sen korvista voisi kertoa vaikka puolielämää! Varsinkin näin talvella sen korvat ovat kuin mammutilla, tosi pörröiset ja kun se nostaa ne pystyyn, ai että se on söpö! Moni on kypäräkameravideolta nähnyt et suloiset eteenpäin sujottavat korvat. Ehkä kaikista hauskin tässä on sen rennot ja lörpöttävät korvat. Kun se on rento ja sillä on kaikinpuolin kaikki hyvin, se käynnissä lerpattaa korviaan. Tätä se ei tosiaan tee kuin tutuilla ja kun se on oikeasti rento. Yritin tänään otta videota kun se taas lerputteli, mutta välillä se näki jotain juttuja ja käsikin siinä tärisi niin video ei ole kovin hyvä, koittakaa saada selvää!


Onko teidän hevosilla omituisia tapoja?

Kommentit

  1. Haha tiedän juurikin mitä tarkoitat noilla lörppökorvilla! meidän tallilla pikkuinen suokkitamma tekee juuri samaa mutta enimmäkseen silloin kun sen saa loksahtamaan muotoon ja se pyyhältää menemään ravissa niin johan heiluu korvat rennosti ylösalas ja se on kyllä aivan mahdottoman suloista :3 muuten ei korvat hirveästi heilu kun pitää keskittyä ja ulkomaailma on niin hirmuisen mielenkiintoinen mutta ravissa ne on kuin vieterit, aina jaksaa hymyilyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on kyllä söpöt! :) meillä ei muut kanssa tee tuota ja Pyrykin tekee vaan kävellessään rauhassa rentona. Mutta on kyllä hyvä päivän piriste!

      Poista
  2. Edellisellä tallilla jossa kävin on knabbitamma jonka korvat heiluu aina käynnin tai ravin tahtiin, niin huvittavan näköistä! :D Ja kun ne on niin ihanan suuret semmoselle ponille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, on kyllä söpöjä nuo korvien heiluttajat :)

      Poista
  3. Eikä, rupesin täällä nauramaan tuolle "Silti viime kerralla kun eläinlääkäri laittoi rauhoittavan - esirauhoittava oli vaikuttanut jo aikansa mitä piti - se onnistui hyppäämään niin että osa rauhoittavasta päätyi Pyryn sijaan eläinlääkäriin. " Miten voi olla mahdollista?! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, Pyry oli hypähtänyt - samaan aikaan kun eläinlääkäri yritti truuttasta ainetta sille - eteenpäin ja se neula oli sitten osunut sitä elliä sormeen ja loput aineista olikin sitten eläinlääkärissä, haha :D

      Poista
  4. Outoja tapoja? On, ja merkittävin näistä lienee haliminen! :D Musta ihan totta tuntuu, että elegantin ratsun sijaan omistankin halinallen. Ennen treenejä seuraa lähes poikkeuksetta suorastaan rituaalinomainen läheisyysepisodi. Tamma työntää päänsä itsevarmasti syliin vääntäytyen täysin mutkalle sille puolelle, jota siinä nyt sattuu harjaamaan. Siinä sen poskia täytyy silitellä kiltisti niin kauan, että rouva itse päättää olevansa valmis töihin. Jos yrittää lopettaa halimisen ennenaikaisesti, työntää se päänsä määrätietoisesti takaisin syliin. Vastavuoroisesti esimerkiksi kavioita puhdistaessa saa väkisin kattavan selkähieronnan. Yhtä ystävällistä hevosta en oo tavannut koskaan. Suloinen tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka ihana! :D Noi on kyllä ihan parhautta, tollaset hyvänmielen hepat!

      Poista
  5. Aivan ihanat korvat!
    Millon tulee kysymys postaus??=D ne on tosi kivoja=D=D=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih :) Eiköhän jossain vaiheessa ensi vuonna sellainen tehdä, ei ihan lähiaikoina kuitenkaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov