Siirry pääsisältöön

Omituisten otusten kerho

Sosiaalisten karvaisten kavereiden kokoontuminen


Omassa tallissa tulee huomattua paljon omituisia asioita mitä hevoset tekevätkään. Ne ovat kaikki omia persooniaan, jokainen omalla tavallaan sosiaalinen. Jos tallista pitäisi valita ehdoton ykkönen näissä omituisuuksissa ja suloisuuksissa, kyllä se varmasti olisi Pyry. Vaikka meidän kaikilla hevosilla on omat pikku kujeensa ja tapansa, kyllä tuo herra PP on vertaansa vailla. Nyt ajattelin listata muutaman Pyryn hauskan omituisuuden mitä se meille on esitellyt.

Karvahuput tai vaihtoehtoisesti erilaiset pipot joissa on tupsu tai muuta "uloketta". Pyry ehdottomasti rakastaa niitä! Se tunkee aina turpansa karvoihin ja mypeltää sitä turvallaan. Ei pure eikä nakerra, vaan sillain jännästi heiluttelee ylähuultansa siinä karvassa. Tupsusta se yleensä ottaa kiinni ja äidin tallipipoa jossa on sarvet se vain mupeltaa. Se viihtyisi näiden seurassa vaikka useamman tunnin vain pitäen turpaansa siinä kiinni!

Ujo pissa heh! Me aina naureskellaan Pyrylle kun se ei kehtaa pissata jos maneesissa / kentällä / pihalla on paljon porukkaa. Yleensä se yrittää rauhallisempaan paikkaan hoitaakseen asiansa. Lisäksi ei voi pissata missään nimessä kovalle, koska se roiskuu jaloille. Kun homma on hoidettu, astutaan sievästi pissaläikän ohi, ei missään nimessä saa osua siihen!

Turpa. Herra pitää huomata. Jos se ei muuta pysty tallissa sähläämään niin vähintään sen pitää tiputtaa kisaa arkun päältä tai loimilta. Ihan vain koska täytyy johonkin se turpa aina tunkea. Loimittaessa ja loimea kiinni edestä laittaessa se yleensä laittaa turvan olkapäälle tai ihan suoraan naamaan ja antaa pusun. Tosi kiva, mulla on kyllä ihan kotonakin suihku!


Eläinlääkäri. Käsittääkseni herralle ei ole ikinä mitään sen pahempaa sattunut eläintohtoreiden kanssa, mutta herranen aika, niitä se vasta pelkääkin. Eläinlääkärin ei tarvitse kun kävellä talliin niin Pyry alkaa jo puhaltelemaan. Raspaukseen se pitää aina ensin esirauhoittaa. Silti viime kerralla kun eläinlääkäri laittoi rauhoittavan - esirauhoittava oli vaikuttanut jo aikansa mitä piti - se onnistui hyppäämään niin että osa rauhoittavasta päätyi Pyryn sijaan eläinlääkäriin. Älkää kysykö miten, en itse ollut paikalla!

Ja ennen kaikkea Korvat! Niitä ei voita mikään ja taitaa tuo herra itsekin tietää että sen suloiset korvat ovat ehdoton heikkous. Sen korvista voisi kertoa vaikka puolielämää! Varsinkin näin talvella sen korvat ovat kuin mammutilla, tosi pörröiset ja kun se nostaa ne pystyyn, ai että se on söpö! Moni on kypäräkameravideolta nähnyt et suloiset eteenpäin sujottavat korvat. Ehkä kaikista hauskin tässä on sen rennot ja lörpöttävät korvat. Kun se on rento ja sillä on kaikinpuolin kaikki hyvin, se käynnissä lerpattaa korviaan. Tätä se ei tosiaan tee kuin tutuilla ja kun se on oikeasti rento. Yritin tänään otta videota kun se taas lerputteli, mutta välillä se näki jotain juttuja ja käsikin siinä tärisi niin video ei ole kovin hyvä, koittakaa saada selvää!


Onko teidän hevosilla omituisia tapoja?

Kommentit

  1. Haha tiedän juurikin mitä tarkoitat noilla lörppökorvilla! meidän tallilla pikkuinen suokkitamma tekee juuri samaa mutta enimmäkseen silloin kun sen saa loksahtamaan muotoon ja se pyyhältää menemään ravissa niin johan heiluu korvat rennosti ylösalas ja se on kyllä aivan mahdottoman suloista :3 muuten ei korvat hirveästi heilu kun pitää keskittyä ja ulkomaailma on niin hirmuisen mielenkiintoinen mutta ravissa ne on kuin vieterit, aina jaksaa hymyilyttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on kyllä söpöt! :) meillä ei muut kanssa tee tuota ja Pyrykin tekee vaan kävellessään rauhassa rentona. Mutta on kyllä hyvä päivän piriste!

      Poista
  2. Edellisellä tallilla jossa kävin on knabbitamma jonka korvat heiluu aina käynnin tai ravin tahtiin, niin huvittavan näköistä! :D Ja kun ne on niin ihanan suuret semmoselle ponille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, on kyllä söpöjä nuo korvien heiluttajat :)

      Poista
  3. Eikä, rupesin täällä nauramaan tuolle "Silti viime kerralla kun eläinlääkäri laittoi rauhoittavan - esirauhoittava oli vaikuttanut jo aikansa mitä piti - se onnistui hyppäämään niin että osa rauhoittavasta päätyi Pyryn sijaan eläinlääkäriin. " Miten voi olla mahdollista?! :DDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, Pyry oli hypähtänyt - samaan aikaan kun eläinlääkäri yritti truuttasta ainetta sille - eteenpäin ja se neula oli sitten osunut sitä elliä sormeen ja loput aineista olikin sitten eläinlääkärissä, haha :D

      Poista
  4. Outoja tapoja? On, ja merkittävin näistä lienee haliminen! :D Musta ihan totta tuntuu, että elegantin ratsun sijaan omistankin halinallen. Ennen treenejä seuraa lähes poikkeuksetta suorastaan rituaalinomainen läheisyysepisodi. Tamma työntää päänsä itsevarmasti syliin vääntäytyen täysin mutkalle sille puolelle, jota siinä nyt sattuu harjaamaan. Siinä sen poskia täytyy silitellä kiltisti niin kauan, että rouva itse päättää olevansa valmis töihin. Jos yrittää lopettaa halimisen ennenaikaisesti, työntää se päänsä määrätietoisesti takaisin syliin. Vastavuoroisesti esimerkiksi kavioita puhdistaessa saa väkisin kattavan selkähieronnan. Yhtä ystävällistä hevosta en oo tavannut koskaan. Suloinen tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kuinka ihana! :D Noi on kyllä ihan parhautta, tollaset hyvänmielen hepat!

      Poista
  5. Aivan ihanat korvat!
    Millon tulee kysymys postaus??=D ne on tosi kivoja=D=D=D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hih :) Eiköhän jossain vaiheessa ensi vuonna sellainen tehdä, ei ihan lähiaikoina kuitenkaan :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Linkitä blogisi!

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :) Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan. Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...