Kisamatkalla

Kenttäaluevalmennus 24.4.2015, Ypäjä Perjantaina otin töistä pienen varaslähdön ja lähdin jo puoli neljän aikaan, sillä meillä alkoi kello 17 maastoestevalmennus Ypäjällä ja valmentajana toimi meidän aluevalmentaja Maija Yli-Huhtala. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna kun hypättiin pihalla ja periaatteessa ensimmäinen kunnon maastoestekerta sitten Niinisalon onnettomuuden. Vaikka ei tietoisesti jännittänyt, kyllä huomasi että sydän ainakin hakkasi normaalia kovempaa ja varovaisesti aina aloitin ratsastamisen. Edellisen ryhmän mennessä vedelle, alettiin jo verryttelemään meidän hevosia. Pyry oli aluksi sellainen ponneton ja vähän mitättömän tuntuinen. Vielä laukassakin se vain pöllytti hiekkaa raahatessaan jalkojaan perässä. Tai siis lähinnä siltä tuntui. Kun kaikki oli verkkaillut ja Maija palannut vedeltä, otettiin ensin ihan pieni palaveri ja sen jälkeen muutaman kerran ympyrällä pieniä tukkeja. Siitä sitten jatkettiin kaikenlaisille erilaisille tehtäville. Minulla o...

on osattava myös pudota. Okei okei, hieno sanonta. Mutta jotain rajaa siihen selkään nousuunkin, jos valmennuksen aikana pitää kolme kertaa uudestaan kiivetä selkään. On siis sanomattakin selvää että vuoden 2015 tippumistilansto on nyt avattu, virallisesti! Minulla ei ole oikein mitään materiaalia, muutama video löytyy tekstin lopusta, joten sinne voi sitten vilkaista. Viikonlopun treenit eivät menneet ihan niin putkeen kuin toivoin niiden menevän ja palkintona tästä sainkin särkevän pään, jumiutuneen kropan ja lukuisia mustelmia ja muutaman verestävän haavan. No, ainakin ollaan kokemusta rikkaampia jälleen, eikös vain? Meidän urakka alkoi jo lauantaina, mutta olin tällä kertaa aivan yksin liikenteessä kuin äiti oli koulutuksessa. Olin ajoistaan liikkeessä, hevoset kopissa ja tiekin pyynnöstä hiekoitettu. Pääsin arviolta puoli kilometriä kun aloin katsomaan että jumankauta, meidän traikun yksi rengas on tyhjä! Turvallisessa paikassa, missä oli vähemmän liukasta, pääsin kää...