Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään,

on osattava myös pudota.

Okei okei, hieno sanonta. Mutta jotain rajaa siihen selkään nousuunkin, jos valmennuksen aikana pitää kolme kertaa uudestaan kiivetä selkään. On siis sanomattakin selvää että vuoden 2015 tippumistilansto on nyt avattu, virallisesti!

Minulla ei ole oikein mitään materiaalia, muutama video löytyy tekstin lopusta, joten sinne voi sitten vilkaista. Viikonlopun treenit eivät menneet ihan niin putkeen kuin toivoin niiden menevän ja palkintona tästä sainkin särkevän pään, jumiutuneen kropan ja lukuisia mustelmia ja muutaman verestävän haavan. No, ainakin ollaan kokemusta rikkaampia jälleen, eikös vain?

Meidän urakka alkoi jo lauantaina, mutta olin tällä kertaa aivan yksin liikenteessä kuin äiti oli koulutuksessa. Olin ajoistaan liikkeessä, hevoset kopissa ja tiekin pyynnöstä hiekoitettu. Pääsin arviolta puoli kilometriä kun aloin katsomaan että jumankauta, meidän traikun yksi rengas on tyhjä! Turvallisessa paikassa, missä oli vähemmän liukasta, pääsin kääntämään auton ja ajoin takaisin kotiin laittamaan renkaaseen ilmaa. Onneksi olin lähdössä hyvissä ajoin liikkeelle. Siitä sitten köröteltiin mummo vauhtia keskustaa kohti, tosin menimme joen toiselle puolelle, missä meille oli varattu tallipaikka. Jätin Pyryn karsinaan ja lähdin Allin kanssa pika pikaa kohti maneeseja.

Molempien hevosten valmennuksessa tehtiin samoja asioita. Eli ensin verkassa ravia, vähän laukkaa ja sitten jäätiin kouluradan muotoiselle alueelle missä oli kulmat tehty puomeista. Pitkille sivuille alku avoa, keskelle voltti ja loppu taas avoa. Sekä ravissa että laukassa. Verkassa tamma oli tosi kiva ja tuntui ihan hyvältä, ensimmäiset avot menivät myös tosi hienosti ja itselle tuli oikein hyvä fiilis. Muutaman onnistuneen kerran jälkeen tamman korvista alkoi nousemaan savua ja kun vaihdettiin suuntaa tamman mieli oli jo ihan kilahtanut. Koitettiin kaikkea, pukittelua, pystyyn hyppimistä ja totaalista juoksemista. Ehkä eniten ärsyttävää oli se kokoaikainen pään heittely ja sen myötä levottomuus. Yritäppäs siellä istua kun toinen tekee sen miltein mahdottomaksi.

Kun oltiin saatu kaksi askelta hyvää avoa, tähänkin suuntaan, otettiin laukkaa. Laukka olikin sitten ihan katastrofi. Mitenkään tamma ei suotunut tulemaan takajaloilleen ja lyhentämään. Jos olisin ollut yksin maneesissa olin luovuttanut alta sekunnin, mutta nyt oli pakko tehdä. Viimeisella viidellä minuutilla otin Milkalta lainaan kouluraipan ja saisin - wuhuu!! - tehtyä yhden hyvän tehtävän. Siihen oli vähintään kohtalaista lopettaa, sillä omat vatsalihakset huusivat jo hoosiannaa..

Allin ensikohtaaminen Ypäjän "Poukkasillan" kanssa. Eipä se tammaa hetkauttanut sitten yhtään!

Puoli hölkkää lähdettiin sitten vaihtamaan hevosta ja tallille päästiinkin yllätys nopeasti. Pyry oli tallissa käyttätynyt huonosti ja kuulemma pomppinut pystyyn ja yrittänyt rikkoa koko karsinan. Taas sais pientä Pölhö-Pyryä hävetä! Tein varusteiden vaihdoin, annon Allille hieman lämmintä melassi vettä ja sitten vain Pyryn kanssa kohti maneeseja. Pyry oli alusta asti kunnon höyryveturi ja takaisin mentiin vielä menomatkaakin kovempaa..

Pyryn ensimmäinen kohtaaminen Ypäjällä sijaitsevan poukkasillan kanssa oli aika hauska. Sillalle ruuna meni kyllä mukisematta, mutta raukka ei uskaltanut tulla sieltä pois. Puhisi vaan hetken ja lopulta hyppäsi sitten sieltä kunnon kaarella pois. Sama tehtiin vielä takaisin tulo matkallakin, onhan se nyt hurjaa kun sillan jälkeen alkaa taas maa!

Valmennuksessa Pyry oli kamala. Oikea sählä ja siitä vielä tuhat kertaa parempi. Yritin keskittyä itse pysymään rauhassa ja keskittymään tehtäviin, mutta mitä enemmän tehtiin - mitä tahansa - sen enemmän Pyry vain kuumi. Lopulta laukassa mentiin ihmeellistä kahdeksan tahtista sekametelisoppaa ja siinä koitettiin saada joku kaunis avotaivutus mukaan. Luoja että harmitti ja väsytti ja suututti. Maijakin sanoi että se tekisi todella hienoa laukkaakin jos se malttaisi yhtään odottaa. Mutta ei, ei tänään.

Lauantain vastoinkäymiset eivät ihan loppuneet siihen. Kun  lähdettiin tallilta missä hevoset majaili, käännyin väärään suuntaan (siis oikea suunta, mutta talvikelillä siitä mutkasta väärä jos haluaa hengissä kotiin) ja jäätiin auton kanssa suhteellisen liukkaaseen jäämäkeen jumiin. Kädet siinä alkoi hieman tärisemään kun suunta oli taaksepäin liukuen. Onneksi äiti ja Kari oli tulleet jo koulutuksesta ja ne tulivat sitten toisen kopin kanssa auttamaan. Otettiin hepat alas ja tyhjänä mäki ylös - Kari ajoi ja kyllä, oli pirun liukas!! - Pyry toiseen koppiin ja Alli toiseen ja kotiin. Onneksi päästiin sentään ehjänä, vaikkakin tuntia myöhemmin kotiin! Sanotaanko että oli ihan rentouttavaa päästä saunaan illalla, ihan vain sen takia että vihdoin päivä oli ohi!

Ajattelin että sunnuntaina on pakko mennä vähintään puolet paremmin, ei aina voi vain mennä huonosti. Sunnuntaina äitikin pääsi mukaan ja lähdettiin sitten kahdella kopilla, ettei Pyry ottaisi niin paljon pulttia kopissa kun toinen on valmennuksessa. Aloitettiin kuitenkin taas Allin kanssa ja oltiin hippasen myöhässä. Ehdittiin kuitenkin puolijuoksulla maneesiin ja päästiin tekemään kaikkea kivaa pikku kavalettia ja jumppaa. Varsinkin Allille tämmöinen kavaletti ja pieni jumppa on huikean hyvää, koska se vaatii tosi paljon vielä perusratsastuksen kanssa tekemistä!

No, enpäs päässy helpolla. Allin tunnin aikana tabletista loppui tila, joten on vain alun ympyrällä pyörimistä ja ravitehtävää. Loppua kohden alkoi kavaletit menemään jo tosi hienosti eikä hypätty enää niin isosti kuin alussa! Viimeinen hyppy oli huikean hyvä ja sen voimalla varmasti jaksaa tsepata ja treenata että pääsisi tekemään enemmän niin hyviä hyppyjä. Siihen tarvitaan paljon pieniä esteitä, voimaa ja kavaletteja. Ja voimaa siis hevoselle, ei kuskille. Kuskille hyvät hermot ja loputtomasti aikaa!

Ensimmäisellä videolla näkyy vähän mitä mentiin ja sitten vähän mikä meni kokoajan pieleen. Mentiin ilman jalustimia ensin ravissa puomeja ja sitten laukassa kavaletteja. Allilla on tapana hypätä kavaletit isosti ja en ikinä ole sen takia mennyt sillä ilman jalustimia. Väliin piti saada neljä laukka-askelta. Tämmöisella jumbojetillä vai?! Ensin mentiin kovaa ja korkealta yli, mutta sain itseni sitkuteltua selässä. Kaarevasti toiselle kääntäminen oli vain turhan työlästä, ei se sitten onnistunut ei millään..

Tässä videon alussa heti ensimmäinen kavaletti on jo hyvä, se todellakin menee sen nätisti eikä yli hyppää kuten aikaisemmin. Seuraavalla kerralla räjäytettiin koko kavaletti ja sen jälkeen tuli taas paljon parempi pätkä. Sitten tulikin vähän isompi hyppy ja oma tasapaino horjahti, mutta ajattelin että pääsen kyllä toisen vielä. Tamma siirtyi raviin ja itse jotenkin oletin ettei se sitä hyppää ja sitten se kuitenkin tallusteli yli ja minähän sitten tulla mäjähdin 175 sentistä selälleni. Selkä, niska ja pää kiittävät! Ilmat pihalle, mutta ei muuta kun uudestaan selkään. 

Sanoin vielä että en mää nyt toista kertaa tipu! Noin kolme minuuttia myöhemmin, seuraavan kerran lähestyessä kavalettia olin jo maistelemassa hiekkaa. Tuo oli tuollainen tyypillinen ponityttö tippuminen, paikka oli superhyvä, kaikki vaikutti hyvältä, mutta Lehmä päätti laittaa liinat kiinni ja laskea päänsä alas ja kyllä, ei edes ajatellut nostaa sitä ylös ennen kuin liuin kaulaa pitkin alas. Jälleen maassa maatessani, tällä kertaa nauroin. Ja niin nauroi kaikki muutkin. Maija sanoi että hyvä ettei kaulaa ravistellut sillain "noniin, tuleppas nyt sieltä alas". Aika ketku!

Tämän jälkeen tabletisti loppui tila, mutta tultiin vielä kavaletit ja sitten tehtiin samaa tehtävää kuin Pyryn videolla näkyy (oikeassa kierroksessa kaarevat, voltti, kavaletti, voltti, kavaletti, jumppa). Tässä ensimmäinen kierros tosi hienosti, itseasiassa super hyvin. Sitten seuraavalla kierroksella kun jumpassa tamma sanoi että mene ihan yksinään ja väistikin yhtäkkiä oikealle. En ollut ihan valmistautunut tuohon ja sanotaan että olin jo aivan loppu tuosta taistelusta kavaleteilla että tulin sitten vauhdikkaasti tolppaa päin ja tolpan jalka repäisi housunu reidestä rikki ja sain kivan pikkuisen haavan. Jo kolmas kerta, ei luoja!

Tämän jälkeen heti uudestaan, kerran ohi, sitten kahdella askeleella kolmen väli ja viimeisellä kerralla Uskomattoman hieno hyppy okserille. Terävä, pyöreä ja tarkka. Ja mä takaan että se oli hieno hyppy, sille oli useampia todistajia vaikkei videota saatukkaan! Siihen olikin hyvä lopettaa ja pakko sanoa ettei varmaan omat voimat olisi enää riittänyt pidemmäksi aikaa. Kotiläksyksi kavaletteja paljon ja perusratsastusta, eli sitä mitä nytkin tähän asti on ollut treeneissä tavoitteena.

Ja nyt jos joku keksiikin avata suunsa sanoakseen että miksen tee asiaa x tai y, niin annan ihan ilmaisen kavalettitunnin tuolla tammalla kunhan saavutte omakustanteisesti paikan päälle. Ja me mennään muuten ilman jalustimia. En maksa sairaalakuluja, turvaliivi pakollinen.

Allin tunnin loputtua mentiin laittamaan se traikkuun ja lähdettiin toisella autolla putsaamaan jalkaa ja hakemaan uusia housuja Ratsuriihestä. Hieman meinaan harmitti ehdottomasti lempparihousujen rikki meneminen! Onneksi Riitalla oli vielä samaa housua kaupassa niin ostin sitten tilalle samanlaiset ja putsasin samalla haavan jalassa. Ostin samalla uudet sukat kun vanhat oli ihan läpi asti märät ja uudet aivan ihanat HV Polon talvihanskat! Sitten lähdettiin taas horioppia kohti maneeseja laittamaan Pyryä kuntoon.

Pakkanen oli selkeästi kiristynyt ja tuntui että pihalle jäätyi! Saatiin Pyry yllättävän hyvin kuntoon, mutta sitten herra kuuli kun Lehmä huusi toisesta kopista sille ja sitten se olikin menoa. Vauhtia oli ja riitti ja äiti sai taas kyytiä kun sitä talutti. Itse laitoin kypärän päähän ja hyppäsin hepan selkään. Tänään Pyry oli huimasti eilistä rauhallisempi ja alkuverkoissa tuntui että sitä joutui jopa hieman käskemään.

Tunnin ratsastin vähän puoli teholla, en pystynyt kunnolla istumaan satulassa kun selkään sattui ja päätä särki. Keventäminen sattui jalkoihin ja jokainen tärähdys tuntui lihaksissa. Sitä se tippuminen teettää. Pyry hoisi kuitenkin jälleen homman kotiin, eli on minulla onneksi yksi luottohevonen tallissa. Ihana huomata että edes toinen hevonen on sen verran hyvin perusratsastettu että puolitehollakin selviää valmennuksesta. Alussa tehtiin ihans amaa tehtävää ravissa ja laukassa kuin Allikin (ylemmät videot) ja lopputunnin meno näkyykin videolla. Lopuksi jumpassa oli jo isompi okseri ja ilmaa jäi väliin vielä reilusti. On se vaan mahtava herrasmies! Totta kai itseäni hieman harmitti kun en pystynyt olemaan ihan täysillä mukana, mutta on se silti ihana huomata että herraan pystyy luottamaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Sadan tippumisen raja lienee lähellä..

Mutta ei tässä muukaan auta kun vaan treeniä, treeniä!