Kisamatkalla

Mielestäni jokainen hevonen ansaitsee nollausta. Meillähän maastossa käydään todella paljon ja sielläkin mennään ihan reippaasti ilmojen niin salliessa, mutta se, mitä hevoset pitävät todellisena nollaamisena on irtojuoksutus. Kun saa mennä ja pukitella niin paljon kun sielu sietää! Pyry ei tästä ole niin innostunut, mutta Alli.. Se rakastaa sitä. Ja kun eräänä iltana oltiin todella myöhään liikkeellä, en voinut vastustaa kiusausta päästää tammaa päästelemään höyryjä juoksutuksen jälkeen. Eli muuten hieman työlästä käydä koko maneesi läpi ja tasoitella pahimpia runtujälkiä.. Mutta mitä ei tamman eteen tekisi, saipahan nollailla päänsä taas pitkästä aikaa! Seuraavassa postauksessa liuta valmennuskuulumisia, sinne asti: adios!

Taas näitä aikoja. Itseasiassa kaikki on niin kivasti, lunta on enemmän kuin aikoihin. Tiet on ihanan pehmeät ja hankeakin jo löytyy. Mikä siis on vialla? Itseasiassa minusta tuntuu aina välillä että olen kadottamassa blogini punaisen langan. Tämähän kertoo pääasiassa minusta ja minun aivan ihanien hevosten elämästä. Viimeisimmät viikot ollaan kuitenkin menty erilaisilla mielipidepotsauksilla ja koluttu läpi paljon Kisamatkalla-cuppien palkintoja. Ei siinä, itse pidän kaikkien postauksien kirjoittamisesta, mutta nyt alkaa jo palaamaan kaupuu kirjoittaa kuulumisia hevosista. Miksen sitten kirjoita? Koska mitä kirjoittaisin?  Sitten viime aluevalmennuksen ei olla päästy kunnolla treenaamaan. Itse olen ollut paljon töissä, kelit ovat olleet heikot ja maneesille ei ole päässyt kopin kanssa lähtemään. Positiivistä sinänsä, nyt kelit alkavat paranemaan ja uskon että pian päästään taas kunnon treenin makuun. Sitä ennen on vain tyydyttävä siihen mitä on: meidän pieneen kotikenttää...

Saivat hevoset nauttia vapaudestaan. Kirmata kuin villivarsat. Sivustaseuraajana oli vain viatoin pieni Senni ja hänen pikku-pokkarinsa ja lopuksi maittoi lämmin vesi Tykkääkö teidän hevoset irrotella?