Siirry pääsisältöön

Kun hevonen rakastaa irroittelua

Mielestäni jokainen hevonen ansaitsee nollausta. Meillähän maastossa käydään todella paljon ja sielläkin mennään ihan reippaasti ilmojen niin salliessa, mutta se, mitä hevoset pitävät todellisena nollaamisena on irtojuoksutus. Kun saa mennä ja pukitella niin paljon kun sielu sietää! Pyry ei tästä ole niin innostunut, mutta Alli.. Se rakastaa sitä. Ja kun eräänä iltana oltiin todella myöhään liikkeellä, en voinut vastustaa kiusausta päästää tammaa päästelemään höyryjä juoksutuksen jälkeen. Eli muuten hieman työlästä käydä koko maneesi läpi ja tasoitella pahimpia runtujälkiä.. Mutta mitä ei tamman eteen tekisi, saipahan nollailla päänsä taas pitkästä aikaa!


Seuraavassa postauksessa liuta valmennuskuulumisia, sinne asti: adios!

Kommentit

  1. Kyllä Alli on ihanan näkönen kun siitä huomaa heti miten kivaa sillä on! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, se rakastaa kyllä tuota ihan yli kaiken! :D

      Poista
  2. Minäkin irtojuoksutan hevosiani aina silloin tällöin ja seuraavana päivänä ratsastus on aina ihan mieletöntä. Jotenkin kaikki liike löytyy helpommin, kun hevonen on itse saanut aukoa itsensä. Isot tarhatkin nuilla on, mutta eipä ne siellä revittele kuin joskus ja jouluna, en tiedä mikä voima siinä kentässä/maneesissa on, kun heti mennään häntä tötteröllä :D

    MUTTA meidän maneesilla käy joku vatipää, joka ei osaa siistiä omia jälkiään. Jotenkin kiva, että mainitsit ihan erikseen tasoittaneesi maneesia. Tämä meidän sankari jättää aina hirveät kuopat jälkeensä ja peeaskaa on siellä täällä, kun hevonen tehnyt tarpeensa juostessaan ja omistaja ei jaksa keräillä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta että seuraavana päivänä on kyllä jotenkin tosi letkeä ja kiva hevonen, tuli taas itsekin huomattua se! Meillä joskus riehuvat tarhassakin, mutta (onneksi) se on lähinnä vain paikoillaan pukittelua tai muuta yhtä hullun kurista :D

      Ja ikäviä tuollaiset jotka eivät korjaa jälkiään :( Ei ole mikään ihme että kaikki kiva kielletään tai on kiellettyä kun ei niiden eteen viitsitä nähdä vaivaa, että saisi tehdä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Hiljainen hyväksyjä?

Postaksessa esiintyvät kuvat ovat kuvituskuvia ja tilannekuvia, niitä ei tule yhdistää täysin tekstiin. Takuulla jokainen on nähnyt kohua herättävän videon . Ja jokainen hevosista edes pikkiriikkisen ymmärtävä tietää että jokin raja on tässä ylitetty.  On turha olla mielestäni tekopyhä: kyllä minäkin olen joskus hevoselle hermostunut, olen sitä suusta nyppässyt, kannuksella potkaissut, karjaissut, joskus jopa läpsäissyt. Yleensä sen jälkeen poden pitkään huonoa omatuntoa, sillä se ei missään nimessä ole hyväksyttävää, se ei ole hevoselle oikeudenmukaista. Jos hevonen ei ymmärrä mitä siltä odotetaan ei siihen väkivalta auta. Vaikka minäkin olen polullani joskus sortunut, en silti pidä näkemästäni. Tähänkö on tultu? Koska kyseinen video on itsessään herättänyt paljon kohua ja keskustelua, en halua siihen perehtyä enempää. Useasta blogista kuin keskustelufoorumeistakin löytyy siitä tarpeeksi ja uskon että suurin osa on asian suhteen samaan mieltä. Se, mistä haluan puh...

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...