Kisamatkalla

Janni ja mr PP treenailemassa 12. marraskuuta Koska nyt on tosiaan se tilanne etten uskalla riskeerata enää seuraavia hehkutuksen aiheita, yritän pitää matalaa profiilia ja olla rasittamatta tikkejä päässäni. Peruin siis niin estevalmennuksen kuin koulukisat ja eiliset hyppelöt siirsin Jannin estetunniksi. Eihän tasomestaruuksiinkaan ole enää paljon aikaa, joten oli ehkä ihan hyvä ottaa tähän väliin muutamat hypyt! Emme raahanneet mitään mieletöntä määrää esteitä ja minäkin lopulta kannoin puomeja kielloista huolimatta - ja kaduin syvästi jälkeen päin kun kipu oli aivan järjetön! - kun lopulta saimme muutaman hassun tehtävän maneesiin. Yksi porttieste, kaareva linja ja kolmoissarja saivat tällä kertaa kelvata meille. Halusin kuitenkin hieman tehdä haastavempiakin tehtäviä, viimeksi kuin hyppääminen oli lähinnä "este siellä, este täällä" -mentaliteetilla. Pyryn hyppytauko näkyi selkeästi ylimääräisenä intona, mutta pitää kehaista miten hyvin tällä kertaa meni! Pikku h...

kun on monessa sopassa minun pienen pieni lusikka! HUOM! lue tämä ennen kuin luet postauksen!  (lisätty 16. Lokakuuta klo 4.40) Minulla kun oli teille monta ihanaa positiivistä iloista asiaa ja huomautus siitä että nyt näkyy valoa tunnelin päässä, te olette kun mitäkin tuomareita. Janni ei tule kilpailemaan Pyryllä vakituisesti. On hieno taito olla tekemättä mitään selässä ja voin siksi antaa Jannin huoletta mennä Pyryllä metriin asti: älä tee mitään on ainoa neuvo. Ratsastuksessa minulla ainakin pätee sanonta "tieto lisää tuskaa" eli kun tiedän mitä pitäisi tehdä, tekeminen ilman syytä lisääntyy. Huomatkaa hyvät ihmiset että tämä vaihe lähti pois kun pääsimme käymään valmennuksissa kerran viikkoon ja koska se on hyväksi todettu, se myös tästä lähin pyritään niin tekemään. Minä kun hihkuin teille että olen saanut valmennusasioita kuntoon, päässyt taas pitkästä aikaa Mikon valmennukseen, saanut jopa kouluvalmennukseen paikan, Artsi auttaa jnejne. Anteeksi että minä...

hyvä minä, hyvä PP, hyvä Janni, hyvä Molla, hyvä Petra.. jnejne.. Wiiii, tänään on ollut kyllä niin hyvä päivä! Tosiaan tuo aikaisempi postaus nyt oli tuollainen, jota kannattaa katsoa tarkasti läpi ;) Nyt kuitenkin tähän viikonlopun fiiliksiin! Eilen olin koulussa vain muutaman hassun tunnin ja kotiin päästyäni söin nopeasti aamiaista ja lähdin ratsastamaan Pyryn. Kaikista koomisinta koko hommassa taisi olla se, että kun olin matkalla koulusta kotiin, kuulin radiosta että päivällä (!!) oli luvattu jopa sakeaa lumi pyry ä joka saattaisi haitata autolla liikkumista. Silloin kun tämän kuulin, aurinko paistoi kauniisti ja ei ollut pilvenhattaraakaan taivaalla. Oliko siis ihme kun saavuin keskustaan lähemmäs tallia, alkoi hiljalleen satamaan lunta? Tai se että kun se hiljainen lumisade yltyi siksi mainituksi lumipyryksi ja laukatessa lumi tuiskui niin kovaa päin naamaa että se sattui ja teki mieli itkeä? Tai vielä humoristisempaa se että kun lopulta saimme nopean lenkkimme teh...