Että kirosin klipperiä. Piti senkin sitten alkaa tekemään raidallista jälkeä, liekö terät taas tylsät. Samalla hinkkasin ponia pyyhkeellä kuivatksi. Se oli palannut kärrylenkiltä vaahtoavan hikisenä - ponilla oli ollut hieman kivaa. Oli pesty, kuivateltu loimien kanssa, pyyhkeellä kuivattu, harjattu.. Hyvä etten hiustenkuivaajaa sisältä hakenut. "Kunhan klipperi tulee huollosta, tältä ponilta lähtee karvat alta sekunnin!" "Hiton mammuttikarva tammat" on oikein tuttu lausahdus tällä hetkellä tallissa. Molemmat tammat, niin Molla kuin Alli on todella muhkeassa karvassa. Pyryn klippasin muutamia viikkoja sitten ja se onkin tällä hetkellä hevosista helpoin, kuivuminen tapahtuu hetkessä ja tarhaan voin laittaa huoletta, ilman murhetta että loimet kastuvat alla ja tulee kylmä. Itsekästä? Netistä saa jatkuvasti lukea siitä miten hevoset nykyään elävät niin luonnotonta elämää. Postimerkkitarhat, rautakengät, erilaiset kuolaimet, klippaus.. Onhan näitä jut...