Siirry pääsisältöön

Luonnotonta hevosenelämää

Että kirosin klipperiä. Piti senkin sitten alkaa tekemään raidallista jälkeä, liekö terät taas tylsät. Samalla hinkkasin ponia pyyhkeellä kuivatksi. Se oli palannut kärrylenkiltä vaahtoavan hikisenä - ponilla oli ollut hieman kivaa. Oli pesty, kuivateltu loimien kanssa, pyyhkeellä kuivattu, harjattu.. Hyvä etten hiustenkuivaajaa sisältä hakenut. 

"Kunhan klipperi tulee huollosta, tältä ponilta lähtee karvat alta sekunnin!"


"Hiton mammuttikarva tammat" on oikein tuttu lausahdus tällä hetkellä tallissa. Molemmat tammat, niin Molla kuin Alli on todella muhkeassa karvassa. Pyryn klippasin muutamia viikkoja sitten ja se onkin tällä hetkellä hevosista helpoin, kuivuminen tapahtuu hetkessä ja tarhaan voin laittaa huoletta, ilman murhetta että loimet kastuvat alla ja tulee kylmä. Itsekästä?

Netistä saa jatkuvasti lukea siitä miten hevoset nykyään elävät niin luonnotonta elämää. Postimerkkitarhat, rautakengät, erilaiset kuolaimet, klippaus.. Onhan näitä juttuja. Eilen kirotessani ponia kuivattaessa totesin ääneen äidille että kyllä meille se klippaaminen vain sopii, jokaisella osapuolella on hauskempaa, vaikka poni selkeästi pyyhehieronnasta nauttikin. Mielummin karvaton topattu pihalle kun märkä topattu joka kastelee loimet ja onkin sitten kipeä.

Ei mikään nykyhevosen elämästä voi olla kuten entisaikojen preerialla vaeltavien isoisoisoisoisien. Silti minullakin on ehdottomia asioita joita haluan hevosenpidossani korostaa. Sen takia ehkä onkin parasta juuri se että ne hevoset ovat kotona ja saan itse tehdä niiden kanssa kuten haluan. Listattuna muutama kohta tähän luonnottomuuteen viitaten.

  • Kokopäivätarhaus. Hevoset tarhassa mahdollisimman pitkään. Aamulla 8-9 aikaan pihalle ja sisälle 21-22 aikaan. Tietenkin poikkeuksen tekee erittäin kuumat ja paarmaisat päivät, erittäin kylmät päivät sekä myrskyt. Meillä hevoset kyllä aika selkeästi ilmoittavat jos ovat säähän tyytymättömiä, sieltä juostaan hyvin ripeästi talliin - vaikka sitten ominpäin!
  • Laumassa. Alunperin suunnitelma oli pitää Alli ja suomenhevoset erillään. Eipä mennyt edes viikkoa kun Lehmä päätti ovin luvin mennä puttejen kanssa samalle puolelle. Ja siellä ne vieläkin ovat. Sulassa sovussa, joskus vähän pitää tietenkin kinastella mikä ruokakaukalo on kenenkin. Ja laukkaspurtteja ja pukkejakin on hyvin usein esitelty..
  • Klippaus. Ei, tästä en tingi. Joka vuosi äiti sanoo ettei Mollaa enää klipata. Sitten tulee klippauskausi ja ihme kyllä, se poni on aina klipattu. On mielestäni niin paljon helpompaa loimittaa hieman paksummalla loimella kuin yrittää vuorata ja kuivata ja säätää tuhannen muun loimen kanssa. Vaikka edelleen hevoset seisoo kotipihassa, on sitä elämässä muutakin tekemistä kun 20 minuutin välein juosta loimea vaihtamassa. Ehkä itsekästä, mutta meille parhaaksi koettu.
  • Loimitus. Klippauksen alalajiin tulee loimitus. Olen herkkä loimittamaan ja ajattelutapani on enemmän "mielummin liikaa kun liian vähän". Kuitenkin maalaisjärjellä, hevonen ei missään nimessä saa hikoilla!
  • Kengitys. Niin julmalta kun se jonkun korviin kuulostaa, meillä on ja pysyy kengät. Sain kesällä paljon kritiikkiä Allin kenkäongelmien takia, mutta on vain fakta että meillä on niin paljon hiekka- ja sorateitä että kengät ovat ehdottomasti meille parasvaihtoehto. Jokainen taplaa tässä asiassa tyylillään!

Ehkä ne hevoset joutuvat elämään hieman luonnottomasti. 
Tai ehkä turvaudun sen taakse, ettei niillä ole paremmasta tietoa!

Kommentit

  1. Missä te teroitatte klipperin terät ja paljon maksaa ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti Teroituspalvelu Sihvo Oy! En muista paljonko oli, mutta naurettavan halvalla ainakin viimeksi tuli takaisin kun terien lisäksi koko klipperi huollettiin. Mitään muistikuvaa ei tarkasta hinnasta ole, kun siitä on miltein vuosi aikaa :)

      Poista
  2. "...märkä topattu joka kastelee loimet" Minkälainen loimiyhdistelmä sulla on hikisellä karvamammutilla joka menee ulos? Mulla on pihatossa asuva hyvin karvainen hevonen joka hikoaa joskus liikkuessaan paljonkin, mutta kuivaa yhdellä loimenvaihdolla ulkona. Tyytyväisenä, ei palele tai mene jumiin eivätkä loimet pahemmin kastu kun on kosteuden pois hevosesta siirtävää alimmaisena (villa) tai päällä tuulen-/vedenpitävää päällä. Loimiyhdistelmien kanssa saa joskus kikkailla, mutta toimii se homma näinkin ja hevonen on tyytyväinen (ja terve) kun saa nakuilla suurimman osan ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanoin, ei toimi meillä :) tarpeeksi hyvä yhdistelmä ja silti ei riittävä!

      Poista
  3. Hyvin samankaltainen ajatusmaailma kun minulla :) Itse en vain oo ikinä viä klipannu, mutta nyt tekis aika paljo mieli kun kattelee tota omaa suomenhevosta talvikarvas..Jota yritän kovasti saada koko ajan parempaan kuntoon ja tavoitteena alkaa kilpailla keväällä.. Kun asuin viä kotona ja kaikki hevoset asui myös, oli helppoa jättää märkä hevonen talliin kuivumaan ja viedä sitten myöhemmin ulos ja vaihtaa loimet jne. Jos ei itte ehtiny niin äiti tai sisko ehti. Mutta enää se ei oikein onnistu kun oma hevonen on nyt vieraas tallis ja ite ei millään ehdi kulkea montaa kertaa päiväs.
    Kuinkas teillä muuten on hoidettu vedensaanti talvisin? Saako pihalle? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hieno kuulla! :)

      Aamulla ja päivällä avataan yleensä vesisaavi kuumalla vedellä. Pahimpina aikoina käydään noin tunti heinien annon jälkeen vielä juottamassa tai jos hevoset näyttävät muuten janoisilta (syövät lunta tai potkivat jäätynyttä vesiastiaa..). Harkitsin kovasti sellaista lämmitettävää vesiastiaa, mutta vie niin paljon sähköä että varmaan pakko on siitä luopua :D

      Poista
  4. Oon kans haaveillu semmosesta ! Nykysellä tallilla kun ei oo vettä tarjolla ollenkaan pihalla pakkasella vaikka hevoset tarhaa pitkään.. navettatyöni ansiosta pystyn käymään aina päivällä niin oon sitte juottanu ennen ja jälkeen liikutuksen sekä vien vettä tarhaan. Vähän inhottavaa kun ei edes lisämaksusta ole juottomahdollisuutta tarjolla ja en itse ihan joka päivä pysty käymään :/ Kotona kuitenkin hevoset tottui siihen että lähes jatkuvasti sulaa vettä tarjolla koko talven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. noi voi hitsi :/ Itse pidän vettä kuitenkin melko tärkeänä, meilläkin aina liikutuksen jälkeen talvella extrajuotetaan, ihan varmuuden vuoksi! :)

      Poista
  5. Meillä ihan samat sävelet :) Erona, että hepat menee 6.30 ulos joka aamu ja joutilaita ei klipata, loimiteta eikä kengitetä :D Pääsääntöisesti siis, hurjimmilla keleillä saavat jonkun nutun ulos ylleen tai yöksi karsinaan.

    VastaaPoista
  6. Jep, tuosta loimituksesta ja klippaamisesta samaa mieltä. Tilanne on eri, jos hevonen hikoilee vähän ja silloin tällöin, mutta kun hevonen treenataan kunnolla monta kertaa viikossa, on se hien kuivuminen lopulta sinne karvan alle myös iholle erittäin huono juttu. Nimimerkillä: olen nähnyt kaikenmaailman iho-ongelmia tästä aiheutuneena... ja vähintään jokainen tällainen klippaamaton, mutta treenissä oleva hevonen, hilseilee myös ihan kauheasti - ei ole hevoselle se kutina 24h/7 mukava tunne sekään ja suuri määrä hilsettä kertoo hevosen ihon huonosta kunnosta. Vilustuneisiin hevosiin törmään hierotessani aika usein - ei ymmärretä, että kosteuden ollessa pidempään ihon pinnalla kuin sen 20 minuuttia treenin jälkeen, kylmässä ilmassa jumiuttaa lihaksiston tukkoon ja pahimmassa tapauksessa sairastuttaa hevosen. Tässä menee myös usein puurot ja vellit monilla sekaisin. Klippaaminen ei ole tarpeen ja sitä ei kannatakaan tehdä, jos hevonen on kevyessä ratsastuskäytössä. Treenissä ja enemmän liikkeellä olevalle hevoselle se sen sijaan on tuskaa elää karvansa kanssa.
    Muutenkin olen samaa mieltä kaikesta. Toki jokainen hevonen on yksilö, mutta Suomessa ainakin tämä "luonnonmukaisuus" on mennyt vähän överiksi. Hevoselle on ihmisen rinnalla asuvana mahdoton järjestää samanlaista ympäristöä, kuin aroilla asuvilla villihevosilla. Ja jos hevonen ei koskaan ihmisen rinnalle olisi tullut, se olisi varmasti kuollut kauan aikaa sitten sukupuuttoon. Ollaan siis iloisia siitä, että saadaan pitää näin upeita eläimiä ja käytetään maalaisjärkeä niiden hoidossa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jo on puolituhatta lukijaa - ARVONTA

500 lukijan ennakkoarvonta ja palkintona meillä on.. Katri Syvärisen "Syvemmälle satulaan" -kirja! Itse olen aikoinani lukenut kirjan ja nyt sain toisen haltuuni ja mitäs sille parempaa keksimään kuin arvonnan palkintoja ja jakamaan oivallusten ja mielenkiintoisten tekstien hurmosta! Arvontaan saavat osallistua kaikki , niin uudet kuin vanhat lukijat kuin tuntemattomammat haahuilijat. Halutessaan saa tietenkin mainostaa arvontaa myös omassa blogissaan niin saadaan paljon osallistujia mukaan! Arvonta suoritetaan netistä löytyvällä arvontakoneella puolueettomasti. Arvonta suoritetaan 22. Lokakuuta. Kaikki siis saavat osallistua, pienillä ehdoilla: Kommentoi seuraavat asiat tämän postauksen kommenttikenttään: nimesi / nimimerkkisi  toimiva sähköpostiosoitteesi Kirjoita kommenttiin myös yksi tai useampi positiivinen / hyvä asia blogista ja yksi tai useampi negatiivinen / huono asia blogissani Kerro mahdollinen oma blogisi Nyt ei muuta kuin ar...

Linkitä blogisi!

Nyt kaivataan lukulistalle uusia tuttavuuksia ja vanhoja unohtuneita! Eli nyt toivotaan että saataisiin paljon uusia blogeja lukulistalle! Tarkoitus on siis linkittää oma blogisi, so simple! Itse olen melko kaikki ruokainen blogien suhteen, eniten varmaan uppoavat kilpailevien ratsastajien blogit, mutta myös muita blogeja mahtuu lukulistalle. Eli nyt ei ole mitään rajoituksia blogin painotuksen suhteen. Koon TOP7 blogit sitten kaikkien nähtäville, joten ei muuta kun linkkailemaan! Pyrin tekemään esittelypostauksen 8.-11.9. välisenä aikana, joten siihen asti on aikaa linkata blogeja mukaan :) Huom! Linkatessa blogisi tähän postaukseen annat oikeuden kolmannelle osapuolelle (minulle), käyttää blogissasi esiintyviä kuvia julkaisussa (esittelypostaus) allekirjoittaneen harkinnan mukaan. Nyt ei muuta kun linkkejä tulemaan!

Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...