Kisamatkalla

on osattava myös pudota. Okei okei, hieno sanonta. Mutta jotain rajaa siihen selkään nousuunkin, jos valmennuksen aikana pitää kolme kertaa uudestaan kiivetä selkään. On siis sanomattakin selvää että vuoden 2015 tippumistilansto on nyt avattu, virallisesti! Minulla ei ole oikein mitään materiaalia, muutama video löytyy tekstin lopusta, joten sinne voi sitten vilkaista. Viikonlopun treenit eivät menneet ihan niin putkeen kuin toivoin niiden menevän ja palkintona tästä sainkin särkevän pään, jumiutuneen kropan ja lukuisia mustelmia ja muutaman verestävän haavan. No, ainakin ollaan kokemusta rikkaampia jälleen, eikös vain? Meidän urakka alkoi jo lauantaina, mutta olin tällä kertaa aivan yksin liikenteessä kuin äiti oli koulutuksessa. Olin ajoistaan liikkeessä, hevoset kopissa ja tiekin pyynnöstä hiekoitettu. Pääsin arviolta puoli kilometriä kun aloin katsomaan että jumankauta, meidän traikun yksi rengas on tyhjä! Turvallisessa paikassa, missä oli vähemmän liukasta, pääsin kää...

Ja taaas luvassa vain pikaista postausta! Ainut kuva mitä Hevoset 2013 -messuilla tuli kuvattua.. Sunnuntaina starttasin Opelin ja käänsin nokan kohti Tamperetta äidin ja Pilvin kera. Meidän oli tarkoitus treffata Pyryn omistajan Johannan kanssa messuilla ja pakko sanoa että odotin tätä niin innoissani! En ole siis aikaisemmin nähnyt omistajaa, mutta nyt vihdoin näin ja olen edelleen ihan fiiliksissä. Lähdimme yhdeksän aikaan, mutta muutaman mutkan kautta (kuten auton pikapesu, otto-automaatti, jätskiostokset..) pääsimme perille vasta siinä kahdentoista pintaan. Heti juoksimme Protikin standille ja moikkaamaan Petraa. Ja ei varmaan edes viittä minuuttia ehtinyt menemään kun joukosta vilahti Johanna tiimitakki päällä meidän luokse! Oli mieletöntä, mahtavaa, ihanaa ja valaisevaa vihdoin nähdä PP:n omistaja! Ei siinä tullut hirveästi itse messuja seurattua kun kuusi tuntia hölistiin ja tukittiin vahingossa käytäviä kun jäätiin jumittamaan. Kierreltiin pääasiassa kojuja vaik...

Onneksi on Petra olemassa ♥ Eilen piti olla laukkatreeniä, mikä kääntyi kuitenkin jumppahyppelyksi. Tänää oli tuupparointia ja huomenna hypätään enempi. Tämän päivän tuupparoinnista kuitenkin oli tarkoitus kertoa hieman. Ensinnäkin, Petra oli kuvaamassa ja sai todella  hyviä kuvia maneesissa. Harmi kun on kuvia enemmän alkupään ratsastelusta enkä viitsi niitä edes julkaista kun on jotain niin kammottavaa. Kuskihan tänään könötti oikein olan takaa, alussa ja lopussa, mutta idea oli saada kuitenkin lähinnä hevonen kuulolle. Annetaan tämä kerta anteeksi, ensi kerralla muuten en könötä, olen sen päättänyt ;) En siis halua kommenttia könötyksestäni kummastakaan kuvasta, koska tiedän että niin teen! Aluksi kerron pääpiirteittäin: Eli tosiaan Pyry oli aivan kauhea ratsastaa. Ei tukeutunut ohjaan ja kulki pohkeen takana. Suoraan kulkeminen mahdotonta ja kaikki siirtymisistä mihin tahansa helpompiin tai vaikeampiin asioihin oli mahdotonta. Kyllä joo, taas meinasin jäädä hum...