Kisamatkalla

Suorittaessani viimeisen tuplatunnin Someron Hevosharrastekeskuksessa, sain ratsukseni vuoden 2013 suomenhevosten estemestaruus voittajan sh-o Hoppusen. Hoppunen on siis 2001 syntynyt suomenhevosori ja ratsastuskoulun pitäjän ykköstykki, epäilemättä. Kadehdittavan kokoinen, näyttävä herra jolla oli ilo ja kunnia päästä ratsastamaan (ja ihastumaan!). Vaikkei Hoppo olekkaan mikään kouluhevonen, oli siihen ilo tutustua näin sileällä. Hoitaessa ori käyttäytyi mallikkaasti ja varustamisenkaan kanssa ei ollut ongelmia. Herra taisi olla siis hieman vieraskorea kun ensimmäisen kerran pääsin lähietäisyydeltä sitä lääppimään. Helenan kanssa pistettiin hieman jalustimia asetellen ja ei muuta kun selkään! Se mitä Hoppunen ei osaa, on käveleminen. Ei, se haluaisi vain kokoajan passata menemään, muttei ollenkaan kävellä. Oli siis jo heti alussa selvää, että käyntitehtävät tulevat olemaan haasteellisia. Orin kanssa piti pitää todellakin pää kylmänä, sillä se oli herkkä vähän kaikelle. He...

Minulla on jokseenkin jopa huono omatunto siitä, että Pyrystä on ollut nyt tooosi vähän materiaalia. Ollaan ihan normaalisti puksuteltu menemään, mutta jotenkin aina se Lehmä on osunut kameran tai videon kohteeksi. Niinpä valtuutin äidin tänään ottamaan herra Ykkösestä edes muutaman videopätkän, ettei ole itsellä enää sellaista oloa että täällä jätettäisiin toiset vähemmälle treenille. Eilen kävin neiti Lehmän kanssa maneesilla tekemässä pari ihan pikkiriikkistä hyppyä. Hitsi kun kavaletitkin olivat tamman mielestä metrin esteitä, mutta hienosti se kuitenkin malttoi. Kaksi kertaa tultiin vielä jumppa ja sitten olikin hyvä lopettaa. Harmitti kun en ehtinyt Pyryä sinne raahaamaan, joten keskiviikkona olisi vähintäänkin pakko  jo päästä herran kanssa ottamaan muutama puomin kaltainen. Tänään siis treenailtiin omalla pikkukentällä ihan perussileää. Koska Pyryllä oli eilen vapaata, en tehnyt kauaa enkä paljoa. Videolta katsoen olisi voinut tietenkin vaatia enemmän, niin ...

Tyypillinen tilanne. Kun on vihdoin edes kohtalaisen kaunis sää, hyvä ratsastuspaikka ja valokuvaaja, menee sitten kaikki muu pieleen. Kuten meilläkin tällä kertaa, neiti Lehmällä olikin melkoisen voimakas neiti-päivä.. Sunnuntaina Pilvi tuli pitkästä aikaa kuvaamaan ihan kotitreenejä. Hovikuvaajani oli käynyt hakemassa juuri uuden kameran ja halusi tietenkin tulla sitä testaamaan ja sopihan se minulle. Alunperin piti kuvata kaikkien hevosten kanssa, mutta lopulta ehdittiin vain Alli, jolla olikin sitten harvinaisen akkamainen päivä! Alkukäyntien jälkeen lähdin ravailemaan ihan vain rennosti pitkin poikin kentänpoikasta. Melkoiseksi juoksemiseksi homma lähti heti alusta asti. Pihalla oli hirmuinen tuuli ja sen takia tamma olikin saanut hupun päähänsä, siinä toivossa että se hieman edes pitäisi korvista tuulta loitolla. Sitä en tiedä oliko siitä mitään hyötyä, tänään ei ainakaan keskittyminen ollut kohdallaan. Koska homma meni melkoiseksi kahdella jalalla pomppimiseksi ...