Siirry pääsisältöön

Tekstit

Ja yhtäkkiä sitä tajuaa olevansa idiootti

Ja ymmärtää itse pilanneensa kisakautensa omalla huolimattomuudellaan Se iski kun salama vaikka taivas oli kirkas. Että sitä tunsi itsensä idiootiksi! Minäkö muka omistanut hevosen kymmenen vuotta, minullekko on annettu näin upea hevonen jonka melkein pilasin omalla huolimattomuudellani ja ajattelemattomuudellani?! Kaikki lähti jo ennen viimeistä Niinisaloa. Ratsastin silloin koulua estesatulalla ja Pyry tuntui mielettömältä. Se käytti selkäänsä, oli herkkä ja minulla sai olla hyvä tuntuma suuhun. Heitin äidille ohimennen että starttaan sitten Niinisalossa estesatulalla, se oli niin mahtava. Lupasin testata koulusatulaa vielä ennen Niksulaa, mutta niinkuin kaikki tietävät, sairastuin itse ja asia jäi. Miksi olen nyt ratsastanut koulua estesatulalla? Koska olen laiska ja meidän koulusatulasta puuttui jalustimet ja en jaksanut ikinä vaihtaa estesatulasta koulusatulaan jalustimia. Teimme taas aivan mahtavan koulutreenin sunnuntaina. En ole aikoihin uskaltanut tehdä vaatie...

Mitä hevosharrastus on minulle?

Vauhdikkaita maastolenkkejä, hiostavia koulutreenejä... Tällä hetkellä minun paikkani pitäisi olla jossain muualla kuin koneella (voisin suositella sellaista pehmeää maattavaa sängyksi nimettävää paikkaa), mutta koska minun on pakko saada purkaa ajatuksiani päätin kirjoittaa tänne blogiin. Sekavasti ja kellonaikaa vilkuillen. Mikä mieltäni painaa?  Mitä hevosharrastus on minulle? Aloin pohtimaan mitä ratsastus ja yleensäkin hevosharrastus on minulle. Sanon aina että se on minun elämäntapani ja olen sitä mieltä edelleen. Ei minulla ole kavereita eikä muuta elämää, minulla on hevoset. Enkä tarkoita tällä mitään "iiks oon heppatyttö, älä sano mun heppaa metukaks!!" vaan tarkoitan että minulle hevoset ovat kuin perheenjäseniä. Enkä se on eläimen inhimillistämistä, mutta minä haluan että meillä hevonen voi hyvin ja näyttää siltä että se on onnellinen. Mitä ratsastus on minulle? Tämä oli se mitä ehtä pohdin tänään eniten. Mitä minä haluaisin ratsastukselta, m...

Mikä mikä mikä päivä tänään oli?!

no, mikä mikä? no klippauspäivä - mutta sen Pyryn ilme taisikin jo kertoa.. Iiks, syksyn ensimmäinen klippaus! Venytin ja venytin ensimmäistä klippausta vähän vahingossa ja puoliksi tahallaan. Itseasiassa en olisi missään vaiheessa aikaisemmin ehtinytkään klippaamaan, mutta toisaalta olisin halunnut ne klipata aikaisemmin. Tänään kuitenkin otin vihdoin Lister Star-klipperini ja Zoofari-trimmerin talliin, viritin jatko johdon ja varustin itseni kumisaappaisiin sekä kutsuin henkisen tuen ja mestarimittaajan Pilvin paikalle. Ja ei muuta kun karvat pöllyämään! Molempien puttejen mielipide klippauksen alussa oli hyvin samankaltainen: Kaksi suloista karvakasaa pääsivät karvoistaan, muahaha!! Aloitin klippaamaan Pyrystä, koska minulla on klipperissä jo hieman tylstyneet terät (pitää nyt muistaa lähettää ne teroitettavaksi) ja koska PP oli tärkeämpää saada siistimmäksi niin halusin aloittaa siitä. Pyry klipattiin kokonaan, tai pää, jalat ja satulan alle jäi vain karvat. Li...

huoh ärrinmurrin!

Kotimäen alue-estekilpailuiden helposta vaikeaa, mur! Pyryn yksi karvainen korva! Huoh, mitenhän näitäkin kisoja lähtisi purkamaan?! Aamulla heräsin ensimmäisen kerran herätyskelloon kuudelta, mutta torkutin tyytyväisenä sitten puoli seitsemään ja lopulta kipusin ylös kymmentä vaille seitsemän. Kävin nopeasti suihkussa, söin aamiaiseksi hieman jäätelöä (noms) ja sitten lähdin ajamaan Ypäjälle. Porukoilla menin melkein heti talliin ja aloin letittämään Pyryä. Päästiin vielä todella hyvissä ajoin lähtemään ja oltiinkin jo liikkeellä yhdeksän aikaan. Vaikka olin kannettavalla ja kipassa vielä matkallakin, en todellakaan huomannut että kisat olivat siirtyneet tunnilla eteenpäin. Kyllä oli kisapaikalla ihmettelemistä kun luultiin että kisat alkaa kymmeneltä ja ne alkoivatkin vasta 11.. Kerrankin kun on ajoissa liikenteessä onkin jo liian aijoissa, hups! Koska aikaa oli reilusti, kuvailtiin sitten siinä seuraluokkaa ja sen jälkeen mentiin laittamaan sitten Pyryä kuntoon. Ja tu...

FUNFUNFUN!

Pyryllä oli välillä turhankin hauskaa ja kavaletille tuli niin mieletön hyppy että meinasin tippua kyydistä kun aloin nauramaan :D Hauska hassu ihana poika! Mutta ei muuta kun hypätkää kyytiin, saitte kypäräkameravideon, enjoy!

Paluuta arkeen

Viime postauksen jälkeen ei ollut oikein mitään kirjoitettavaa, sillä tosiaan sairastin vielä torstaihin asti ja sen jälkeen kuume lähti tippumaan. Torstaina oli ensimmäisen kerran Jannin ja Pyryn estetreenit! Lupasin siis Jannille että se saa osallistua Pyryn kanssa seuran tasomestaruuksiin koska Mollalla ei tänä vuonna enää hypätä. Koulutasomestaruuteen saa osallistua myös Mollan kanssa niin halutessaan. Kuitenkin torstaina sitten Janni pääsi testaamaan Pyryllä hyppäämistä ja hyvin se meni. Aluksi tietenkin oli hankaluuksia löytää sitä kultaista keskitietä ja onhan tuo nyt huomattavasti isompi kun meidän Molla tai Jannin oma shettis! Kuitenkin hienosti pärjäsi Janni Pyryn kanssa ja lopuksi hyppäsivät noin metrin radan onnistuneesti ja eivät ottaneet kun yhden puomin koko tunnin aikana. Itse pääsin kipuamaan hevosen selkään ensimmäisen kerran kuumeilun jälkeen viime sunnuntaina. Silloin käytiin vain lyhyt ravilenkki Pyryn ja Mollan kanssa, mutta oli niiiin mukavaa olla taas hevos...

Ei tullut vuoden viimeistä Niksulaa treenistä huolimatta

Itkettää ja harmittaa, koska hevonen oli todella hyvän tuntuinen, mutta itse olin täysin pois pelistä. Nyt olen taas viikon sairaslomalla, jos ei muutamassa päivässä tipu kuume alas pitää lähteä sairaalaan. Kaikki hokee että pitäisi juoda juoda juoda, mutta kun ei tee mieli ja on paha olo. Syön kyllä jo, mutta koska en - mukamas - juo tarpeeksi on jo ensimerkkejä kuivumisesta. Voi tietenkin olla että tämä koko kehon tärinä johtuu jo romahtaneesta yleiskunnosta kun on viikon maannut, mutta voin sanoa, mukavaa ei ole! Toivon kovin että tämä tästä lähtisi nyt paranemaan, kaipaan kovin jo hevosen selkään! Minulla piti olla Niinisalosta yllätys, sillä kun kesällä vanha GoPro-kypäräkamerani meni rikki, päätin ennen Niinisaloa hommata uuden. Niinpä viime maanantaina kipaisin Giganttiin kuluttamaan kolmisen sataa euroa uudeen GoPro Hero3:een! Piti sitten yllättää teidät Niksulan maastoestevideolla, mutta koska kuski ei päässyt sinne asti, saatte vain pienen klipin maanantaisesta treenistä...