Siirry pääsisältöön

Maastoesteitä, joukkuemestaruuksia, valmennuksia..

paljon asiaa mitä ei ole ehtinyt kirjoittamaan


Aloitukseen höystin nyt vanhemman kuvan, mutta kun vanhimmasta asiasta, joka käsittelee maastotreenejä Ratulla, ei ole mitään materiaalia. Aloitukseksi sanotaan että se missä välissä fiilis nimeltä super oli hieman hukassa, tuntuu että se alkaa taas palailemaan. Jotenkin säännöllinen treeni tekee itsestä ja hevosesta niin paljon varmemmat ja se heijastuu suorituksiin. Mutta sitten itse asiaan eli ensimmäisenä otetaan käsittelyyn Ratun maastotreenit.

Keskiviikkona suuntasimme Ratun tallille Lietoon. En ole ikinä aikaisemmin käynyt Ratulla, mutta onneksi sinne oli helppo löytää. Pakko todeta että mielettömän hieno paikka se ainakin oli! Ihan luksuksen oloista joka puolella - ja hintaista. Reissu maksoi kokonaisuudessa 35 euroa, huh! Kuitenkin päästiin pomppimaan todella kivoja esteitä ja testailemaan vaikeampaakin tehtävää, joten mikäs siinä kun fiilis jäi hyvän puolelle. Kun pääsin kipuamaan selkään, aloitettiin ensin kentällä. Siinä ravailin ja laukkailin ja muutaman kerran tulin kavaletin ja pienen estetehtävän. Sitten siirryttiin maastoesteille, hyppäsin kapeaa tukkia, hautaa, pieniä laavuja ja muuta verkaksi. Sen jälkeen hyppäsin tuttarin pöytiä, laavua ja erilaista linjaa. Pyry teki yhden kiellon koko päivänä ja se oli rengasesteelle. Tuli itsellekkin jotenkin hyvä fiilis kun pystyin reagoimaan siihen ajoissa ja tällä kertaa se ei päässyt ohi vaan pysähtyi esteen eteen! Seuraavalla kerralla mentiin ilman mitään ongelmia.

Hypättiin melko paljon ja en jaksa nyt kaikkea selitellä. Sen verran kerron siitä, että siellä oli vesiesteellä tehtävä mikä alkoi siis tukkiokserilla, sitten veteen, ylöshyppy, pieni mäki, tukki, alas mäkeä ja muutama laukka suoraan ja hauta. Tehtiin tämä ensin ihan näin ja sitten lopulta hyppäsin toisin päin! Pyrylle on siis ollut alas veteen hypyt vaikeita, mutta nyt siitä kuoriutui joku hurja kenttähirmu ja se hyppäsi SUPERHYVIN veteen, niin että kuski meinasi hämmästyksestä tipahtaa kyydistä. Tulin vielä toistamiseen että saatiin veteen rennompi hyppy ja tällä kertaa päässä kertailin Piken ohjeita ja kaikki meni ihan nappiin! Olin superiloinen kun tuntui että heppa toimi just niin kuin halusin eikä vain melkein.. Eniten harmitti kun ketään ei päässyt kuvaamaan, mutta ensi kerralla sitten pakko saada joku mukaan!

Lauantaina olikin sitten Luvialla alue-estekilpailut. Meidät oli tosiaan pyydetty joukkueeseen ja mielellään lähdettiin mukaan. Harmi kun joukkueessamme oli vain 3 ratsukkoa ja varsinkin minä Pyryn kanssa metrin luokassa olimme vielä todella epävarma ratsukko. Olin aamulla töissä klo 6-12 ja kotiin päästyämme lähdimme miltein samantien. Lopulta auto lähti pihasta yhden paikkeilla, eli ihan hyvään aikaan. Perillekin päästiin hyvissä ajoin, sillä menossa oli silloin metri ja ennen joukkuekisaa oli vielä metrikymmenen. Saimme siis rauhassa tutustua paikkaan ja oli kyllä kivan oloinen reissu kokonaisuudessaan. Hellettä tosiaan piisasi ja taisi mittari näyttää +30, huh!

Nopeasti saaatiin aika kulumaan ja kohta jo letitin, varustin ja hyppäsin selkään. Pyry tuntui kivalta, reippaalta ja ihan kuuliaiselta. Verkassa säästelin hieman - turhaan, ei olisi tarvinnut - ajatellen että oli niin lämmin. Okserin jälkeen herra ihan syttyi ja ratsastamisesta tuli mieluisaa. Minun ja samaa seuraa edustavan ratsukon välissä oli kaksi ja harmittavasti edellinen seuralainen sai 8 vp. Tämä toi hieman paineita, sillä tuli semmoinen fiilis että perhana.. nyt pitäisi onnistua..

Radalla heppa tuntui hyvältä, mutta no.. Niinkuin oli odotettavissa, kuski mokasi. Pitkään aikaan ei olla kunnolla hypätty rataesteitä, minkä takia olin ihan hukassa alussa ja tein tyhmiä mokia. Tulin sellaista hidasta keinuhevoslaukkaa kohti ykköstä, tultiin juureen ja puomi tipahti. Sitten tyhmä minä suutahdin, ja linja kakkoselle pistin hanaa. Näin kuitenkin ettei askel osu, joten varauduin lähelle hyppyyn, mutta kappas.. Hevonen tekikin niin kuin käskin ja hyppäsi kauempaa. Kuski ei mukana ja okserin takapuomi mukaan. Sitten tuli mutkassa jotain ongelmia ja tipahti raville. Kiskaisin hätäisesti laukan ja kolmonen lähelle, mutta tällä kertaa pysyi ylhäällä. Neloselle laitoin liikaa painetta ja tuli siihenkin hieman juureen. Sitten sanoin että perhana.. Ja loppurata sujui HYVIN! Lopputulokseksi 8 vp, mistä olen ihan tyytyväinen, sillä täysin omia mokia nuo kaikki olivat..

Tämä siis kakkoseste, kuski oli näin hyvin mukana menossa.. 



Radassa oli niin paljon parannettavaa että hieman suivaannuin. Lisäksi äiti painosti että pitäisi hypätä Mollalla kun pienmestaruudetkin kohta on.. Niinpä sitten samantein Pikelle soittoa että viitsisikö tulla katsomaan kun hyppään molemmilla puteilla. Päiväksi sitten sovittiin tämän viikkon maanantai, eli 30. Heinäkuuta. 

Paikalle mentiin tällä kertaa hyvissä ajoin. Ensin menin Pyryllä hetken, verkkasin ravissa ja laukassa, muutaman kerran puomitehtävät ja taivuttelin. Sitten vaihdoin Mollan selkään, sillä halusin aloittaa Mollan kanssa. En ole ratsastanut ja hypännyt Mollalla paljoa, yleensä menen vain rämpimään kisat läpi sen kanssa ja tavallaan nyt oli todella mielenkiintoista päästä Piken valmennukseen. Kerrottiin Pikelle heti ongelma, joka siis on  se kun tamma jarruttaa aina ennen estettä ja tekee tyhmän jarrutushypyn. Sitten aloitettiin ihan puomitehtävistä ja siitä sitten pikkuhiljaa radan pätkää ja rataa. Ja tamma oli ihan super hieno!  

Aluksi kun esteet olivat alle 80 cm, kaikki meni hyvin. Ei jarrutuksia ei mitään. Heti kun nostettiin 80-90 cm niin alkoi ongelmat. Tamma tekee siis sitä että lähtee esteelle täysillä pää pystyssä ja sitten jarruttaa ja hyppää ihan paikoiltaan. Pike katsoi ensin yhden radan ja sitten kertoi miten lähteä korjaamaan. Eli siinä tilanteessa kun hevonen katoaa täysin "innoissaan" kohti estettä, käsi levollisena ja rauhassa ja jalalla pyydetään kuuntelemaan. Ja kappas kehveliä kuinka kävikään! Se toimi! Molla oli super hieno. Videopätkässä siis viimeinen rata kaikkineen hyppyineen. Eli tultiin aina uudestaan kun meni huonommin. Ja kyllä tiedostan virheeni ja siksi käyn valmennuksissa! Mutta voi tamma kuinka hieno se olikaan!

Girls just wanna have fun!

Molla sai taas paljon kehuja ja pakko todeta, se on niin viisas poni! Se ei anna mitään ilmaiseksi vaan opettaa ihan tosissaan ratsastamaan. Se osaa ja tekee asiat heti kun siltä pyytää, muttei anna ilmaiseksi mitään. Kuinka loistava tamma se onkaan! Taas sitä huomasi miten paljon siitä tykkää, huh! Ja siis videolla hyvin huomaa kuinka kiitän sitä aina kun se lähtee rohkeammin hyppäämään. Esteillä tamma saattaa toisinaan olla arempi, tai jos kuski jää hiemankin jälkeen tai suuhun kiinni, seuraava este saattaakin olla taas jarrun kautta. Sen takia paremmaksi nähdään kiittää ja näin saada sille taas koottua luottamusta. Ylpeä ponista!

Sitten kipusin Pyryn selkään. Taas hieman laukkaa ja muutaman kerran pieni pysty. Sitten alettiin miltein heti tekemään radan pätkiä ja lopuksi metrin rata kahteen kertaan. Taas muistin miten laukataan ja toisella kerralla keskityttiin hieman enemmän että saadaan hyppäämään kauempaa. Tässäkin taas kuski mokailee kun tuijottelen helposti esteen juureen ja sen takia tullaan lähelle, hyi minua! Ei hypätty paljoa, mutta olen kyllä todella tyytyväinen Pyryynkin. Teki super hienosti ja ennen kaikkea helposti metrin tehtävät. Ei tuntunut edes vaikealta. 


HUH! Sunnuntaina onkin sitten suuntana Hattula ja kenttäkisat. Sen jälkeen seuraavana viikonloppuna Kerava. Ensi viikolle varmaan taas estehyppelöintiä ainakin Mollan kanssa, ehkä Pyrylläkin. Molemmat sai taas Pikeltä kehuja ja valmennukset oli ihan mielettömän hyvät. Tästä on taas hyvä jatkaa!

Kommentit

  1. haluutko teistä kuvia sunnuntaina, tää olisi jäpittämässä koulukokeesta alkaen paikalla :D

    VastaaPoista
  2. en tiiä ootko löytäny jo kuvat teistä, jotka olen ottanut. www.kaisukki.kuvat.fi kuvat ovat siis luvian kisoista :-) jos löytyy mieleisiä niin saa kopioida kunhan laittaa copyt :) terv. Kaisa-Maria Jussila

    VastaaPoista
  3. Näin teidät lauantaina Luvialla :)

    VastaaPoista
  4. Hyvinhän tuo kisaratakin näytti menevän loppua kohti. Ensi kerralla karjaiset "perkele!" jo heti radan alussa, niin taatusti tulee puhdas rata! ;))

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Taasko se alkaa?

Jokainen blogia edes hieman seuraileva tietää että olen melko hysteerinen klinikalla ravailija. Jos hevonen ontuu tai tuntuu omituiselta, hommataa sille joko kraniohoitoa tai klinikkaa. Jossain on aina pakko olla syy ja siitä otetaan selvää. Myönnän, että minulle on jopa eläinlääkäri sanonut, että voisi sitä pari päivää kotonakin katsella ennen klinikalle raahausta. Olisihan siinä varmasti pari satasta säästänyt, mutta mielelläni maksan sen summan mielenrauhasta. Hysteerikko mikä hysteerikko. Onko tämä taas alkamassa? Kipua vai kettuilua? Alli on todella herkkänahkainen. Siis kirjaimellisesti. Klippaaminenhan ei aiheuta äänen puolesta ongelmia, mutta kun se tärisevä terä tuodaan iholle se on maailmanloppu*. Alli saa myös todella herkästi haavoja, joka on usempaan kertaan todistettu imppareiden muodossa. Se ei kestä oikeastaan nyt klipattuna kuin yhdellä tietyllä harjalla harjaamista ja sekin on välillä sen mielestä turhan kova. Toisinaan kyljet ovat herkät ja toisinaan mahan

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov