Siirry pääsisältöön

Kiitollinen

Tänään taas en vaan voinut olla hymyilemättä. Lueskelin viime keväällä postaamaani postausta, missä kerroin miten ulkopuoliseksi itseni tunsin. Hassua miten viime vuonna tunsin itseni niin ulkopuoliseksi ja kun taas tänä vuonna tuntuu että olen paljon enemmän mukana vähän kaikessa. En tiedä onko oma asenteeni muuttunut vai onko vain piiri missä pyörin muuttunut. 


Itseasiassa uskon että se on ripaus molempia. Päätin viime kesänä, etten halua enää olla riippuvainen muista. Jos haluan tehdä jotain ja joku ei halua sitä tehdä minun kanssani, voin tehdä jotain muuta tai tehdä sen yksin. Olen myös jotenkin paljon avonaisemmin mielin heittäytynyt tekemään jotain. Kuten alotin noin kuukausi sitten tankotanssin! En voi olla tyytyväisempi tähän, sillä se on sen verran erilaista toimintaa, että siellä väkisinkin tapaa aivan uusia ihmisiä. Eihän se mikään maailman helpoin laji ole mutta olen tykästynyt siihen niin kovasti että en melkein koskaan malta odottaa seuraavaa kertaa. 

Työn puolesta ehkä tuo oma "asenteen" muutos on myös auttanut, sillä tuntuu että olen tällä hetkellä se "oma itseni" ja minun ei tarvitse olla mitään muuta vaan riitän juuri tälläisenä. Viime vuoden loppu ja alkuvuosi oli minulle ehkä henkisesti raskaampia, joten tuntui että minun olisi pitänyt olla jotain muuta kun mitä todellisuudessa olin. Semmonen kuluttaa ihmistä aivan uskomattoman paljon!


Ja työ puolestaan.. Olen sanonut tämän sata kertaa jo kahden postauksen aikana, mutta en voi olla yhtään kiitollisempi siitä millainen paikka minulla juuri nyt on. Jos haluan jotain oppia raviurheilusta täällä, nyt on minun tilaisuuteni. Vaikka pomoni osaakin sanoa asiat joskus hieman kärkkäästi, yritän aina olla ottamatta ne henkilökohtaisesti - pikemminkin haluan oppia! Lisäksi en voi uskoa miten paljon minuun luotetaan juuri tällä hetkellä. Yleensä kestää kuitenkin jonkinaikaa että luotetaan siihen että teet asiat juuri oikein. Enhän minä nyt vielä ihan ensimmäisiä kertoja ulos meneviä varsoja vielä aja, mutta esimerkiksi pomo luottaa minuun sen verran, että jos meillä on esimerkiksi hieman vaikeampia varsoja ajettavana, olen yksi niistä ensimmäisistä joita hän kysyy. Meinaan siis sitä että jos palloilen jossain ja hän näkee minut ensimmäisenä hänen ei tarvitse pyytää minua hakemaan jotain "kokeneempaa", vaan minä olen se joka saa ajaa sen. Hän tykkää myös yleensä ajaa minun kanssa, eli jos hän tarvitsee apua jonkun varsan kanssa hän pyytää minua. Ja minusta se tuntuu hirmuisen hyvältä. 

Joka aamu kun menen hölkkäämään varsoja, en vaan voi olla hymyilemättä. Tällä hetkellä se tuntuu vaan niin älyttömän hyvältä ja toivottavasti se fiilis ei ainakaan ihan hetkeen katoa.. Olen monta kertaa sanonut että niin kauan aijon täällä olla kun viihdyn. Vielä ei ole ollut sellaista hetkeä että olisin oikeasti halunnut täältä vielä kotiin tulla, vaikka kyllä tiedän sen päivän tulevan. Tällä hetkellä nautin aivan jokaisesta hetkestä mitä minulle on tarjolla.


Nautikaa siitä mitä teette! Ihanaa Viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov