Siirry pääsisältöön

Varsasta kilpahevoseksi - osa 1

Olen tällä hetkellä niin etuoikeutetussa asemassa, että pääsen kädestä pitäen ja vaihe vaiheelta tekemään meidän varsoista ensi vuoden menestyjiä. Ajattelin että tälläinen postaus (ehkä jopa useamman postauksen sarja) voisi olla mielenkiintoinen, sillä täällä asiat tehdään kuitenkin niin eri tavalla kuin Suomessa. Haluan kuitenkin painotaa että myös täällä on useita eri tapoja tehdä varsoja; minun kuvailemani ei ole ainoa - eikä välttämättä se oikea - mutta ne on kuitenkin täällä todettu nyt toimiviksi vuodesta toiseen. Työnantajani on tehnyt useita vuosia tätä ja viimeisen 5 vuoden aikana joka vuosi hänellä on ollut yli 50 varsaa koulutettavana. 

Vuotias ravuritamma Skyway Miss Foxy

Varsakausi alkaa syksyllä ja yleensä varsat saapuvat "rikottavaksi" Syyskuun ja Lokakuun vaihteessa, aikasintaan ensimmäiset koulutukseen otettavat tulevat aikaisintaan elokuussa. Viimeistään marraskuussa pitäisi olla kaikki huutokaupat ohi ja kaikki varsat kärryjen edessä, joten lokakuu ja marraskuun alku on varsojen kanssa yleensä kiireisintä aikaa. Tänä vuonna ensimmäiset varsat tulivat meidän talliin elokuussa ennen kuin lähdin Ohioon. 

Täällä varsat voidaan karkeasti jakaa farmikasvatettuihin ja kotikasvatettuihin varsoihin. Yleensä "home breed" varsat ovat karkeasti jaoteltuna vähemmän käsiteltyjä ja "puskassa" kasvaneita farmivarsoihin verrattuna. Tämä on siis todella karkeasti jaoteltu, sillä aivan varmasti joku farmivarsa voi olla käsittelemätön siinä missä kotikasvatettu on paljon käsitelty. Mutta hyvin usein kotikasvatetut varsat ovat niitä täysin käsittelemättömiä ja niille joutuu opettamaan kaiken - riimun laitosta ja taluttamisesta alkaen. Parhaimmillaan ne ajetaan traileriin ja lukitaan sinne koska niitä ei ole pystytty riimuttamaan kotitilalla. Tämä siis kaikista pahin skenaario mitä voi olla. Kotikasvatetut varsat ovat siis yleensä pienien tilojen varsoja ns yksityishenkilöiden kasvattamia kun taas farmilta tulevat on isompien kasvatustilojen tuotoksia. Suurin osa farmivarsoista ostetaan huutokauppojen kautta, mutta joskus - etenkin minun pomoni - käy myös farmeilta katsomassa ne ei huutokauppaan ilmoitetut varsat ja ostaa suoraan kasvattajalta. 

Vuotias peitsariori Frontier Romance

Kun varsat saapuvat farmille - huutokaupasta tai suoraan kasvattajalta - ne yleensä tilanteesta riippuen saavat muutaman vapaapäivän ja näin tottua hieman uuteen ympäristöön. Samalla niiden hoitajat saavat hieman aikaa tutustua niihin ja oppivat nopeastikin tietämään mitkä ovat vähemmän käsiteltyjä. Muutaman päivän jälkeen hevoset valjastetaan ensimmäistä kertaa. Me teemme niin että kaksi hoitajaa valjastaa; toinen pitää kiinni ja toinen laittaa valjaat (ilman ohjia totta kai) varsalle. Kun valjaat ovat yllä, varsa jätetään karsinaan irti ja sen annetaan tottua häntäremmiin ja hieman liikkuviin valjaiden osiin. Toiset ottavatkin tässä vaiheessa kunnon rodeot karsinassa kun toiset vain saattavat hieman hätkähtää kun häntäremmi tuntuu hännän alla. Kun varsat ovat hetken saaneet rauhassa totutella valjaisiin, suitsitaan ne (kokolapullisilla) suitsilla ja obersekillä. Suuhun tulee kuitenkin vain yksi kuolain ja obersekki on kiinnitetty siihen. Kitarauta lisätään myöhemmässä vaiheessa.

Varsat valjastetaan 2-3 päivänä ja näistä kolmantena tai neljäntenä päivänä on aika laittaa varsat kärryjen eteen. Tässä vaiheessa ei tosiaan kauheasti odotella. Kaksi liinaa ohjien ajavat ohjien virkaa ja yksi taluttaja. Ja ehdottomasti vain yksi, pomo painotti ettei hän koskaan halua kahta apumiestä, sillä varsoja ei voi kouluttaa voimalla vaan enemmänkin tekniikalla. Ennen kärryjen perään laittamista ohjasajetaan muutama kierros ympyrällä suuntaan ja toiseen. Sitten vaan heitetään kärryt perään ja sitten menoksi. Taluttaja hyppää kuskin viereen ja rodeo voi alkaa!

vuotias ravuriori Carl Spackler ensimmäisen kerran kärryjen edessä

Tämä on se vaihe, missä hieman toiset hevoset vaativat enemmän aikaa. Jotkut varsat omaksuvat kaiken kuin kerrasta ja toisten kanssa täytyy toistaa asioita vielä useamman kerran. Ensimmäisen kerran kun varsat on laitettu kärryjen eteen ne laitetaan uudestaan joka päivä (poislukien toki sunnuntai vapaa). Niillä ajetaan ehkä noin kierros / alle maili, lähinnä halutaan että ne pysyvät radalla, liikkuvat eteen ja kääntyvät. Useimmat menevät avustajan kanssa kaksi tai kolme kertaa ulos ja sen jälkeen ne menevät yksin. Villimmät tapaukset menevät noin viikon verran avustajan kanssa ja sen jälkeen yksin.

Itse ihailen miten pomoni varsoja käsittelee - hän haluaa että niiden kanssa ollaan määrätietoisia, mutta niiltä ei kuitenkaan missään nimessä voi eikä pidä vaatia aikuisten hevosten käytöstä. Hän on hirmuisen rauhallinen varsojen kanssa. Pyytää asiat läpi tekemättä siitä mitään kohtausta. Haluaa että varsat saavat hyvä kokemuksia ja oppivat asiat oikealla tavalla kerrasta - kipeä, kovakouraisesti tai pelokkaasti käyttäytyvä varsa ei opi asioita vaan päin vastoin pakenee kaikkea uutta.

vuotias ravuritamma Swift Swanda, kuudes päivä kärryjen edessä

Muutaman viikon varsat hölkkäävät radalla noin puolitoista tai kaksi mailia. Yleensä kilpasuuntaan ja jos vain mahdollista kaverin kanssa ihan vain että ne tottuvat toisiinsa. Opetellaan sellaisia peruskäytöstapoja radalla. Kaasua, jarruja ja kääntymistä. Ohitetaan traktoreita ja muita hevosia. Ja ennen kun huomaatkaan varsat alkavat tekemään jo "babyhiittejä". Ei siis mitään todellista hiittiä, mutta harjoittelua porukassa.

Meillä on yleensä 5-6 varsaa samassa porukassa. Ensimmäiset kerrat porukassa vain hölkkäillään kavereiden kanssa, opetellaan ohittamista ja parkkeeraamista. Sitä että joku ohittaa tai että pitää olla ohittaja. Tätä tehdään ehkä kaksi viikkoa. Sitten lisätään hieman haastetta, harjoitellaan vierekkäin ajamista, lisätään hieman vauhtia. Kerta kerralta varsat oppivat lisää ja lisää ja pian päästään jo harjoittelemaan lopetusta rinta rinnan.

Tällä hetkellä varsat hiittaavat kuuden hengen ryhmissä, viimeisellä mailille hieman reippaampaa hölkkää ja viimeisellä puolikkaalla ohitellaan jo esimerkiksi ahtaammista väleistä. Ajettavat matkat ovat tällä hetkellä 2-3 mailia. Ja pakko sanoa että hienostihan ne töitä kyllä tekevätkin kuten tässä uusimmassa videossa voitte nähdä. Videossa ensimmäisiä kertoja isommassa porukassa kaikilla varsoilla:


Postaussarja jatkuu samalla kun meidän varsat etenevät. Minun on kuitenkin tosi hankala muodostaa kaikkia asioita konkreettisesti tekstiksi, joten jos teillä on mitä tahansa kysyttävää, kysykää! Vastaan enemmän kuin mielelläni :) Ja muistakaa tämä:

Menestymisen avain on rento mieli


Kommentit

  1. Siis tuleeko ne varsat vajaa 1v sinne vai millon? Mielestäni en ainakaan osannut lukea että kuinka vanhoina ne sinne tulee. Onko jotkut siis alle 1v?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uuden alku

 Kovasti koitin tätä blogia päivittää, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana elämäni on muuttunut niin totaalisesti, ettei blogi ole oikein enää sama. Mielestäni on kunnioitettava nyt blogia, se oli loistokas vuosina 2012-2015. Tätä blogia on ollut aina hirmuisen ihana päivittää ja ehkä vielä jonain päivänä kun palaan takaisin satulaan voidaan tämäkin kääntää uudeksi nousuksi. Mutta sitä odotellessa haluan kiittää kaikkia blogin lukijoita kuluneista vuosista ja lukuisista kommenteista ja tuesta. Ilman teitä tämä polku ei olisi ollut puoliksikaan näin mahtava! On siis aika sulkea Kisamatkalla ja kääntää uusi lehti. Bloggaaminen on vieläkin lähellä sydäntäni, mutta mielestäni tämä blogi ei ole koskaan ollut täydellinen sille elämälle mikä minulla on tällä hetkellä menossa. Joten oli aika uuden blogin. Toivotan kaikki innokkaat mukaan myös raviurheilun maailmaan jos se vaan yhtään kiinnostaa. Kiitos vielä kerran kaikille näistä vuosista, toivottavasti nähdään vielä uudessa blogissa! Harnes

Lukijat keskustelemaan: Millainen on se-oikea kuolain?

Miksi juuri se ja miksei tuo? HOX!  Teksti on täysin minun näkemykseni asioista, kaikki ei sovi kaikille, muistakaa se! ;) Kuolain. Tuo suitsiin ripustettava häkkyrä. Meillä on jos jonkinmoista kuolainta ollut ja varsinkin Mollalla niitä on testailtu. Pidimme Mollaa aluksi vahvana ja vaikeana hevosena, jolta innostuessaan puuttui jarrut. Molla on testannut seuraavia kuolaimia: Kimblewick  - Toimi aikansa, mutta lopulta ei tuottanut haluttua tulosta. Ei ollut se-oikea valinta. Kuparirolleri - Oletettiin kaiken olevan kiinni siitä että Molla puree kuolainta vasten. Paha kämmi ja surkein kokeilu ikinä! Gäg-kuolain  - ei toiminut, teki tammasta etupainoisemman. Pelham  - Toimi myös aikansa, painaa kuitenkin kuolainta vasten Fullcheek - Ei mainittavaa eroa ratsastettavuudessa Olympia + leukaremmi  - Toimii tällä hetkellä Jannin hyppykuolaimena ja maastokuolaimena, toimiva! Mollan se-oikea kuolain on omppunivel. Toimii sillä toivotulla tavalla. Haimme syytä kov

No hei vaan tohtori!

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si