Kisamatkalla

Voiko hevoseni hyvin? Olen vähän sellainen huolehtija tyyppi. Murehdin asioita, pohdin ja tutkiskelen. Välillä sanon huoleni ääneen ja välillä jään vain pohtimaan niitä omassa päässäni. Hevosen omistaminen on pääasiassa aivan ehdottomasti elämäni antoisinta aikaa. Se tuo mukanaan myös huolta ja murhetta. Tietenkin kaikki loukkaantumiset, sairastumiset ja epäsopivat varusteet tuovat jo lisämausteensa harrastukseen. Päässä vain soi kysymys voiko hevoseni hyvin? Minulle hevosen omistamisessa ehdottomasti tärkeintä on hevosen hyvinvointi. Vaikka suurimman osan ajasta ymmärrän jo pienistä vihjeistä että jostain on vialla, on myös hetkiä kun hevonen suorastaan huutaa että nyt on joku vialla ja en kuule sitä. Vaikka sen tietää että aina kaikelle hevosen tekemiselle on syynsä.  Tämä pohtiminen tuli ehkä kaikista ajankohtaisimmaksi kun harjailin Allia ja katsoin sitä hieman kauempaa. Olen kovin huolestunut sen lihaksistosta, tai sen puutteesta. Ratsastanko sitä väärin? Keh...

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut." Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta. Minulla on tällä hetkellä kolme omaa hevosta: Molla, Pyry ja Alli. Näistä paperilla kokonaan minun on vain Alli. Molla  - viralliselta nimeltään Mollamari - on 16-vuotias (syntynyt 1997) suomenpienhevostamma. Se on kilpaillut koulussa jopa yhden Helppo A-startin hyväksytysti, mutta se on kuitenkin tasoltaan enemmän Helppo B (liike ja kokoamiskyky ei riitä enää A-tasolle). Esteillä tamma on kisannut 90 cm ja mennyt kentässä harrastetta. On myös mm. voittanut vuonna 2012 suomenpienhevosten kenttämestaruuden. Luonteelta Molla on oikein kultainen, sellainen tallin kiltein tamma. Tosin iän myötä siitä on tullut vähän nirppanokka, mutta silti se tallissa o...

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista.. Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni,  tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;) Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä! Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin...

se on yhtä suuri kuin kymmenen vuotta! Tänään oli se päivä, mistä olen kanssa jo jonkun aikaa hihkunut. Päivä, jonka nimesin Mollan Kymppibileiksi! Voi kuulostaa jonkun mielestä todella omistuiselta juhlia tälläistä asiaa, mutta yksi etappi on saavutettu ja olen omistanut nyt kymmenen vuotta hevosen. Todella upeat kymmenen vuotta ja todella upeaa oli myös se että melkein kaikki jotka vaadin paikalle pääsivät tulemaan! Kiitos tuhannesti kaikille, olen todella otettu ja fiilis on mahtava! Meillä valmistelut alkoi paremmin jo eilen, kun äiti aloitti kakun leipomisen. Ensimmäinen pohja meni pilalle, mutta toinen olikin jo täydellinen. Tänään äiti viimeisteli kakkua samalla kun itse laitoin ponia kuvaus kuntoon. Pikku hiljaa vieraita alkoi jo valumaan paikalle ja päästiin kiinnittämään ruusukkeita. Fiilis oli mahtava alusta loppuun ja en voi olla kuin onnellinen tästä miten ihania ihmisiä ympärillä on. Hieno poni, hienot ihmiset, hienot juhlat.  Kahdeksankymmentäyksi ...