Tervetuloa joukkoon "pieni" kirjava!

Alli tamman talliin saapuminen saattoi hämmästyttää yhtä jos toista..

Ja suoraan sanoen, en itsekkään olisi uskonut että olen kohta aivan oman hevosen omistaja, ilman puolikkuuksia. Eli kyllä, ostin omakseni, tämän pienensuuren tamman. Mutta eihän ole mitään järkeä jos ei aloiteta aivan alusta, eli nyt luvassa jännittävä tarina siitä miten tähän ikinä päädyttiin ;)

Minulla on kyllä aina kausia jolloin selailen myyntihevosia, ihan vain haaveillen. Kuitenkaan tällä kertaa en ollut etsimssä hevosta, vaan satuin vahingossa klikkaamaan itseni kaverin kaverin sivun kautta itseni tamman myyntisivulle. Enkä missään nimessä voinut olla ihastumatta, olin täysin myyty jo ensi näkemästä!

Sanoin äidille puolivitsillä että löysin itselleni aivan täydellisen hepan. Äiti rakastaa - niinkuin minäkin - kaikkea erikoista ja meillä on aina hevosissa ollut jotain omalaatuista. Äiti oli aluksi todella skeptinen ja itsekin olin ihan eiei, en osta, kunhan katselen. Katselu meni kuitenkin kysymiseen ja kysyminen johti taas äidin kanssa puhumiseen. Suurin kompastuskivi oli minulla ottaa asia puheeksi isäpuoleni kanssa, sillä tiedän hänen olevan tahtoessaan erittäin jyrkkä ja taipumaton. Saatiin kuitenkin oikein selväpäinen keskustelu siitä, että ainahan voidaan koittaa, ei sitä tarvitse ostaa.

Ei aikaakaan kun Kari oli jo varannut meille hotellit Oulusta ja aloin sopimaan sitten tarkemmin kokeilupäivää. Uskokaa tai älkää miten vaikeaa oli marraskuun alusta asti olla ihan hiljaa tästä! Halusin olla liikaa innostumatta, koska en halunnut ostaa hevosta sen takia että vain haluisin jonkun, vaan halusin juuri sellaisen kun mielessäni oli.

Lauantaina koitti sitten Ouluun lähtö. Olimme varanneet Edenistä huoneet, eli tarkoitus oli mennä myös piipahtamaan kylpylässä. Kaikille sanoimmekin lähtevämme kylpylään, emme suinkaan hevosta katsomaan. Muutama harva tiesi tästä suunnitelmasta, mutta aika hyvin pystyin pitämään mölyt mahassani.

Mukaan Ouluun lähti minun lisäkseni äiti, Kari ja koirista Papu ja Assi. Mukaan otettiin samantien koppi, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka niin kävisi että heppa lähtisi mukaan. Emme menneet kuitenkaan suorinta tietä Ouluun vaan kierrettiin Tuurin kautta! Pakko sanoa että tämä oli minulle kuin lomamatka, en ikinä ollut käynyt Iisalmea korkeammalla, en nukkunut hotellissa, enkä myöskään käynyt Tuurissa! Ja ei ollut Keskisillä käyminen tosiaan huono idea, äiti ja Kari löysivät kauan kaipaamansa pokkarin 40 eurolla (!! Canon Powershot, ihan käypä peli heidän tarpeisiin, mutta hei hinta !!) ja itse löysin Canon Ixusen 129 eurolla! Tällä minun ostamalla pokkarilla oli alkuperäistä hintaa 299 euroa, joten oli oikeasti aivan ohittamaton tarjous, varsinkin kun olin jo pitkään halunnut taskukameraa! Aivan huikeeta!

Ikke, oma pieni taskurakkaus!

Tuurissa oli kuitenkin niin paljon enemmän porukkaa kuin mitä odotimme ja siellä vierähtikin vähän liian pitkään. Luovuttiin kylpylöinti-ideasta ja käytiin vielä ennen Ouluun saapumista syömässä ja hotellilla oltiinkin noin yhdeksän aikaan. Syötiin iltapalaa ja vanhukset menivät vielä drinkkibaariin kun itse suuntasin jännittyneille yöunille. Piti alkaa testailemaan uutta Ikkeä, mutta olin ostanut siihen vääränlaisen muistikortin! Lopulta kuitenkin säädin hetken koneella tekemättä kunnolla mitään ja lopulta nukahdin kun ei silmät enää jaksaneet pysyä auki.

Sunnuntai valkeni taas melko aikaisin kun heräsin seitsemän aikaan. Mentiin aamiaiselle heti puoli kahdeksalta, koska oltiin sovittu kokeilemis aika jo kello yhdeksän. Tämä sen takia että jos heppa lähtee mukaan, matka kotiin on tosi pitkä ja emme halunneet kuitenkaan kaahailla. Hotellin aamiainen oli ihana, oli paljon mistä valita ja söin itseni miltein ähkyyn. Hieman aikataulusta myöhässä päästiin kuitenkin lähtemään koko lössi hotellilta.

Pitkää matkaa ei maneesille ollut ja pian olimme jo perillä. Itseä jännitti tosi paljon, siitä on aikaa kun olen mennyt tälläisessä tilanteessa. Vastassa maneesissa oli aivan suloinen, ystävällisen näköinen tamma. Se näytti juuri sellaiselta "voiii kuinka ihana se on" ja sitä oli oikeasti välittömästi pakko rapsuttaa. Siinä sitten myyjä hyppäsi ensin selkään ja näytti miten heppa liikuu ja pakko sanoa että kivalta näytti. Kohta olikin jo oma aika pompata selkään ja kyllä, jännitin tosi paljon!

Jo kun menin selkään olin heti sillain, jaha, se oli siinä! Iso, sopivan herkkä, mielettömän kivat askeleet. Kyllähän sitä tuli mokailtua ties kuinka paljon, tamma otti nokkiinsa kun toin sen huonosti esteelle, itse jännitin kokoajan enkä uskaltanut edes vaatia. Mietin jo että sai varmasti aivan järjettömän surkean kuvan minusta kun tuhnuttelin siellä epätoivoisesti menemään. Kaikki oli kuitenkin lopulta tyytyväisiä, kuski, hevonen, myyjä ja jopa äiti ja Kari, joten tein sen päätöksen että tamma muutti meille.

Käytiin vielä tekemässä kaupat, siirreltiin rahat ja kohta jo käteltiin ja onniteltiin uutta hevosen omistajaa. Onhan se oikeasti ihan loistofiilis kun niillä omilla pennosillaan ostaa jotain noin suurta! Matkaan päästiin lopulta lähtemään vähän yhden jälkeen. Oulussa sää olikin muuttunut yön jälkeen niin, että lunta oli satanut ainakin 5 senttiä ja siellä oli todella kaunista! Ajeltiin hiljakseltaan lyhintä reittiä kotiin ja tehtiin vain lyhyitä pysähdyksiä missä haettiin matkasyötävää ja juotin Allin. Kotona oltiin vihdoin hieman 10 jälkeen ja taluttelin heti tammaa koska se oli kuitenkin joutunut seisomaan aivan järjettömän kauan. Hienosti tamma käyttäytyi kyllä trailerissa, vaikka suomessa olikin vain kuorma-autossa kulkenut.

Mitä siis ostin? Ostin itselleni 11 vuotiaan, 175 senttisen saksalaisen Pinto-Hunter tamman, joka on koko nimeltään Allynclusive W. Hypännyt suomessa 110-120 cm, koulussa pientä treenaamista vaille radoille. Kenttäheppaahan tästä alan nyt tekemään ;) Meillä sitä kutsutaan ihan vain Alliksi, mutta myös lehmä on vakiinnuttanut jo hyvin paikkaansa! Eilen käytiin heti koko porukalla maastoköpöttelemässä ja oli todella ilo huomata miten selväpäinen tamma on! Siinä sitä köpöteltiin jonon ensimmäisenä kun takana suokkipallerot pukittelivat ja riehuivat. Kyllä se on aivan suloinen ja en kyllä ainakaan vielä osaa katua ostopäätöstäni! :) Tässä teille vielä pieni pätkä koeratsastusta, on tosiaan tosi lyhyt, koska itse jännitin aivan järjettömästi ja en osannut näin isolla hepalla edes ratsastaa, tai siltä ainakin tuntui :D