Haaste Hevosenomistajille

"Tämä haaste on tarkoitettu niille, jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

Kerro hevosestasi: rotu, taso ja hieman luonnetta.

Minulla on tällä hetkellä kolme omaa hevosta: Molla, Pyry ja Alli. Näistä paperilla kokonaan minun on vain Alli.

Molla - viralliselta nimeltään Mollamari - on 16-vuotias (syntynyt 1997) suomenpienhevostamma. Se on kilpaillut koulussa jopa yhden Helppo A-startin hyväksytysti, mutta se on kuitenkin tasoltaan enemmän Helppo B (liike ja kokoamiskyky ei riitä enää A-tasolle). Esteillä tamma on kisannut 90 cm ja mennyt kentässä harrastetta. On myös mm. voittanut vuonna 2012 suomenpienhevosten kenttämestaruuden. Luonteelta Molla on oikein kultainen, sellainen tallin kiltein tamma. Tosin iän myötä siitä on tullut vähän nirppanokka, mutta silti se tallissa on se kaikista suloisin. Ratsastaessa löytyy aina vauhtia, tehtiin sitten mitä tahansa. Jäänyt "varhaiseläkkeelle" ja toimii nyt luotettavana maastomopona ja nuorempien innokkaiden opetusponina.

Pyry - viralliselta nimeltään Pyry Waan - on 10-vuotias (syntynyt 2003) suomenhevosruuna. Se on kilpaillut koulussa myös Helppo A -tasolle asti ja myös sillä tasolla olisi tarkoitus vielä joskus kilpailla. Esteillä ollaan hypätty aina suomenhevosten estemestaruuksissa asti ja kentässä menty kansallista avointa helppoa. Parhain saavutus tällä hetkellä lienee suokkien estemestaruuden kokonaistuloksissa 5.sija. Luonteeltaan Pyry on aika äijä ja vekkuli. Ratsastaessa herkkä kuin mikä, mutta hoitaessa saattaa olla hieman jyrämäinen vaikkei pahaa tarkoitakkaan. Tulevaisuudessa tarkoitus panostaa suomenhevosten mestaruuskilpailuihin, lajista riippumatta.

Alli - eli viralliselta nimeltään Allynclusive W - on 11-vuotias (syntynyt 2002) kirjava Pinto-Huntertamma. Koulutustaso on hieman häilyvä ja tuloksia sillä on tällä hetkellä ainoastaan estekisoista aina 110 cm asti. Allin on ollut minulla vasta kuukauden ajan, joten ollaan menossa tutustumisvaihetta. tulevaisuudessa toivottavasti pääsemme kilpailemaan maastoesteradoilla aina vaativalle tasolle asti. Ennustaja en kuitenkaan ole ja muutama vuosi pitää nyt vielä treenata, mutta parhaamme me ainakin yritämme! 

Hevoset vai ponit? Miksi?
Minulle tämä on jopa hieman outo kysymys. Tai no, ei siinä mitään outoa ole, mutta voin jo ihan pituuteni tähden vastata hevoset. Ja mieluusti vielä ne isommat hevoset. Ponit ovat mielestäni kivoja ja varmasti minulle enemmän merkitsisivät jos olisin joskus nuorempana viettänyt oikeita ponivuosia. Poneissa on myös puolensa, mutta kyllä vastaukseni kaikuu edelleen hevosten puolelle :)

Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Ratsastin aika paljon pienempänä enemmän ohjatusti tai aina valvotusti. Sain kuitenkin ratsastaa aika paljon itsenäisesti myös hoitoponillani Ykällä. Pieni shetlanninponikaveri joka oli toisinaan hieman ilkikurinen. Voi mikä surku silloin aikoinaan tuli kuin kasvoin totaalisesti ulos ponista ja en voinut sillä enää ratsastaa.. Ja vielä isompu surku tuli silloin kun poni myytiin ja vielä minun pehmolelu (joka oli myös nimetty parhaan ponikaverini mukaan) varastettiin samoihin aikoihin! Kyllä siis tähän pitää ehdottomasti vastata Ykä, vaikkei ratsastus varmaan silloin ollutkaan ihan niin tavoitteellista.

Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko? (Jos se on kengässä)

En oikeastaan sanoisi mitään. Toisille hevosille sopii olla kengättömänä ja toisten kavioiden materiaali ei sitä kestä. Ei ole siis minulta mitenkään pois jos joku haluaa hevostaan pitää kengättömänä tai kengällisenä. Meillä hevoset kengitetään ihan rautakenkään ja niiin kauan kun ne ovat niihin ihan tyytyväisiä (lue: ei ilmene mitään suurempia kavio-ongelmia) samaa jatketaan. En muista itseasiassa noiden kenkien kokoja, mutta aina 0-3 taitaa meillä noi koot vaihdella, tällä hetkellä voi olla jopa se onnellinen tilanne ettei kukaan ole aivan 0-kengässä.

Klippaus: puolesta vai vastaan?

Tämäkin on mielestäni vähän niitä mielipiteitä mitä ei kannata alkaa kauhean jyrkästi sanelemaan. En näe niin klippaamisessakaan kuin klippaamattomuudessa mitään huonoa. Omaan käyttöön sopii ehdottomasti paremmin klipatut, sillä kyllä se on helpompi loimittaa lyhyt karvaisena ja kuivana kuin pitkäkarvaisena ja märkänä. Kuitenkaan ei kannata mitään seuraponia tai eläkeläistä joka liikkuu pari kertaa viikossa käyntiä maastossa, mielestäni klipata. Esimerkiksi uskottavasti ensi vuonna ei Mollaakaan enää klipata, jos ei aivan mammuttikarvaan itseään ala taikoa!

Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?

Kyllä ne kaikki nyt samassa tarhassa on. Itseasiassa tarhaan laitettiin jo keskitolpat kun piti tarhata Alli muista erikseen, muttei ehditty vetää lankoja kun Alli jo päätti olla puttejen kanssa samassa tarhassa. Mikäs siinä, hyvin tulevat toimeen ja tarha on sen verran iso että pääsee tarvittaessa pitkällekin karkuun. Ja jos jotain sattuu, kyllä se sitten on enemmän huonoa tuuria kuin sitä että tarhasin nuo samaan tarhaan ;)

Ratkaiseeko hevosessa enemmän sen luonne vai ulkonäkö (kuten väri)?

Minulle aika osuva kysymys! Kaikki joiden olen nähnyt tekevän tämän haasteen, ovat väistämättä vastanneet joko luonne tai potenttiaali tai käyttökyky. Haluan olla hieman erilainen nuori ja vastaan että kyllä minulle vaikuttaa sen käyttökyvyn ja potentiaalin lisäksi ulkonäkö, niin pinnallista kuin se onkin. Itseasiassa Molla on ostettu nimensä perusteella. Tämän jälkeen meille saapui luppakorvainen "kermanvärinen" Lurppa, sitten mieletön tukkajumala Pyry ja viimeisimpänä lehmänkirjava Pinto-Hunter Alli. En etsi varta vasten erikoisinta hevosta, mutta mielestäni meidän pieneen talliin sopii ne vähän muista poikkeavat; luonteeltaan tai väriltään. Luonteeltaan ei tarvitse olla edes mikään helppo, Lurppa oli yksi esimerkki siitä vaikeamman luokan hevoseta, eikä Allikaan ole mikään maailman yksinkertaisin tamma. Kysymykseen vastaten, ehkä minä näen luonteen lisäksi hieman vaivaa että löydän sen hieman erikoisemman ulkonäöllisesti poikkeavan hevosen ;)

Millainen on hyvä hevosblogi?

Luen itseasiassa melko vähän blogeja. Tuntuu ettei aika riitä siihen että lukisin niin ajatuksella kuin haluan ja sen takia yleensä en lue monia blogeja. Hyvää hevosblogia on muutenkin mahdoton oikeastaan määritellä, sillä toiset tykkäävät toisenlaisesta kuin toiset.

Mielestäni hyvässä hevosblogissa on siisti ulkoasu. Sen ei tarvitse olla kaikista näyttävin, kunhan tekstistä saa hyvin selvää ja ulkoasu ei ole liian räikeä tai tumma. Tietenkin upeat ulkoasut lisäävät aina kiinnostusta, mutta suurin into blogin seuraamisen alkamiseksi lähtee teksteistä. Teksti on sujuvaa ja siinä on ennen kaikkea kappalejaot. Sillä ei ole merkitystä onko blogilla 2 vai 2 tuhatta lukijaa, jos teksti on kiinnostavaa, yleensä palaan sinne useammin kuin kerran. 

Lisäksi hyvässä hevosblogissa on itselle mielenkiintoisia tekstejä. Varsinkin erilaiset treenipostaukset selostuksineen saa aina itseni innostumaan myös itse kokeilemaan erilaisia treenejä. Tykkään myös seurata aina ratsukoiden kehittymistä ja kilpailemista. Eli minun suosikkeihini kuuluvat ehdottomasti treenaavat ja kilpailevat, joskus myös tekstiään analysoivat bloggaajat, jotka lisäävät kuvia kuin videoita blogiinsa, lajista riippumatta :)

Pahin tippumisesi?

Mun täytyy vielä varmaan skipata tää kysymys, sillä en vielä - onneksi *kopkop* - ole onnistunut tippumaan kovin pahasti. Kerran olen rodeopukista tömähtänyt aitaa päin ja kerran jalkaan tuli komea mustelma kun tipuin estetolppaa päin. Joskus ihan pienenä kaaduttiin ponin kanssa kuperkeikalla. Uusin "pahin" tippuminen lienee sattunut Lepan kanssa Aulangon seuraestekisoissa missä mentiin okserin sekaan ja heitettiin totaalinen kuperkeikka. Tälläkin kertaa oli mieletön tuuri matkassa ja selvittiin pelkästään muutamalla mustelmalla ja säikähdyksellä vaikka kuperkeikka oli melkoinen.

Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?

Aina olen ollut sitä mieltä että mielummin reilusti loimia kun että ne loppuu kesken! Tällä hetkellä on muutama loimi liian vähän, tarvittaisiin ainakin muutama toppa (sisä ja ulko)- ja sadeloimi. Fleecejä, vilttejä, villaloimia ja muita loimia löyytyy niin paljon etten ole edes niitä laskenut. Ei ne loimet heti pääse loppumaan ja nytkin ollaan selvitty hyvin ilman että on täytynyt yhtään loimea ostaa vaikka uusi hevonen saapui talliin. Voidaan siis siitä jo päätellä että kyllä takkeja piisaa ;)

Kuinka usein hevosesi liikkuu?

Niin usein kuin mahdollista, pääsääntöisesti 6 kertaa viikossa ja yksi pelkkä tarhailupäivä. Tämäkin kyllä vaihtelee paljon, joskus saattaa olla 7 työpäivää ja seuraavalla viikolla rennompaa. Kuitenkin pääasiassa olisi ihanteellista että olisi ne 2 erittäin raskasta päivää, 2 raskasta päivää ja 4 normaalia päivää. Siitä sen enempää avaamatta, liikkuvat ratsastaen sen 6 kertaa viikossa ja joka päivä saavat lisäksi temmeltää isossa tarhassa. Tästä oli juuri puhetta kyllä edellisessä postauksessa, heh..

Oletko varovainen vai "uhkarohkea" ratsastaja?

Mielestäni hyvin muotoiltu tuo uhkarohkea! Kyllä minä enemmän olen rohkea kuin varovainen. Varovainen olen uusien hevosten kanssa, vaikka monien selkään kiipeän. Hyppää en yksin, muuta kuin kavaletteja. Kyllä tuolla maastoradalla pitää olla hieman rohkea, pelätä ei saa koska se heijastuu hevoseen. Tietenkin jännittää saa ja se on takuulla osa elämää, mutta pelko on asia mitä pitää pyrkiä välttämään. Varovaisen uhkarohkea höystettynä määrätietoisella kenttäratsastusasenteella! :)

Minun vuoroni haastaa!

Haastan kaikki joiden hevoset ovat väriltään kirjavia tai jotain kirjavan väreistä (musta/kimo).

Lisäksi haastan kaikki joiden hevosten nimet alkavat A, P tai M kirjaimella.

Näiden kaikkien lisäksi haastan suomenhevosten omistajat.

Ja vielä neljäntenä osana haastan kaikki kenttäratsastajat!

muista pistää kommentilla kun olet tehnyt haasteen että pääsen lukemaan sen!