Kisamatkalla

Sunnuntaina suunnattiin kouluratsastuksen merkeissä maneesille. Tai minun kohdallani puhun perusratsastuksesta. Tällä kertaa mukana olivat Molla, Pyry ja Miina. Tässä postauksessa kuitenkin käsittelen vain Pyryn kanssa tekemään osuuttani.  Minä pidän kouluratsastuksesta. Ainakin kausittain. On sellaisia hetkiä kuin kaikki onnistuu ja toisinaan ei tee mieli vääntää verenmaku suussa kuin mikään ei onnistu. Tällä hetkellä ollaan ehkä jälkimmäisen kaltaisessa tilanteessa; olisi kiva tehdä ja osata, mutta kun junnataan paikallaan, mikään ei onnistu, kuski istuu surkeasti ja hevonen ei ole millään avulla. Siinä nopeasti hiipuu se motivaatio tekemiseen kun jää onnistumiset väliin ja tekee jotain paljon hauskempaa, eli lähtee maastoon tai vaikka laukkaa vaan päättömästi ympäri maneesia. Olen jo aikaisemminkin avautunut siitä aiheesta, että ole kentällä pyörijä. Menen kentälle suunnitelmissa ratsastaa todella tavoitteellisesti ja hyvä treeni, mutta kun olen siellä pyörin todenn...

Meillä on maailman paras eläinlääkäri . Ollaan käytetty samaa kotieläinlääkäriä jo varmasti yli kymmenen vuotta. Hän on maailman paras. Tai ainakin meille se sopivin jos ei maailman paras. Kärvisteltyäni viikonlopun yli, äiti soitti heti maanantai aamusta meidän vakiellille. Ja mikä parhainta hän pääsi tulemaan heti saman päivän aikana. On kyllä mahtavaa kun on näin huippu lääkäri tiimin vointia tukemassa! Tutkittavaksi pääsi tänään sekä Alli että Molla. Allin takia ell tallille tuli, mutta toki siinä samalla sitten katsottiin myös Mollan suu ja kysyttiin tuosta sen pahenevasta kutiamisesta. Joka tosiaan tällä hetkellä on niin "kriittisessä vaiheessa" että se yön aikana repii kyljet itseltään auki. Ensin eläinlääkäri tuikkasi Alliin hieman rauhoittavaa ja sen jälkeen tutki Mollan. Mutta koska Alli ei ensimmäisestä piikistä tuntunut rauhoittuvan laittoi se siihen vielä toisen ja jatkoi sitten ponin kimpussa.  Kävi ponin ihan perusteellisesti läpi ja antoi si...

Onhan se toisaalta aika karua kun käännetään helmikuun puolelle ja maa on käytännössä katsoen musta. Lunta on siellä täällä ja jäätä senkin edestä joka paikassa. Toisaalta keväthän siellä kovasti jo kolkuttelee. Itselläni on tällä hetkellä hirveä ahdinko kaikesta. Itku on kokoajan herkässä vaikka kuinka koitan ajatella tämän olevan vain ohimenevää.   Kyllä meilläkin sitä lunta oli. Paino sanalla oli. mau. Tiikeri-kissa yritti syliin vaikka halusin vain kuvan siitä Vaikka olen nyt koittanut pitää blogiakin jonkinlaisena positiivisuuden paikkana, on tänne myös helppo purkaa omia tuntoja. Ja nyt on sellainen olo, että haluaa vain kirjoittaa niitä omia tuntemuksia ylös. saada purkaa itsestään sitä pahaa oloa mikä on. Tai ei se olo itsenään ole paha, mutta kun jotenkin kokoajan ympärillä velloo kiire ja huoli kaikesta, se saa ihmisen kuin ihmisen jossain vaiheessa päästään jumiin. Kirjoitin aika tarkalleen viikko sitten Facebookkiin tilapäivityksen joka kuului näin: ...

Olen aivan äärettömän ahdistunut. Päivät, viikot, kuukaudet vain vaihtuvat vauhdilla. Nyt mennään jo tammikuun viimeistä päivää ja olen ihan aikaansaamaton. Kaikki on vaiheessa, en ole edes kisakalenteria vilkaissut. Tai sen verran olen netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt juttuihin, että suomenhevosten Kenttä-SM on Ypäjällä (JES)  ja Este-SM Tuurissa (JES) . Muuten olenkin ollut ihan silmät pyöreänä ja tajuamatta tilannetta vähääkään. Hevonen innoissaan ja kuski ruosteessa - WUHUU! Suurin syy tähän lienee taas työni. En valita työstä, mutta kyllä siihen saa aikaa menemään. Silloin töitä tehdään kun niitä on. Tällä viikolla minulla piti olla torstai-perjantai vapaata (joka olisi auttanut huimasti tilanteessani), mutta jouduin sairaslomatuuraajaksi. Tilipussi kiittää, mutta pää taitaa hajota ennen sitä. Viime viikko meni siis ihan kevyesti sanoen päin prinkkalaa, kun alku viikon tihrustin parin tunnin unilla päivien läpi ja loppuviikosta kun jouduinkin takaisin töihin...

Olen ollut todella onnekas. Kaikkien suomenhevosten kohdalla jotka meillä ovat, on historia todella helppo selvittää. Molla on ostettu meille suoraan kasvattajalta, kuten myös Herkku. Pyry on edelleen kasvattaja-omistajan, ainoastaan pieni pala entisen ylläpitäjän aikoina on "usvan peitossa", mutta nekin vuodet saa kysymällä selville. Olen siis ollut kertakaikkisen onnekas sen suhteen, että hevosten historia on ollut aina selvillä. Minimaalinen pikku Herkules. Postauksen kuvista kiitos Lotta K, blogi ! Onhan se ihan eri asia sitten näiden puoliveristen kanssa. Lurpan kanssa minulla oli melko hyvä käsitys sen värikkäästä historiasta, sillä jossain vaiheessa sen ulkomailta myynyt myyjä otti minuun yhteyttä. Lisäksi pidin melko aktiivisesti yhteyttä omistajaan jolta Lurpan aikoinaan ostin. Olihan se tietty vaikeampaa selvittää ja jäi siellä useiden vuosien mustat aukot ihmeteltäväksi. Alli on toinen mysteeri. On tutkittu ja hutkittu ja olen kuullut yhtä jos toista pie...

Viimeisimpiä päiviä olen viettänyt hevosten kanssa pellolla hurjastellen ja vielä viimeisistä lumista nauttien, aivan liian vähän nukkuen, miettien onnellisena sitä, kuinka loppuviikosta on kaksi päivää vapaata, kiroten miten ne vapaat peruttiin, töissä luistellen ja muutaman kerran kaatuillen. Lisäksi sen pienen ajan kun jaksan töiden jälkeen ja ennen niitä olla hereillä olen käyttänyt koneella roikkuen. Tai mielestäni tässä tapauksessa olen yrittänyt saada aikaiseksi kaikkea järkevää, kuten viimeisiä sponsoridiilejä on hierottu Kisamatkalla Championin suhteen, expoaluetta kartoitettu, häiriköity Pilvenmäen sähköpostia ynnä muuta.  Lisäksi, se mitä kaikista eniten olen tässä koneella istuessani tehnyt on ulkoasut. Erilaiset monimutkaiset ja ei niin monimutkaiset ulkoasut blogeille. Marraskuussa  kerroin kuinka innostuin jälleen tutkailemaan koodeja ja avaamaan Photoshop CS6. Ei ole ollut paluuta ajassa taaksepäin, mitä enemmän teen, sen enemmän asioita muistan ja sen par...

Kun on tullut itselläni ajankohtaisen pakolliseksi alkaa tutustumaan myös ihmeelliseen ravimaailmaan, ajattelin myös kirjoittaa tuntojani, poimintoja ja mietteitä tänne puolelle. Minä, todellinen ratsupelle kuten kovanluokan raviammattilainen saattaisi sanoa, pistän suuren nenäni ravimaailmaan ja alan tutukimaan, pohtimaan ja kertomaan miten meidän maailmamme eroavat. Ehkä hieman dramaattisesti lausuttu nämä alku sanat, mutta blogissa tulee nyt ilmestymään jatkossa myös tälläistä ravurit vastaan ratsut  -postaussarjaa, jossa seurataan miten ravureilla ja ratsuilla - ja niitä hoitavilla ihmisillä - erilaiset asiat eroavat. Postaussarjan ensimmäinen osa käsittelee meille tällä hetkellä ajankohtaista asiaa. Kun ratsupuolelle ja käyttöön sekä näyttöön tarkoitettu nuori shetlanninponitammamme Miina rokotettiin ratsujen rokotusohjelman mukaan ja puolestaan tulevaisuuden ravikuningas eli nuoriherra Herkku rokotettiin ravureiden rokotusohjelman mukaan tuli minulle väistämättä etee...