Kisamatkalla

On se kummallista miten yksi ihan ok valmennus, sellainen ihan ok fiilis, ihan ok tilanne saa monia monia kuukausia olleen motivaation palaamaan. Olin tuossa juuri kaksi kuukautta pois töistä ja ajattelin, että sinä aikana varmasti ehtisin kirjoittamaan blogiini yhtä jos toista. Toisin kävi! Tuli koiranpentua, tuli koiranpennun onnettomuutta, leikkausta, tuli koulukisoja, tuli estekisoja missä olin vain katsomassa.. Kokoajan oli jotain ja ei ehtinyt pysähtymään. Nyt palasinkin jo töihin ja ensimmäinen vajaaviikkoinen on takana. Mutta en suinkaan tullu siitä puhumaan. Rahatilanne ei helpota ja ei siihen auta edes se, että koiranpennun leikkaukseen meni 2000€. Eikä sekään rahanmeno siihen loppunut, vielä on kaikki kontrollit ja loppuleikkaus. "Onneksi" kyseessä on äidin pentu, mutta eihän se minua auta; vaikuttaa porukoiden huolet suoralta kädeltä myös minun huoliini! Vaikkei rahatilanne ole helpottunut sen enempää pari kertaa päätin repiä rahaa kirjaimellisti selkäran...

Viime sunnuntaina pistettiin Herkun perään taas kevyet kärryt ja Petra kyytiin. Olosuhteet olivat tälle harjoitukselle melko kehnot ja esimerkiksi kellottaminen oli jokseenkin turhaa, mutta koska oltiin jo sovittu niin tämä tehtiin. Varustuksiin lisättiin tällä kertaa silmälaput ja Petra otti hiittipiiskan varmuudeksi mukaan, vaikkei sitä loppu peleissä tarvittukaan, onneksi! Ratahan oli huono, aura-autoa se ei ollut nähnyt aikoihin ja lunta oli satanut koko aamun ja satoi edelleen. Rata oli siis raskas ja lisäksi Herkku tiputti ensimmäisessä kurvissa etukenkänsä. Sitä ei kyllä mistään huomannut, pito oli silti erinomainen ja juoksu kulki paremmin kun hyvin! Voi vitsi meinaan, se jopa näytti välillä ihan ravurilta. Pikku pojasta on kasvamassa iso! Nyt tulee iso pläjäys kuvia ja yksi pieni video lämmittelystä. Puhelimesta loppui tila sitten juuri kun vaihdettiin kilpailusuuntaan, mutta onpahan silti jotain liikkuvaa kuvaa tästäkin retkestä! Nyt jatketaan treeniä edelleen...

Vielä tällä hetkellä kun on seuramaksut maksamatta ja kisakalenteri omalla kohdalla täysin suunnittelematta, on kuitenkin jotain katsottu tosi tarkasti. Ja se on ehdottomasti näyttelykalenteri . Huvittavaa sinänsä, mutta tänä vuonna on tosi paljon ihan tässä meidän "lähellä" niin rotunäyttelyitä kuin mätsäreitäkin. Ihan super innoissani odotan ihan jokaista näistä! Näyttelykausi avattiinkin jo viikko sitten Vaskiolla, kun Miina pääsi toisiin rotunäyttelyihin ikinä! Pieni ongelma muodostui kun poni oli hävyttömän likainen ja meillä ei ollut pesupaikkaa. Onneksi kuitenkin saimme lainata Herkun tallipaikan pesupaikkaa. Illalla sitten pestiin Miina, mutta kuinka ollakkaan, vielä päivälläkään se ei ollut ihan täysin kuiva! Se oli aamulla ollut takki päällä pihalla, joten karva oli vähän lytyssä. Naureskelinkin vähän toisia poneja katsoessa että olisiko pitänyt ottaa fööni mukaan, kun meidän miina oli sellainen.. Epäpörröinen muihin poneihin verrattuna! Kuvat kuvannut...

Voi vitsi miten kiva päivä sunnuntaina olikaan! Sunnuntaiksi oltiin sovittu äidin kanssa, että mennää Herkkua irtohypyttämään. Kun kopissa oli sitten vielä toinen puoli tyhjä, päätin sitten samalla kertaa ottaa Pyrynkin jumppailemaan! Olen niin pitkään halunnut nähdä sen hyppäävän ja tämä oli siihen nyt niin hyvä tilaisuus. Herkku pääsi ensimmäistä kertaa kujaan ja Pyry ihan vaan jumppailemaan. JEE! Hepat siis autoon ja ei muuta kun Merjan Tallille. Merjalla rakennettiin maneesiin kuja: puomi-2,8m-pieni pysty-6m-pysty-7m-okseri. Nämä oli melkein siis laatuarvostelu pituuksissa, tosin siinnä taitaa olla ensimmäinen väli puolisenmetriä pidempi. Tämä sopi kuitenkin molemmille hevosille erinomaisesti, joten sen puolesta ei ole valitettavaa! Kuja olikin neljään pekkaan nopeasti rakennettu, joten ei muuta kun herrat alas ja verkkailemaan. Aloitettiin ensin Herkusta, sillä ei tiedetty miten se kujaan suhtautuu. Mutta Herkuleshan oli kun vanha tekijä! Se ihan oma toimisesti laukkaili ku...

Onnistunut työviikko ja perään ihan kivasti alkanut vapaa viikko sai minut jo vähän toiveikkaaksi. Alkoi motivaatio palaamaan ja tulemaan vähän sellainen olo että kyllä tästä vielä noustaan. Torstaina sen kanssa sitten tuli hieman takapakkia kun olin töissä "työhyvinvointikeskustelussa" joka nyt ei ollut ihan sellainen millaiseksi sen olin ajatellut. Kirjaimellisestihan masennus siinä iski ja kaikki jaksaminen hävisi keskustelun myötä. Minusta on kaikista kammottavinta tässä työasiassa se, että kaikki mihin olen miltein 4 vuotisen työurani aikana - tässä firmassa siis - uskonut, onkin jonkinlaista valetta tai kuvitelmaa. Sen enempää tänne työasioitani purkamatta, on todella, todella surullista kun matto vedetään näin jalkojen alta. Olen asian suhteen niin maassa, että olen katsonut parhaammaksi hakeutua ammattilaisen kanssa juttelemaan. Uskon että se auttaa minua niin töissä kun harrastuksessakin. Mutta mukavempiin asioihin ennen kun torstaihin tultiinkaan. Ti...

Rakas, onko sinusta tullut vähän lihapulla? Pikku hiljaa, pienin vauva-askelin. Herkku on kasvanut - ja saanut kasvaa - rauhassa ja nyt se onkin jo kääntynyt nelivuotiaaksi. Alkaa hiljalleen jalat löytää paikkansa ja raviakin aletaan ihan kelvollisesti esittämään. Onhan se vielä nuori ja välillä vähän jukuri, mutta hienosti on tullut roppakaupalla lisää kärsivällisyyttä. Ja mahaa.   Mistä erottaa hyvän ja huonon tallipaikan ? Hyvässä tallipaikassa ei tarvitse hukuttaa hevosta väkirehuihin, sillä heinä on sen verran maittavaa että kyllä huomaa kuka on ollut ruoka-aikaan kotona. Hyvähän se näin on, helpompi sitä mahaa on kutistaa, useamman kerran kokemuksella, kuin lihottaa. Kerrankin hepalla on jotain mistä lähteä rakentamaan muskeleita! Eilen meillä oli Herkun kanssa ratapäivä. Käytiin siis hölkkäilemässä radalla niin verkka- kuin kisasuuntaankin. Herra oli vain saanut päähänsä että kisasuunnassa radalta voikin poistua etukurvissa. Siellä sitten pari kertaa ke...

Ensin se ahdisti. Kun oli kirjoittamatta useaan viikkoon. Sitten asiaa ei ajatellut. Valmennukseen lähtiessä harmitti kun kamera jäi kotiin, valmennuksen jälkeen - mikä meni tosi hyvin by to way - oli helpottunut ettei tarvitsi heti kertoa miten meni. Sitten ne päivät vain mateli ja meni ohi. Ja nyt on jo Tammikuu loppumassa. Olen tässä hetkellä henkisesti aivan loppu. Minulla on ollut useamman kuukauden jo pelkän blogimotivaation lisäksi motivaatio kateissa ratsastuksessa. Olen umpikujassa, en tiedä mitä teen. Olen tässä analysoinut miksi motivaationi on poissa ja niin se vain on, että yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen. Ensimmäinen kysymys onkin kuulunut: Minä minä haluan tältä vuodelta? En tiedä. Eikä kukaan muu kuin minä voi vastata siihen kysymykseen. Haluaisin sanoa innoissani että odotan kisakautta, kisoja, valmennuksia, kesää, menoa ja meininkia. Mutta tällä hetkellä minulla on sisällä vain musta möykky joka on tosi epävarma. Pyry täyttää tänä vuonna 14 vuo...